Yrjö Vasama: MEILÄM POJJAAT. VÄHÄSIÄ JUTTUJA VÄHÄSISTÄ

Yrjö Vasama: MEILÄM POJJAAT. VÄHÄSIÄ JUTTUJA VÄHÄSISTÄ POJJIISTA. 1954 Arvi A. Karisto Osakeyhtiö. 136-sivuinen sidottu kirja, täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä, ei kansipaperia.

Meiläm pojjaat. Vähäsiä juttuja vähäsistä pojjiista (1954) sisältää 24 Ruoveden murteella kerrottua tarinaa. Kirjan alussa on maininta: "Omistan tän kirjani Ruovesi-Seuralle. Nää jutut on kerrottu mun vaarini kiälellä. Ja muv vaarini oli itte oikee ruaveteläinen niinkun sen äite ja isä ja niitten äite ja isä tiäs kuinka kavvas on ollu niättä kyllä vaarin olis pitäny osata oikeeta Ruavelen kiältä. Sitä minä en tiälä mitä Virtaranta ja Hakulinen ja Ruappila ja muut kiälen tohtorit tästä sannoo niättä onko tää eles oikeen kirjaam merkitty. Mutta kyllä minä on koittanuk kumminkin. Näilej juttujen kirjottaja."

Kirjan ensimmäinen, "Meilän sakki" -niminen luku alkaa: "Meitä oli sitten mahlottamah hauska sakki. Ne oli tiätty kaikki poikia sillä ei likosta om mihkään sillon kum pitäs jottain hauskaa saala aikaan. Paitti sillä lailla niättä niille saa nauraa ja pyrskiä kun ne on niin kummallisia ja vähä hassahtaneita. Mutta meillä oli mukava sakki ja siähen kuulu minä itte ja muv veljeni Eino joka oli pari vuatta nuaree mua. Ja se Eino oli mahlottomav viisas ja veikee poika iham melekeen niinkum minäkin. Musta ne sano akat ja vallankin se Heikkilän emäntä niättä siinnä sitte on alakis poika. Ja sitten siähen sakkiin kuulu Hipon Eemeli ja Ransu. Nekin oli aika heveliä poikia vaikka äite sano ja sano ne muukkin niättä se Eemeli ov vähäh höhlä muttem minä tiä kuka tossa iässä ei olis vähäh höhlä jos kattelee asioita isojen ihmisten silimärejjiillä. Ne ku on sittem merkillisiä ja ittem miälestään aina oikeessa eikä ne tahlo millään ymmärtää poikaim meininkiä. Ja viä kuulu meilän sakkiin Yllön Kalle. Se oli kaikista nuaree ja se olikiv vähän semmoner rääpäle mutta kyllä se sentään sakkiin sopi kun sillä sai aina nauraa ja sitä sai alvaria kiusotella niinkum piäntä aina pakataan kiusottelleen."

Yrjö Vasama (1903 Ruovesi – 1989 Helsinki) syntyi Ruoveden Pekkalan kylän Kuuselassa. Isä Juho Vasama oli ensin seppänä Pekkalan kartanossa, mutta ryhtyi sitten Pekkalan torppariksi Seppälän taloon. Yrjö Vasama kävi ensin kiertokoulua, sitten Pekkalan koulua ja menestyttyään hyvin pääsi jatkamaan koulunkäyntiä Turun Suomalaiseen Klassilliseen Lyseoon, josta valmistui ylioppilaaksi vuonna 1924. Suoritettuaan asevelvollisuutensa Tampereen rykmentissä hän antautui sotilasuralle ja valmistui upseeriksi Kadettikoulusta vuonna 1927. Vasama palveli ensin mm. Porin rykmentin eri tehtävissä, myöhemmin puolustusministeriössä, yleisesikunnassa sekä pääesikunnassa. Puolustuslaitoksen tehtävistä hän erosi everstiluutnanttina vuonna 1945. Sotien jälkeen Yrjö Vasama teki pitkän päivätyön eri järjestöjen palveluksessa. Hän toimi mm. Suomalaisuuden Liiton sihteerinä, Talonpoikaiskulttuurisäätiön hallituksessa ja sihteerinä, Suomen Nuorison Liiton pääsihteerinä, Pelastakaa Lapset ry:n pääsihteerinä ja järjestöjohtajana sekä Suomen Kotiseutuliiton hallituksessa ja puheenjohtajana. Seppälän talo säilyi perheen vapaa-ajanviettopaikkana ja kotiseututyöstä tuli rakkaimpia harrastuksia. Yrjö Vasama perusti Helsinkiin Ruovesi-seuran vuonna 1947 ja toimi seuran puheenjohtajana vuoteen 1969 saakka. Hän kuului myös Ruoveden Joulun toimituskuntaan ja aktiivisiin kirjoittajiin parinkymmenen vuoden ajan. Kotiseuturakkaus henkii myös hänen kirjallisessa tuotannossaan, erityisesti Ruoveden murteella kirjoitetuissa pakinakokoelmissa Meiläm pojjaat ja Pojjaat om poikia. Lisäksi Vasama keräsi ruoveteläistä sanastoa ja sananparsia. Ruoveden luontoa hän kuvasi myöhemmällä iällä myös maalauksissaan. Vasaman kirjallinen tuotanto ulottuu poikakirjoista humoristisiin romaaneihin ja sotakirjoihin sekä muistelmiin. Lisäksi hän toimi avustajana monissa julkaisuissa, mm. teoksessa Kotiseutuni Pirkkalanpohja. Yrjö Vasama oli tunnettu myös lehtimiehenä ja aktiivisena urheilijana. Tasavallan presidentti myönsi hänelle vuonna 1969 sosiaalineuvoksen nimen ja arvon tunnustuksena monista ansioista.

Yrjö Vasaman kirjallinen tuotanto: Nuorisokirjoja: Salaperäinen piirros (1941), Serkukset sodassa (1944), Merimiesarkun aarteet (1947), Alppeja valloittamassa (1948). Murrekirjoja: Meiläm pojjaat (1954), Pojjaat om poikia (1982). Humoristisia romaaneja: Ihmeellinen onnenpäivä (1946), Kapteeni rakastuu (1947). Sotakirjoja: Kollaan suurtaisteluissa (1941), Lapualta Laatokalle (1956). Muita: Maastoleikit (1939), Järjestötyön opas (1954), Nuorisoseuralaisen käsikirja (1956), Valpon vankina (1958), Viisikymmentä vuotta lastensuojelutyötä (Pelastakaa lapset ry, 1972), Jungenfelt, Ernst von: Panssarien taistelu (suom.; 1941), Täältä jostakin: puolustusvoimain runo-antologia (toim. yhdessä Olavi Paavolaisen ja Matti Kurjensaaren kanssa; 1943), Merikallio, Väinö: Jääkäriprikaati hyökkää (toim. painosta ja kirj. esipuheen; 1954), Kotiseutuni Pirkkalanpohja (toim. yhdessä Heikki Mäen kanssa; 1955).