Johannes Anyuru He hukkuvat äitiensä kyyneliin (sidottu)

Kustantamo S & S kovakantinen teos paperikansin

1.p 2018

Ei omistetta, puhdas

Johannes Anyurun August-palkittu He hukkuvat äitiensä kyyneliin on kiivaana koliseva ja mielen sopukoita kiehtovasti kieputteleva romaani. Romaani maalaa ravistelevan kuvan tulevaisuuden ruotsalaisesta yhteiskunnasta, jossa kakkoskansalaisiksi leimatut muslimit pakotetaan mukautumaan valtaväestön kulttuuriin. Jos he eivät allekirjoita kansalaissopimusta ja luovu uskontonsa harjoittamisesta, heidät lähetetään Kaningård-nimiseen ghettoon. Siellä heidät pakotetaan syömään sianlihaa ja osallistumaan ”sananvapausvalmentajien” koulutuksiin, jossa heitä käännytetään länsimaiseen ajatteluun ja arvoihin. Tottelemattomuudesta joutuu yhä suljetummille vyöhykkeille ja lopulta eliminoiduksi hermomyrkyllä. Tämä karmiva kehityskulku on eskaloitunut yhden terrori-iskun seurauksena. Tällaisen vaihtoehtoisen todellisuuden esittelee tuohon terrori-iskuun osallistunut tyttö, joka väittää tulleensa tulevaisuudesta estämään tuota karmivaa tulevaisuuskuvaa toteutumasta.

Romaani alkaa suoraan kuumottavasta terrori-iskusta. Sarjakuvaliikkeessä haastatellaan islamia halventavista piirroksista tunnettua taiteilijaa kun kolme terroristia vetää aseensa esiin. Tilannetta seurataan iskuun osallistuvan nuoren naisen silmin. Hänen tehtävänään on striimata tapahtumia livenä nettiin. Juuri kun pilapiirtäjän kurkkua ollaan viiltämässä auki, tyttö kokee vahvan déjà vu -tunteen. Hän on nähnyt parhaillaan kuvaamansa videon ennenkin. Paria vuotta myöhemmin hän kertoo tarinaansa kirjailijalle oikeuspsykiatrisessa sairaalassa, Tundrassa, jossa häntä hoidetaan skitsofrenian vuoksi. Tytön sanotaan olevan belgialaissyntyinen Annika, jota on kidutettu Jordanian aavikolla sijaitsevassa Al-Miiman vankilassa. Tyttö itse väittää olevansa joku ihan muu ja tulevansa vaihtoehtoisesta tulevaisuudesta viidentoista vuoden takaa. Kirjailija, Ruotsissa syntynyt muslimi, ei tiedä mitä ajatella  Tundra-tytön häiritsevästä tarinasta. Onko se kokonaan sairaan mielen tuottamaa kuvitelmaa vai onko siinä ripaus totuutta, jota on vain mahdotonta käsittää? Ja miksi tyttö haluaa antaa kirjoittamansa muistiinpanot juuri hänelle?

Anyuru on punonut monitasoisen ja otteessaan pitävän tarinan, joka on yhtä aikaa täyttä dystopiaa ja samalla täysin tätä päivää. Vaikka kirjan maalaama tulevaisuudenkuva on radikaali, se ei valitettavasti tunnu yhtään mahdottomalta tai niin kaukaiseltakaan skenaariolta. Monet kirjassa kuvatut asiat ovat totta jo nyt. Erityisen hyvin Anyuru onnistuu kuvaamaan niitä tuntemuksia, joita varsinkin toisen polven maahanmuuttajat kohtaavat arjessaan. Sitä tunnetta kun sinua ei hyväksytä sen maan kansalaiseksi, jossa olet syntynyt, sen ainoan maan jonka olet koskaan tuntenut. Kun sinun käsketään painua sinne mistä olet tullutkin, mutta et tiedä mikä se paikka on. Sitä tunnetta ettet kuulu mihinkään. Se on myös tunne, joka johtaa helposti radikalisoitumiseen. Radikalisoitumista ja erityisesti Daeshin eli Isisin värväyspropagandaa kuvataan tässä romaanissa samaan tapaan kuin Kamila Shamsien romaanissa Home Fire. Shamsien romaani ilmestyy syksyllä suomennettuna.