Aleksis Kivi: Valitut teokset. Vuodelta 1928. OTAVA

Aleksis Kivi: Valitut teokset. Vuodelta 1928. OTAVA (Kannet ja varsinkin kannessa oleva symboli on erillainen kuin muissa näkemissäni kansissa. En löytänyt samanlaista kantta netin kuvista). Kirja on tyylikkäästi patinoitunut kuten toivottavasti kuvista näkee.

Valitut teokset

Tekijä: Kivi Aleksis
Hinta (ilman toimituskuluja): 8,00 EUR
Tuoteryhmä: Kaunokirjallisuus (kotim.)
Kustantaja:Otava
Kieli: suomi
Painovuosi: 1928
Sivumäärä: 515

Sidonta: Sidottu,

Aleksis Kivi (oikealta nimeltään Alexis Stenvall) (10. lokakuuta 1834 Nurmijärvi – 31. joulukuuta 1872 Tuusula) oli suomalainen kirjailija. Hän on Suomen kansalliskirjailija. Kiveä on sanottu suomenkielisen kirjallisuuden isäksi. Hänet tunnetaan parhaiten teoksistaan Seitsemän veljestä ja Nummisuutarit.

Hän kirjoitti etunimensä muodossa Alexis ja esiintyi läpi elämänsä Stenvallina; Kivi oli lähinnä taiteilijanimi tai nimimerkki.

Kivi on ensimmäinen omintakeinen ja väkevä runoilijapersoonallisuus suomalaisessa kirjallisuudessa. Hän myös ensimmäisenä suomalaisena proosatyylin mestarina houkutteli kielestämme esiin uusia poljennollisia ja maalauksellisia arvoja. Romantiikka ja realismi sulautuvat hyvin yhteen hänen tyylissään. Runoudessaan hän on lähinnä romantikko, proosassa enemmän realisti. Hän on ollut innoittajana ja esikuvana monelle kirjoittajapolvelle.

Kiven kirjailijauran voimanlähteenä ovat hämmästyttävä mielikuvitus, ihmistuntemus ja kirjallinen lahjakkuus, toisaalta teoksissa yhä uudelleen ilmenevä rakkaus ja myötätunto lähimmäisiä kohtaan – verrattoman huumorin, komiikan ja traagisuudentajun ohella. Kirjallisuushistoriallisessa ajassa ”Kiven aika” oli 1860–1870. Silloin elettiin myös jälkiromantiikan aikaa. Kuitenkin Kivi loi kokonaisen aikakauden, jossa romantiikka oli enää vain yhtenä säikeenä. Jälkiromantiikka vaikutti Kiven työn taustalla, joten suomalaisen kirjallisuuden pääpaino on Kivessä. Aleksis Kiven aikakauteen kuului myös suomalaisen teatterin synty.

Parhaat Kiven näytelmät ovat kuuluneet suomalaisen teatterin vakinaiseen ohjelmistoon. Elokuvasovituksiakin on tehty: Nummisuutareista, Seitsemästä veljeksestä, Kihlauksesta ja Kiven elämästä. Hänen teoksiaan on käännetty useille kielille, muun muassa Seitsemän veljestä yli 20 kielelle ja Kullervo-näytelmä on käännetty kiinaksi.

Useita Aleksis Kiven runoja ja näytelmiin tai romaaniin Seitsemän veljestä sisältyviä laulutekstejä on myös sävelletty lauluiksi eri aikoina. Näitä ovat mm. "Onnelliset" (Jo valkenee kaukanen ranta...), "Keinu", "Metsämiehen laulu" (Terve metsä, terve vuori...), "Oravan laulu" (Makeasti oravainen...), "Sydämeni laulu", "Seitsemän miehen voima" (Kiljukoon nyt kaikkein kaula...), "Mitä minä huolin" ja useat muut.

Kiven isoisän isällä Johan Stenvallilla oli ollut Nurmijärven Palojoella sotilastorppa vuodesta 1766. Vanhimmat tunnetut esivanhemmat ovat Yrjö Blomstedtin mukaan Janakkalasta. Äidinisä Antti Hamberg eli seppänä Tuusulan Nahkelassa. Aleksis Kiven isänisä Anders Johan Stenvall oli Välimerelle asti purjehtinut merimies. Kirjailijan oma isä Erik Stenvall oli asunut lapsuutensa Helsingissä ja käynyt siellä kouluakin.

Elämäkerta

Aleksis Kivi syntyi vuonna 1834 Nurmijärvellä Palojoen kylässä räätäli Erik Johan Stenvallin (1798?1866) ja Anna-Kristiina Hambergin (1793?1863) perheeseen. Perheessä oli ennestään kolme poikaa, Johannes, Emanuel ja Albert. Aleksiksella oli myös sisar Agnes, joka kuoli vuonna 1851 vain 13-vuotiaana.

Kirjallisia taipumuksia Aleksis osoitti ilmeisen varhain uhotessaan kotiväelle "rupeavansa runebergiksi".

Kiven äidinkieli oli suomi, mutta Aleksin vanhemmat osasivat myös ruotsia, (Anders Johanin pojaksi merkitty Eric Johan Stenvall mainitaan Nurmijärven rippikirjassa ruotsinkieliseksi) ja poika hankki ruotsin kirjakielen taidon muutettuaan itse 12-vuotiaana Helsinkiin kouluun, mikä oli edellytys ylioppilaaksi ja edelleen papiksi lukemiselle vaikka isä Erik olisikin toivonut poikansa ottavan hänen ammattinsa. Varojen puute pakotti Kiven keskeyttämään säännöllisen koulunkäynnin ja eroamaan kolmannelta luokalta 1852. Sen jälkeen hän jatkoi lukujaan yksityisesti ja pääsi ylioppilaaksi 23-vuotiaana syksyllä 1857.

Vuosina 1821–1868 kirjoitti ylioppilaaksi vain seitsemän nurmijärveläispoikaa. Näistä seitsemästä Aleksis oli ainoa tavallisen kansan lapsi, kaikki muut olivat säätyläislapsia. Ylioppilasvuotenaan 1857 Kivi teki kirjallisuuden kannalta ratkaisevan ja historiallisen päätöksen luopua pappishaaveista ja ryhtyä suomenkieliseksi kirjailijaksi.

Yliopisto-opintojen jälkeen Kivi muutti Siuntioon, ensin vuokra-asumukseen, mutta hän löysi sittemmin hyväntekijän parikymmentä vuotta vanhemmasta Charlotta Lönnqvististä, joka antoi Kiven asua täysihoidossa käytännöllisesti katsoen vastikkeetta. Tosin kerran Kivi pelasti Lönnqvistin velkojalta hankkimalla tarpeelliset varat.

Kiven kirjallisen kehityksen alkuvaiheita leimasi romantiikka, mutta hänen varsinaiset taipumuksensa viittasivat selvästi realismiin. Aleksis Kivi – jota nimeä hän käytti kirjailijanimenä ensi kerran Kullervon käsikirjoituksen yhteydessä 1860 – ei taloudellisten syiden vuoksi voinut lähteä ulkomaille, mutta Turussa hän sentään kävi. Hänen lukeneisuutensa piiri ulottui kuitenkin koulu- ja yliopistokirjoista maailmankirjallisuuteen. Kivi luki kaikkea Heldin ja Corvinin Maailmanhistoriasta kemian analyyseja käsitteleviin teoksiin, sanomalehtiin, Stagneliuksen ja Shakespearen draamoihin, joista hän tunnetusti on saanut vaikutteita.

Kiven merkittävimmän kirjallisen tuotannon voi katsoa alkaneen Bröllopsdansen-näytelmästä ja päättyneen näytelmään Margareta. Hän sai useita palkintoja 1850- ja 1860-luvuilla: muun muassa Bröllopsdansenin suomenkielisen version tuloksena syntynyt Nummisuutarit sai vuonna 1865 – tuolloin ensimmäistä kertaa jaetun – valtionpalkinnon (palkinnosta kilpaili myös muun muassa Runeberg). Nummisuutarit on yhä esitetyin kotimainen puhenäytelmä. Kansallisromaanin aseman saavuttanut Seitsemän veljestä julkaistiin 1870. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tutkijakunta antoi romaanista kiittävän lausunnon ja puolusti kirjailijaa seuran kokouksessa August Ahlqvistin tunnetun murskakritiikin jälkeen.

Kiven merkittävin tukija oli Fredrik Cygnaeus, jolle Kivi suoritti ylioppilastutkinnon. Cygnaeus asetti toistuvasti koko asiantuntemuksensa ja arvovaltansa Kiven lahjakkuuden ja taiteen tueksi. Taloudellista tukea Kivi sai myös Julius Krohnilta ja tämän isältä.[5].[6] Vuoden 1869 Lea-näytelmän esityksestä lähtien Kiven näytelmiä tutuksi tehnyt teatterinjohtaja Kaarlo Bergbom oli Kiven ystävä vuodesta 1864. Parhaaksi ystäväkseen hän on kirjeissään maininnut koulu- ja opiskelutoverinsa metsänhoitaja Robert Svanströmin.

Aleksis Kivellä ei ollut lainkaan säännöllisiä tuloja. Rahapula, velat, kirjojen heikko menekki, Ahlqvistin kritiikki ja pakollinen maaseudulla asuminen masensivat. Elämänsä viimeisinä vuosina Kivi kärsi unettomuudesta ja pahenevasta alkoholismista. 1871 hän joutui Lapinlahden mielisairaalaan, jossa senaikaiset hoitomenetelmät ehkä vain pahensivat potilaiden tilaa.

Kesällä 1872 Kivi muutti sairaalasta veljensä luokse Tuusulan Syvälahteen. Albert Stenvall sai Nurmijärven kunnalta neljä tynnyriä rukiita veljensä hoitamisesta. Muutaman kuukauden päästä, uudenvuoden aattona aamuyöllä, Kivi kuoli veljensä luona 38-vuotiaana. Nykyään Kiven epäillään mahdollisesti kuolleen borrelioosiin. Historiaan ovat jääneet hänen viimeisiksi väitetyt sanansa: "Minä elän!"

Aleksis Kiven hauta on Tuusulan kirkon hautausmaalla.

Teokset

Näytelmät:

• Kullervo (1864)
• Lea (julkaistiin 1869)
• Nummisuutarit (1864)
• Karkurit (1865)
• Kihlaus (1866)
• Olviretki Schleusingenissa (1866)
• Yö ja päivä (1866)
• Leo ja Liina (1867)
• Canzio (1868)
• Margareta (julkaistiin 1871)
• Selman juonet

Romaani

• Seitsemän veljestä (1870)

Runokokoelma

• Kanervala (1866)

Kertomuksia

• Erika (1859)
• Koto ja kahleet (1850-luvulta)
• Aleksis Kiven tarinoita. Kuvittanut Matti Visanti. Kustannusyhtiö Nide Oy, Hämeenlinna (ei julkaisuvuotta).
• (Lähde: Wikipedia)