Hellevi Salminen: AIVAN TAVALLINEN NAINEN. Sid. 1985 Otava

Hellevi Salminen: AIVAN TAVALLINEN NAINEN. 1985 Otava. 192-sivuinen sidottu kirja, lukematon, ehjä kansipaperi, itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Aivan tavallinen nainen (1985) on arkailematon, oivaltava romaani aivan tavallisen naisen kohtalosta, joka on monelle omakohtaisesti tuttu mutta vaikea tunnustaa. Mistä johtuu, että vanhempien valta yltää kauas aikuisuuteen asti, miksi moni vielä neljäkymmentä täytettyään kysyy sisimmässään ”mitä äiti tästä sanoo”? Miksi omien päätösten aika ei tunnu koskaan tulevan, missä yhä viipyy se jokin jota nuorena odotti. Kukaan ei ollut koskaan sanonut Mari Hakalaa kauniiksi, tyylikkääksi kyllä. Hän tiesi itsekin olevansa kaupungin parhaiten pukeutuvia naisia. Hän oli ollut sopiva tausta menestyvälle poliitikolle, hän tiesi miten käyttäytyä. Ja tässä hän nyt istuu keskellä kirkasta päivää ravintolassa tuollaisen farkkupojan kanssa, joka silittää hänen nilkkaansa niin että kaikki näkevät. Marin on tarkoitus tehdä juttu Virtasesta, kysellä tämän uudesta romaanista. Mutta Virtanen puhuttaakin häntä ja saa hänet kertomaan elämästään, sen monista kiristävistä solmuista. Mari kertoo lapsuudestaan äidin kanssa kahden, avioliitosta, miehensä kuolemasta, äidistä, joka taas pitää hänestä huolta, siitä miten aina on ollut joku sanomassa miten pitää olla. Tässä Virtasen kanssa puhuessaan hän melkein uskoo, että on olemassa toinenkin Mari, että huomenna kaikki muuttuu… Hellevi Salminen on saanut tunnustusta nuortenromaaneistaan: Topelius-palkinnon, Suomen Maakuntakirjailijoiden palkinnon sekä kirjallisuuden vuoden 1985 valtionpalkinnon. Nyt, kertoessaan aikuisesta naisesta, hän näyttää kypsästi ja tarkasti, mitkä kaiken kaikkiaan ovat ihmisen mahdollisuudet tarttua oman elämänsä kulkuun.

"Kirja kertoo nelikymppisestä naisesta, joka ei osaa itsenäistyä äitinsä ikeestä, vaikka takana on monivuotinen avioliitto yhteiskunnallisesti näkyvän poliitikon kanssa. Kun aviomies kuolee taipuu nainen jälleen äitinsä tahtoon. Joku muu sanelee taas miten asiat pitää hoitaa, millainen olla. Sitten nainen tapaa kirjailija Virtasen haastatellessaan tätä uuden kirjan johdosta. Yhtäkkiä Virtanen avaa naisen tunnepadot..." - Satu Vähämaa, Sanojen aika

Hellevi Salminen (Hellevi Matihalti, o.s. Salminen, (s. 1941 Lapua) on asunut Kauhavalla lapsuudestaan vuoteen 1999, jolloin hän muutti Helsinkiin. Hän on toiminut vapaana kirjailijana, Ortodoksiviestin toimittajana ja Aamun Koitto -lehden vs. päätoimittajana sekä Vaasan läänin lääninkirjailijana 1974–79. Jo ensimmäisissä nuortenromaaneissaan hän kuvaa perinteisellä kerrontatekniikalla nuoria tuoreesti: romaanien Baby (1962), Syyskuun harmaa sade (1964) ja Paperisiili (1967) kehityskertomusten päähenkilöt ovat kapinallisia mutta ujoja ja löytävät taiteesta lohtua murrosiän tunnekuohuihin. Salminen sitoo teoksensa aikaan mm. elokuvien, musiikin ja kirjallisuuden kautta. Useimmissa hänen romaaneistaan tarina on kerrottu minämuodossa. Hän kuvaa sekä tyttöjä että poikia, futiksen pelaajia, rokkibändissä soittajia, teatterikärpäsen puremia ja uskonnollisten ja moraalisten kysymysten kanssa kamppailevia teini-ikäisiä. Salminen on kirjoittanut myös lastenkirjoja; teoksesta Pikku sammakkoprinssi (1996) hän sai Topelius-palkinnon, jonka hän oli aikaisemmin saanut nuortenromaanista Aikalisä (1980). Salminen on saanut myös mm. Valtion nuorisokirjallisuuspalkinnon 1985 ja 1989 ja valtion 5-vuotisen taiteilija-apurahan 1996. Hellevi Salminen on julkaissut nuortenkirjat Baby (1962), Syyskuun harmaa sade (1964), Paperisiili (1967), Sanovat Allisoniksi (1972), Mikä sun on Saila? (1974), Enkelikasvo (1976), Mä en mene kouluun (1977), Äitini La Marguerite (1979), Mökkijuhannus (1980), Aikalisä (1980), Viidestoista yö (1981), Anna ja Saapasjalka (1982), Klarinetinsoittaja putoaa katolta (1983), Sivari (1984), Elämä on ehkä (1986), Kymmenen pistettä neitsyydestä (1987), Jerry (1988), Neljä päivää Napsolahtisen elämästä (1989), Käppyrä (1991), Niin mieletön ikävä (1995) ja Siipiä vaille enkeli (2000), lastenkirjat Pikku sammakkoprinssi (1996), Pekko ja jänis Joplin (1998), Pojat ja pankkiryöstäjä (1999), Naapuriin muuttaa noita (2004), Tinjan keinukesä (2007), Samuel ja Kekkosen puku (2011) ja Kuinka pikku Täplästä tuli iso koira (2012) sekä aikuistenromaanin Aivan tavallinen nainen (1985).