Manu Teittinen Kartsa

Kuvan kovakantinen kirja. Kansipapereissa virheitä, muutoin hyvä

Vihollisen pommikoneet peittosivat miltei päivittäin satamakaupungin yhä pahemmin raunioituvia kortteleita ja tehtaita. Känä, Putro ja kirjan minä elävät riehakkaimmat poikavuotensa tässä nälän, epävarmuuden ja kaikenkarvaisen puutteen kaupungissa. Isät ovat rintamalla, äidit tehtaalla vuorotyössä.
Nälän kalvaessa sisikuntaa kolmikko käyttää kaikki lailliset ja vähän laittomatkin keinot saadakseen lisuketta ruoka-annokseensa tai voidakseen hankkia lämpimät talvisaappaat puukenkien tilalle. Silloin tällöin onnistuu jonkun kähveltää armeijan varastosta tai sotilailta hieman tupakkaa ja elokuvan kassasta muutama seteli, ja näin on varmistettu juhlava lanttulaatikkoateria paikallisessa kuppilassa.

Pommitukset ja hälytykset määräävät kolmikon elämänrytmin ja joskus myös toiminnan: olihan hälytyksen aika otollinen hetki pienten keikkojen tekoon. Rauniot tarjosivat oivia lymypaikkoja ja puoliksi luhistuneen kellarin suojissa oli mukava vedellä sauhut tai tirkistellä kun naapurin poika ähelsi tytön kimpussa.

Manu Teittisen nuoruuden aikainen Kotka elää poikien mukana käsin kosketeltavan elävänä, ankeudestaan huolimatta myös idyllisenä. Iloinen elämisen maku ja rehevä paikallisväritteinen kieli ovat aidointa poikien maailmassa. (Takakansiteksti)