Elma Aaltonen LAMPILINNAN TARINOITA tai NELJÄN TÄRKEÄN PURON

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Elma Aaltonen: NELJÄN TÄRKEÄN PURON TARINOITA. 1960 Suomen Lähetysseura. Nidottu kirja, 219 tekstisivua, 14 kokosivun valokuvaa ja kaksi karttaa, ehjä ja siisti, esilehden yläreunaan aikaisempi omistaja on kirjoittanut lyijykynällä nimensä ja '1965 jouluna' (voi pyyhkiä pois jos haluaa), ei muita merkintöjä.

Neljän tärkeän puron tarinoita (1960) on toinen Mei Ngenin (= Elma Aaltonen) kertomuskokoelma Formosalta, ensimmäinen on Tuulenpesän tarinoita (1957). Mei Ngen kertoilee hauskasti kodistaan Formosalla ja kiinalaisista ystävistään. Kirjat, jota tekevät [uusinta] lähetyksen työkenttää eläväksi ja läheiseksi, on omistettu lapsille, mutta niitä lukee aikuinenkin erittäin mielellään. Neljän tärkeän puron kylä sijaitsee lähellä edellisen kirjan tapahtumapaikkoja. Vuoden verran on Mei Ngen siellä asunut ja tutustunut pienen kylän omalaatuiseen elämään ja ihmisiin ja saanut varsinkin lapsista monia uskollisia ystäviä. Kerronta on pirteää ja mukaansatempaavaa ja antaa lukijalle havainnollisen kuvan formosalaiskylän jokapäiväisestä elämästä.

2. Elma Aaltonen: LAMPILINNAN TARINOITA. Päällys: Jorma Piironen. Valokuvakuvitus. 1978 Kirjaneliö, Suomen lähetysseuran julkaisu. 184-sivuinen sidottu kirja, kannet ylipainettu, täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Lampilinnan tarinoita (1978) -kirjan Elma Aaltonen on kirjoittanut aikuisille: tarinat Taiwanin lähetystyökentältä ilmestyivät kahtena vihkosena 1967 ja 1969, ja kun kumpiakaan ei ollut enää saatavana, hän teki julkaistuista ja julkaisemattomista tarinoista kirjan (1978).

Elma Aaltonen (1913 Helsinki — 1998 Hämeenlinna) oli lähetystyöntekijä ja kirjailija. Vaikka hänen syntymäpaikakseen oli merkitty Helsinki, hän oli hämeenlinnalainen. Hänen isänsä Kalle Aaltonen oli Hämeenlinnan seurakunnan diakoni. Aaltonen oli lähetystyöntekijänä Kiinassa ja Taiwanissa 1940- ja 1960-luvuilla. Elma Aaltosen tie johti Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta Suomen Lähetysseuran työntekijäksi ensin Kiinan Hunanin maakuntaan 1940-luvun lopulla ja — kommunistien ajettua lähetystyöntekijät pois maasta – vielä vuosiksi Taiwaniin 1950- ja 1960-luvuilla. Lähetysmailta palattuaan Elma Aaltonen muutti kotikaupunkiinsa Hämeenlinnaan, josta hän kävi työssä Helsingissä Suomen Lähetysseurassa. Suomessa Aaltonen toimi Lasten Lähetyslehden päätoimittajana ja Aasian-työn sihteerinä Lähetysseuran ulkomaanosastolla. Elma Aaltonen teki elämäntyötään erityisesti lasten parissa, sekä lähetystyöntekijänä että Suomessa. Hän oli ennen kaikkea tarinankertoja. Hän halusi kertoa maailman tärkeimmistä asioista, Jeesuksesta ja lähetyksestä, mutta hän halusi myös, että lukijoilla olisi hauskaa. Suuri yleisö oppikin tuntemaan Elma Aaltosen kirjailijana. Suosittuja teoksia ovat olleet mm. Tuulenpesän tarinoita (1957), Neljän tärkeän puron tarinoita (1960), Lampilinnan tarinoita (1967) ja Anna kulkee enkelin kanssa (1980, 11. painos 2003).