Mark Levengood ja Unni Lindell VANHAT TÄDIT EIVÄT MUNI. 2003

Mark Levengood ja Unni Lindell: VANHAT TÄDIT EIVÄT MUNI. Suomeksi toimittaneet Seppo Bruun ja Kirsti Hakkola. Suomennos Kirsti Hakkola. Kuvitus ja kansi Christina Alvner. 2003 Schildts (5. painos). 188-sivuinen sidottu kirja, ehjä kansipaperi, itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Vanhat tädit eivät muni (2002; Gamle damer legger ikke egg 1991) -kirjassa Mark Levengood ja Unni Lindell haastattelevat lapsia. Kirjan alkusanoissa Mark Levengood kirjoittaa mm. "Todetkaamme heti aluksi eräs asia: lapset eivät ole typeryksiä. On kovin helppoa huitaista sivuun huomiokykyinen pentu sanomalla "eivätkö ne olekin herttaisia", mutta se on sekä lapsen älykkyyden että usein varsin tietoisen huumorintajun aliarvioimista. Kun työskentelee lastenohjelmien parissa, kuulee usein muiden sanovan: "Sinä se osaat niin hyvin asettua lasten tasolle". Mutta totuus on, että kovin harvoilla aikuisilla on varaa asettua yleensä millekään tasolle. Kun haastattelee lapsia, saa pinnistää parhaimpansa pysyäkseen mukana niissä huimaavissa ajatuskuluissa, joita lapset tarjoavat. (...) Jos jotkin tämän kirjan ajatuksista tuntuvat hulluilta, se johtuu vain siitä, että lapset peilaavat aikuisten maailmaa, joka monessa suhteessa on hullu. Sitaateista käy ilmi lasten temperamentti, maailmankatsomus ja ennen kaikkea huumorintaju. Yhteinen nimittäjä löytyy siitä, että kaikki kirjassa lainatutkin lapset elävät maailmassa, jossa kaikki on yhä mahdollista: lapsuuden maisemassa." Suomenkielisen laitoksen toimittajat kirjoittavat otsikolla "Jotkut jutut on niin viisaita, ettei ne naurata" mm. "Lasten ajatuksista heijastuu se ympäristö, jossa he elävät. Ruotsalaiset ja norjalaiset lapset pohtivat kuninkaallisten elämää, suomalaisilla on kuvitelmia presidentin tehtävistä. (...) Tämän kirjan suomalaiseen painokseen on lisätty suomalaisten lasten ajatuksia elämästä. Niitä on koottu useamman vuoden ajan lasten haastatteluista. Samalla on osa alkuperäisistä jätetty pois, sillä jotkut määritelmät ovat olleet kielellä leikittelyn vuoksi mahdottomia kääntää."

Mark Levengood (s. 1964 Camp Lejeunen sotilastukikohta, Pohjois-Carolina, Yhdysvallat) vietti lapsuutensa Helsingissä. Hän muutti Ruotsiin 19-vuotiaana ja työskenteli aluksi terveydenhuollon piirissä ja erilaisissa siivoushommissa. Hän aloitti televisiotyönsä lauantaiaamun viihdeohjelman juontajana. Myöhemmin hän tuli tunnetuksi mm. ohjelmasarjoista ”Mark och hans vänner”, ”Aha – sa Mark” ja ”Kväll i kungariket” sekä työstään Ruotsin television SVT:n draamaosaston apulaispäällikkönä. Hän on saanut useita tv-alan palkintoja sekä Ruotsissa että ulkomailla. Hän on julkaissut yhdessä norjalaisen Unni Lindellin kanssa lasten sanontoja sisältävät kirjat Gamle damer legger ikke egg (1991; Vanhat tädit eivät muni 2002) ja Gud som haver barnen kär har du någon ull (2003; Ystävä sä lapsien anna villoja 2004) sekä teokset Sucka mitt hjärta men brist dock ej (2006; Riemujen rikkaus ja surujen summa 2007) ja Hjärtat får inga rynkor (2008; Niin pieni ihmissydän on 2008).
 

Unni Lindell (s. 1957 Oslo) on norjalainen kirjailija ja journalisti. Hän on suorittanut Oslon yliopistossa filosofian kandidaatin tutkinnon ranskan kielessä ja työskenteli journalistina noin viisi vuotta ennen kuin julkaisi esikoisteoksensa, nuortenromaanin Den grønne dagen (1986). Unni Lindell on julkaissut lähes 40 kirjaa, lastenkirjoja, huumoria, harrastekirjoja sekä yhden runokokoelman. Rikoskomisario Cato Isaksenista kertovan poliisiromaanisarjan aloitti Slangebæreren (1996; Käärmeenkantaja 2001). Suomeksi ovat ilmestyneet myös Drømmefangeren (1999; Unenvartija 2003), Sørgekåpen (2000; Suruvaippa 2005), Nattsøsteren (2002; Yösisko 2006), Orkestergraven (2005; Orkesterimonttu 2007), Honningfellen (2007; Hunajasyötti 2010), Mørkemannen (2008; Mörkömies, 2011) ja Sukkerdøden (2010; Sokerivalhe 2013). Unni Lindellin kirjoja on käännetty lukuisille kielille.