Anneli Salonen: VILLINAARAAT. Sidottu kirja 1999 Karisto

Anneli Salonen: VILLINAARAAT. 1999 Karisto. 176-sivuinen sidottu kirja, ehjässä kansipaperissa jotain hankaumaa (ks. kuva) ja takana tarran jälkeä, itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä. 

Villinaaraat (1999) -romaanissa limittyvät kahden kovin erilaisen naisen kohtalot. Heitä yhdistävät naapuruus ja mies – toisen veli, toisen Kohtalo. Tytti oli hoitanut kaupungin vakinaista virkaa mallikkaasti, mutta häntä kiusattiin työpaikalla: jotkut olivat sitä mieltä, että hän oli siepannut viran toisen nenän edestä. Tytti kertoi henkilöstöpäällikölle ongelmistaan, mutta tämä ei puuttunut asiaan. Kimpaantuneena Tytti muuttaa nimensä Elisaksi, jättää työpaikkansa ja muuttaa kotitilalleen Kukkulaan kasvattamaan vihanneksia ja pitämään tilitoimistoa. Kukkulassa vierailee Elisan veli Riku, joka käy naapurin Helkan luona muistelemassa lapsuusaikoja. Hiljainen ja kyläläisistä erillään pysyttelevä Helka on muuttanut takaisin lapsuutensa maisemiin, hoitaa vanhaa höpsähtänyttä tätiään ja tekee puusta veistoksia. Helka ja Elisa ovat keskenään hyvin erilaisia, mutta heitä yhdistää sisäisen rikkinäisyyden tunne, eletty elämä on jättänyt jälkensä. Ihan nuoria he eivät enää ole, mutta kumpikin saa kerättyä sisäistä voimaa uuden minän rakentamiseen. Kun kesä on mennyt, villinaaraiden elämä ei ole entisellään. Elisa on murtanut sovinnaisuuden rajat, hän odottaa lasta ja asuu avoliitossa nuoren rakastettunsa kanssa. Helkakin on saanut uskoa naiseutensa voimaan. Verevällä ja huumorin sävyttämällä tavallaan Anneli Salonen kertoo kesästä, joka muutti ratkaisevasti näiden kahden villinaaraan elämää.

”Villinaaraat-kirjassa kuvataan keski-ikäistyvien naisten arkipäivää ja sitä miten he ottavat elämänsä omiin käsiin. Tarina luo uskoa siihen, että aina voi muuttaa elämänsä suuntaa. Elämän suolan tuo lämpimän huumorin näkökulma sekä valoisa elämänasenne. Nurkan takaa voi aina löytyä myös romantiikkaa.” (Mervi Koski/ Sanojen aika)

Anneli Salonen (s. 1924 Hyvinkää) asuu Hämeenlinnassa. Hän on työskennellyt sosiaalialalla, yrityselämässä ja vuoteen 1993 omassa kirjanpitotoimistossa. Oppia kirjoittamiseen hän on hakenut kirjoittajakursseilta. Anneli Salosen romaanien päähenkilöt ovat itsenäisiä ja vahvatahtoisia nuoria naisia. Perinteisestä naisviihteestä Salosen nostaa esiin hänen tapansa sekoittaa tarinoihinsa aineksia jännityskirjallisuudesta. Anneli Salonen on julkaissut romaanit Maariankukka (1992), Rakkaani Villiruusu (1993), Kahvila rakkaudelle (1995), Tammalaukka (1996), Rakkautta ja rautalankaa (1997), Villiruohojen maa (1998), Villinaaraat (1999), Kaarnamorsian (2001) ja Surullinen kansanlaulu (2003).