Kaiho Nieminen: MIES JA ELOKUU 1996 tai V. A. Lesonen:

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. V. A. Lesonen: KOURANSILMÄSSÄ TYHJÄÄ. Kirjan päällys: Seppo Syrjä. 1972 Gummerus. 141-sivuinen sidottu kirja, ehjä kansipaperi, itse kirja täysin ehjä ja erittäin siisti, ei merkintöjä.

Kouransilmässä tyhjää (1972) on Väinö Lesosen esikoisteos. Se on realistinen kuvaus työttömyystyömaan arjesta – ja samalla koko nurinkurisen ja epäjärkevän työttömyystyöjärjestelmän kritiikki. Leimallisesti teos on myös pohjoista puhetta, ääni niiden Peräpohjolan ihmisten puolesta, joilta on mahdollisuudet riistetty, joiden kouransilmään ei todellakaan ole jäänyt mitään. Mutta vaikka Lesonen puhuu nimenomaan ’asiaa’, kokonaisuus ei silti muodostu pelkästään reportaasiksi, raportiksi taikka pamfletiksi. Päinvastoin: teoksessa on myös voimakas lyyrinen, balladinomainen helähdys, ja syvästi eletyt tuokiot ja vaistomaisesti hallittu tasapaino tekevät romaanista vaikuttavan. "- Ei kasaa tee, ei luokse tuppaa – mikä se on? – No, sehän on Pohjolan pojille raha!" Tähän tyyliin, miltei arvoituksen tapaan, V. A. Lesonen esittää romaaninsa keskeisen ongelman. Ja tämän kysymyksen ympärille teoksen tapahtumat kietoutuvatkin, tästä kysymyksestä lähtevät teemat kasvamaan.

Väinö Arvid Lesonen (s. 1941 Vanttauskoski, Rovaniemen mlk) on kansakoulun käytyään harjoittanut monenlaisia ammatteja, ollut juoksupoikana, porarina, työttömyystyömailla, rakennustyöläisenä Ruotsissa ja Neuvostoliitossa. Kirjailijaksi hänellä on muutenkin kiintoisa tausta: hän on runonlaulajien sukua. Hänen isänsä on venäläinen, tullut Vuokkiniemestä, joka on siitä kuulu paikkakunta, että siellä olivat laulajia kaikki. Nykyisin Turussa asuva Lesonen on valmistunut rakennusmestariksi 1972. Lesosen ensimmäinen kirjallinen menestys on 1971 työttömyystyö-aiheisella käsikirjoituksella ’57900/41’ saatu J. H. Erkon –kirjoituskilpailun proosasarjan voitto. Lesosen esikoisteos – nimellä V. A. Lesonen julkaistu – Kouransilmässä tyhjää (1972) on saman aiheen laajentuma, tuore ja omintakeinen, kriittinen ja aavistuksen verran romanttinenkin pienoisromaani. Myöhemmin Väinö Lesonen on julkaissut novellikokoelman Pole sana Afrika ja muita kertomuksia kehitysavun piiristä (1999) sekä romaanit Viidessadas päivä (2000), Jäi jäljelle pala Sodomaa (2000), Johanneskin tulee (2004) ja Mustan kiven suudelma (2011)..

2. Kaiho Nieminen: MIES JA ELOKUU. 1996 WSOY. 182-sivuinen sidottu kirja, lukematon, täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä, ehjä kansipaperi.
 
Mies ja elokuu (1996) –romaanissa kirjailija Saikkonen, leskimies, herää yksin isossa asunnossaan. Peilistä katsovat laihat ja krapulaiset kasvot. Eilinen oli kai elokuun kolmas? Ilta ja yö ovat häipyneet usvana mielestä. Vierashuoneesta kuuluu kahahdus. Nuori tuntematon tyttö, vaalea kuin joulukorttienkeli on ilmestynyt jostain hänen sohvalleen. Patrian baari… ? Pirre asettuu kursailematta taloksi, halvatun häirikkö, tiskaa, pesee ikkunat, sotkee turvallisen pölyisen ja paskaisen järjestyksen. Saikkonen juontuu muistelemaan avioliittoaan Maarian kanssa ja ensimmäistä kirjaansa “Köyhät ritarit”, eikä raaski heittää rahatonta alaikäistä pihalle. Luovan ihmisen itsekkyyden syyllisyydentuntoja kantanut ja kriiseistään vähä vähältä vapautuva Saikkonen ja hilpeä, pyrähtelevä tyttö ovat kuin kaksi ufoa eri planeetoilta. Yhteentörmäys on kuitenkin tapahtunut, ja seuraa kummallinen teerenpeli, jonka loppua on mahdoton ennustaa.
 
Kaiho Nieminen (s. 1941 Suomenniemi) eli suurimman osan lapsuus- ja nuoruusvuosistaan Lappeenrannassa. Maalarina työskennellyt Nieminen muutti Helsinkiin 1967. Niemisen esikoisromaani Lovistoori (1972) kertoo työttömyyden ja asuntopulan kanssa kamppailevasta nuoresta perheestä. Teos sai sekä Weilin+Göösin 100-vuotisromaanikilpailun ensimmäisen palkinnon että J. H. Erkon esikoisteospalkinnon ja sitä myytiin yli 10 000 kappaletta. Nieminen ryhtyikin tämän jälkeen vapaaksi kirjailijaksi. Kaiho Nieminen on ennen kaikkea suomalaisen miehen taitava ja tarkkasilmäinen kuvaaja. Hänellä on ihmistä kohtaan sen laatuista inhimillisyyttä ja ymmärrystä, jota voisi kutsua vaikka rakkaudeksi. Kaiho Nieminen on julkaissut teokset: Lovistoori (1972), Tavallinen impi (1973), Valtakunta (1976), Isät (1978), Saalistajat (1982), Äiditön mies (1985), Pyromaanien yö (1988), Purjetiellä (1991), Rajankävijä (1993), Mies ja elokuu (1996), Suomenniemeltä (1999), Maijun baari (2001), Paavo ja Simo Kallioisen Suomen sota (2003), Perilliset (2006), Pakolaisten kuski (2008) ja Hännikäisen tapaus (2010).