Anu Kaipainen: POIMISIN HELIÄT HIEKAT tai Eila Pennanen:

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Anu Kaipainen: POIMISIN HELIÄT HIEKAT. 1989 WSOY Bestseller (6. painos). 289-sivuinen nidottu kirja, lukematon, täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Poimisin heliät hiekat (1979) on alaotsakkeensa mukaan "tarvittavin paikoin kirjallisen vapauden kuvittama kertomus Larin Parasken uskomattomasta elämästä". Teos kertoo elävästi vuonna 1904 kuolleesta Larin Paraskesta, runonlaulajasta. Se on kuvaus ylivoimaisen lahjakkaasta ja väkevästä karjalaisesta kansannaisesta, jolle elämästä iltapuolella suotiin tilaisuus viettää muutamia vuosia vertaistensa taiteilijoiden – Sibeliuksen, Edelfeltin, Järnefeltin – seurassa karelianismin juhlapidoissa. "– kaikessa koruttomuudessaan melkein uskomaton tarina naisesta, akasta, luovasta ihmisestä. Se kouraisee ja lämmittää enemmän kuin sadat sotasankaritarinat" (Kaleva).

Larin Paraske (Paraskeva Nikitina, 1833 Lempaala, Pohjois-Inkeri – 1904 Metsäpirtti, Viipurin lääni) avioitui 20-vuotiaana ja muutti Inkeristä Karjalan kannakselle. Miehensä kotitalon mukaan häntä alettiin kutsua Larilan eli Larin Paraskeksi. Hän oli suomalaisen kansanrunouden keskeinen hahmo, jonka mittava runoaineisto kuuluu karjalaisen kulttuurin korvaamattoman arvokkaisiin lähteisiin. Parasken runoihin kuului mm. sananlaskuja, itkuvirsiä ja arvoituksia. Häneltä tallennetut yli 32 000 säettä on suurin yhdeltä laulajalta kerätty runoaineisto Suomessa. Larin Paraske oli aikanaan suomalaisten tiedemiesten ja taiteilijoiden merkittävä inspiroija.

Aune (Anu) Kaipainen (1933 Muolaa – 2009 Helsinki) kirjoitti ylioppilaaksi Helsingissä Kallion yhteiskoulusta 1951 ja valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta 1955. Anu Kaipaisen puoliso vuodesta 1955 oli lääkäri, kansanedustaja ja sosiaali- ja terveysministeri Osmo Kaipainen (1933–1985); heidän kolmesta lapsestaan vanhin on säveltäjä Jouni Kaipainen (s. 1956). Anu Kaipainen toimi äidinkielenopettajana Kiuruvedellä, Helsingissä, Kauniaisissa, Viinijärvellä ja Oulussa sekä kirjoitti sanomalehtiin kirjallisuusarvosteluja. Kahta runoteosta Utuiset neulat (1960) ja Kädet helmassa (1961) ja nuorisoromaania Puolikovat (1962) seurasi ensimmäinen hänen 20:stä romaanistaan, Kaksi lukukautta (1964). Romaani Granaattiomena (2002) oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi. Viimeiseksi teokseksi jäi romaani Vihreiksi poltetut puut (2007).

2. Eila Pennanen: KAPAKOITTEN MAA. 1977 WSOY (ensimmäinen painos). 239-sivuinen sidottu kirja, lukematon, ehjä kansipaperi, itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Kapakoitten maa (1977) tuo uuden piirteen kirjailijan tuotantoon ja oikeastaan koko kotimaiseen kirjallisuuteen. Romaanin keskeiseksi teemaksi kohoaa naisen vastuu yhteiskunnassa ja elämässä. Maire Salmela on nainen, jolta vaaditaan paljon, Salmela-yhtiön toimitusjohtajana hän joutuu huolehtimaan yhtiön tulevaisuudesta, taistelemaan vallantavoittelijoita vastaa ja säteilemään naistenlehdille. Sukunsa ainoana menestyvänä jäsenenä hän joutuu hoivaamaan alkoholisoituneita ja muuten avuttomia sukulaisiaan. Liikeystävät uskovat hänelle perhehuoliaan, koska hän on nainen ja ymmärtää. Kaikki kyselevät, miksei Maire ole mennyt naimisiin. Maire Salmela, nainen, on yhteiskunnan ja elämän tukipylväs.

3. Eila Pennanen: HIMMUN RAKKAUDET. 1989 WSOY BestSeller. 355-sivuinen nidottu kirja, lukematon, täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Himmun rakkaudet (1971) -romaanin tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alun Tampereelle. Hilma on nuori tyttö, torppariskodin köyhyyden takia lähetetty kaupunkiin jo kymmenvuotiaana. Neljä vuotta myöhemmin hän seisoo tiskin takana fasteri Varosen kaupassa. Fasteri haukkuu usein Hilmaa, tämä kun ei käsitä että elämä kaupungissa on erilaista kuin maalla. Mutta vähitellen ja ankaralla kädelle Hilma kasvatetaan sivistyneistön tavoille. Itkun ja porun jälkeen hän oppii sanomaan kakluuni, etashääri, pianiino ja muuta herrasväen hienoja sanoja. Hiljalleen Himmu alkaa tajuta, että jollei saisi miestä, hänen täytyisi olla puodissa kuolemaansa saakka. Mutta oikullinen kohtalo puuttuu Himmun avioliittohaaveisiin: työläispoika, joka on kosiskellut Himmua tulee vähän maailmaa nähtyään toisiin ajatuksiin eikä Himmu hänelle enää kelpaakaan… Himmun naisenkokemuksista tapojen ja asenteiden likistyksessä heijastuu elävänä vuosisadanvaihteen elämänpiiri Tampereen tehdaskaupungissa. Himmun rakkaudet on alku Eila Pennasen kiitettyyn sukuromaanisarjaan.

"... läpikotaisin hauska kirja." - Pekka Tarkka, Helsingin Sanomat

Eila Pennanen (1916 Tampere – 1994 Tampere) oli kirjailija, kriitikko, esseisti ja suomentaja. Hän pääsi ylioppilaaksi 1936, valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1940 ja suoritti kirjastotutkinnon 1947. Pennanen osallistui talvi- ja jatkosodan aikana Karjalassa työpalveluun. Sieltä palattuaan hän kirjoitti esikoisteoksensa, ylioppilasromaanin Ennen sotaa oli nuoruus (1942). Pennanen oli tuottelias romaanikirjailija ja novellisti sekä suomentaja. Hän kirjoitti myös näytelmiä, radiokuunnelmia, esseitä ja nuortenkirjoja. Hän oli arvostettu kulttuurivaikuttaja ja oli jäsenenä mm. valtion kirjallisuuslautakunnassa ja Suomen Kirjailijaliiton johtokunnassa. Pennanen opetti 1960- ja 1970-luvulla Helsingin yliopistossa. Kirjailijantyönsä ohella hän toimi 1940- ja 1950-luvuilla arkistonhoitajana, WSOY:n kirjastonhoitajana, mainostoimittajana sekä kulttuurilehti Parnasson toimitussihteerinä.