NUMERO 79 AJOON! tai Tove Nilsen: SILMÄN NÄLKÄ

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Indridi G. Thorsteinsson: NUMERO 79 AJOON! Suomentanut Kai A. Saanila. 1963 WSOY. 137-sivuinen sidottu kirja, ehjä ja siisti (joillain sivuilla pientä tahraa), ei merkintöjä.

Numero 79 ajoon! (1963; 79 af stödinni 1955) -romaani vie lukijan 1950-luvun alun Islantiin, erityisesti pääkaupunkiin ja pääkaupunkiseudulle. Romaanin päähenkilö on nuori reykjavikilainen vuokra-auton kuljettaja Ragnar Sigurdsson. 

"Yhdysvaltalaissotilaiden läsnäololla Islannissa vuodesta 1941 vuoteen 2006 oli suuri vaikutus maan taloudelle. Reykjavikin yöelämä houkutteli sotilaita ja dollareita, ja kasarmien ja klubien välillä liikkuivat taksit ahkerasti. Yhteiselo toi mukanaan kulttuurista lisäarvoa – rockia ja hampurilaista ja Hollywoodia. Nuorella kuljettajalla, Ragnarilla, on paljon tekemistä. Yhtenä iltana hänellä on jälleen ajettavana humalainen amerikkalainen Keflavikin lentotukikohtaan. Paluumatkalla hän tapaa nuoren Gudridurin, lempinimeltään Gógó, joka kesäpuvussaan ja korkokengissään seisoo 8-sylinterisen Buickin avatun konepellin edessä. Ragnar ajautuu klassiseen suhteeseen ylemmän luokan naisen kanssa. Gudridurin puoliso, rikas liikemies, on Tanskassa mielisairaalassa. Thorsteinssonin romaani perustuu kirjoittajansa kokemuksiin: hän oli työskennellyt autonkuljettajana saaren pohjoisosassa ja myöhemmin reportterina Reykjavikissa ennen kuin kirjoitti esikoisromaaninsa 1954." – Frankfurter Rundschau (lyhentäen suomennettu)

Indriði Gudmundur Thorsteinsson (1926 Gilhag, Skagafjörður – 2000 Hveragerdi) oli islantilainen kirjailija ja toimittaja. Hän työskenteli autonkuljettajana ennen kuin hänestä tuli toimittaja vuoden 1951 aikana. Hän työskenteli sanomalehden toimittajana 1959-62 ja päätoimittajana vuoteen 1973 sekä uudelleen vuosina 1987-1991. Hänen tunnetuimmat romaaninsa 79 af stödinni (1955; suom. Numero 79 ajoon 1963) ja Land og synir (1963; ei suom.) kuvaavat islantilaisen yhteiskunnan muutoksia 1900-luvulla. Molemmat romaanit on filmattu. Indriði sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon kolmesti: 1965: Land og synir (1963), 1969: Þjófur í paradís (1967) ja 1973: Norðan við stríð (1971).

2. Tove Nilsen: SILMÄN NÄLKÄ. 1995 Like. 201-sivuinen nidottu kirja, lukematon, ehjä ja siisti, uuden veroinen, ei merkintöjä.

Tove Nilsen (s. 1952 Oslo) on norjalainen kirjailija. Hän on opiskellut kirjallisuutta ja toiminut myös kirjallisuuskriitikkona. Nilsenin ensimmäiset teokset saivat virikkeensä 1970-luvun naisasialiikkeestä, 1980-luvulta alkaen hän on käsitellyt mm. siirtolaisuus- ja maahanmuuttaja-asioita. Esikoisteoksen, romaanin Aldri la dem kle deg forsvarsløst naken (1974) jälkeen Nilsen on julkaissut 17 romaania (1975-2008), novellikokoelman (1977), lastenkirjan, nuortenkirjan ja tietokirjoja. Tove Nilsen on saanut Pohjoismaiden Neuvoston kirjallisuuspalkinnon 1994 romaanista Øyets sult (1993). Nilsenin teoksia on käännetty ruotsiksi, tanskaksi, englanniksi, ranskaksi, saksaksi ja hollanniksi; suomeksi on ilmestynyt kaksi teosta: Silmän nälkä (1995, alkuteos Øyets sult 1993) ja Halun matka (1997, Lystreise 1995).

Silmän nälkä (1995; Øyets sult 1993) on norjalaisen Tove Nilsenin ensimmäinen suomennettu teos, romaani, jolla kirjailija oli maansa ehdokkaana Pohjoismaiden Neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi 1994.

Päähenkilön pidätyksestä saa alkunsa kafkamainen rikoksen käsittely. Intialainen Shabaz liikkuu muistoissaan, joissa siirtolaisuuden ongelmat ovat vahvasti läsnä. Yhdeksi keskeiseksi aiheeksi nousee myös kielletty rakkaus. Rikostutkija Foss tuntuu olevan varma siitä, että Shabaz on syyllistynyt moniin rikoksiin, mutta onko juuri mitään tapahtunut? Shabazin onnistuu paeta, mutta lopulta ympyrä sulkeutuu…

"Jonkun on täytynyt antaa minut ilmi, koska he tulivat sinä aamuna autostaan suoraan oikeaan porraskäytävään. Seisoin piilossa verhojen takana ja katselin ulos, marraskuinen ilma pyrki sisälle, norjalainen marrasilma, joka voi olla ankaran kylmä, olihan jo satanut lunta. Jos ei ole seissyt piilossa ja odottanut kiinnijäämistä, on vaikea ymmärtää, kuinka ruumis voi sellaisena hetkenä väristä. Näin mielessäni kuinka juoksin vintille, vedin lipaston tai jotain muuta painavaa vinttiluukun päälle, kasasin laatikoita ylettyäkseni kattoikkunaan, tuskailin ruostuneen kädensijan kanssa, vääntäydyin ahtaasta aukosta ulos, tasapainoilin viettävällä katolla, jolloin minulla oli viidenkymmenen prosentin mahdollisuus joutua kiinni siellä ylhäällä ja viidenkymmenen prosentin mahdollisuus kompastua, luisua holtittomasti ja pudota..."