Hannu Salama: SE TAVALLINEN TARINA tai Marja-Liisa Vartio SE

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Hannu Salama: SE TAVALLINEN TARINA. 1973 Otavan Kompassikirja (kolmas painos). 162-sivuinen nidottu kirja, kansissa vähän taittumia, muuten ehjä ja siisti, ei merkintöjä, takakannessa alkuperäinen kirjakaupan hintatarra (10.–).

Se tavallinen tarina (1961) on Hannu Salaman esikoisteos. Se on pienimuotoinen romaani nuoren teiskolaistytön kokemuksista. Ilman opastusta ja tukea kasvanut Eeli lähtee rippikoulun käytyään työnhakuun Tampereelle. Hän pääsee puuvillatehtaaseen ja kokee nuoren ihmisen rakkauden erään laivamiehen hytissä. Käy, niin kuin usein aivan tavallisissa tarinoissa, että hän alkaa odottaa lasta. Aikalaisarvioita: "Hannu Salaman tulkitsemat työläiselämän interiöörit ovat rehevän realistisia ja väkevän huumorin höystämiä. Synkimmissäkin, traagisimmassakin kohtalonkolhussa on jotain kirkasta ja vitaalisen, voittavan huumorin vapauttamaa sillin kun Hannu Salama sen sattuvin, meheväntuorein sanoin kirjaa." (Kuluttaja-lehti). "Se tavallinen tarina on tuonut Suomen kirjallisuuteen uuden tekijän: vapaan näkijän, kuulijan, tuntijan, suoran, voimakkaan, iloisen kertojan." (Uusi Suomi)

Hannu Salama (s. 1936 Kouvola) asui suuren osan lapsuudestaan Tampereen Pispalassa, mutta on nykyisin helsinkiläinen. Ennen ryhtymistään vapaaksi kirjailijaksi Salama työskenteli sähköasentajana ja maatyömiehenä. Esikoisteos on Se tavallinen tarina (1961). Kolmas teos, romaani Juhannustanssit (1964), nosti kirjailijan tunnettuuteen, ei vähiten teoksen saaman jumalanpilkkasyytteen takia. on seurannut nelisenkymmentä teosta, romaaneja, runo- ja novellikokoelmia, näytelmän ja kuunnelman sekä mm. teoksen Pentti Saarikoski, legenda jo eläessään (1975). Salaman viimeisin teos on Elämän opetuslapsia -sarjan neljäs romaani (2005) (kesällä 2010 on tulossa uusin romaani). Salama on julkaissut salanimellä Aki Rautala kolme rikosromaania: Kaikki naiset pitävät parabellumista (1995), Bipappi soittaa bebopia (1996) ja Rikoksia ilman rangaistuksia (1996). Keskeisimpiä teoksista ovat Finlandia-sarjan romaanit Kosti Herhiläisen perunkirjoitus (1976), Kolera on raju bändi (1977) ja Pasi Harvalan tarina I-II (1981–83). Salama on palkittu monesti, mm. kirjallisuuden valtionpalkinnolla 1968, 1973 ja 1984. Vuonna 1975 myönnettyä Pro Finlandia –mitalia Salama ei ottanut vastaan.

2. Marja-Liisa Vartio: SE ON SITTEN KEVÄT. 1964 Otava Kompassi-kirja (toinen, korjattu painos). 195-sivuinen nidottu kirja, ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Se on sitten kevät (1957) on Marja-Liisa Vartion esikoisromaani. Varhaiskeväällä Anni tulee taloon karjakoksi. Napoleoniksi kutsuttu työmies kotiutuu kuin itsestään Annin huoneeseen. Kahden avioliitossaan epäonnistuneen aikuisen välille kehittyy arkinen rakkaussuhde, eivätkä haaveet paremmasta huomisesta koskaan toteudu. Anni ja Napoleon saavat kulkea samaa rataa vain lyhyen hetken.

"Romaani vie lukijan mukanaan kuin uni, se on voimakas, todellinen, ihoa koskettava." - Pentti Saarikoski

»Hänen olivat linnut ei ole ainoastaan Marja-Liisa vartion pääteos, vaan samalla modernin suomalaisen kertomataiteen uljaimpia saavutuksia.» (Pirkko Alhoniemi/Romaani ja tulkinta)

Marja-Liisa Vartio (1924 Sääminki – 1966 Savonlinna) kirjoitti ylioppilaaksi Nurmijärven yhteiskoulusta 1944 ja opiskeli Helsingin yliopistossa kirjallisuutta, taidehistoriaa ja filosofiaa. Hänen avioliittonsa Valter Vartion kanssa päätyttyä eroon 1955 hän solmi samana vuonna avioliiton kirjailija Paavo Haavikon kanssa. Kirjallisen uransa Vartio aloitti 1950-luvun alussa lyyrikkona mutta keskittyi myöhemmin proosaan. Hänen pääteoksenaan pidetään postuumisti ilmestynyttä romaania Hänen olivat linnut (1967). Se on osin groteski tarina omaperäisestä leskiruustinna Adelesta, joka asuu Alma-piikansa kanssa pappilassa keskellä miesvainajansa täyttämiä lintuja. Teos on arvioitu yhdeksi maamme modernistisen proosan kestävistä klassikoista. Vartiolle myönnettiin valtion kirjallisuuspalkinto 1954 ja 1958. Kirjailijan päiväkirjamerkintöjä ja kirjeitä on julkaistu 1990-luvulla kolmena niteenä.