von Schoultz HEIJASTUS IKKUNASSA tai Idström ISÄNI, RAKKAANI

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Solveig von Schoultz: HEIJASTUS IKKUNASSA. Suomentanut Kyllikki Härkäpää, novellin Sormus suomentanut Kristiina Kivivuori. 1994 WSOY, Kotimaiset valiot (toinen painos). 266-sivuinen nidottu kirja, lukematon, kannessa pieni tarranjälki ja nurkissa pientä taittumaa (ks. kuva), muuten täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Heijastus ikkunassa (1987) on valikoima Solveig von Schoultzin novellituotannosta lähes neljänkymmenen vuoden ajalta. Solveig von Schoultz tunnetaan tarkkana ja hienovireisenä lasten ja naisten kuvaajana. Näkökulma voi kertomuksissa olla pikkutytön, nuoren naisen, vastavihityn aviovaimon, rakastajattaren, äidin, vanhenevan naisen. Monesti on kysymys siitä, miten mies ja nainen – esimerkiksi aviopuolisot tai äiti ja poika – puhuvat eri kieltä, miten heidän ajatusmaailmansa tuntuvat olevan valovuosien päässä toisistaan. Mutta von Schoultz ei syyttele eikä osoittele; hänen naisnäkökulmansa on samalla inhimillinen näkökulma.

” – novellit tuntuvat jatkuvasti puhuttelevilta ja moderneilta vuosikymmenien kuluttuakin.” (Matti Paavilainen, US)

Solveig von Schoultz (o.s. Segerstråle, 1907 Porvoo – 1996 Helsinki) oli suomenruotsalainen kirjailija, toisen aallon modernisti ja etevä lyyrikko. Hän syntyi taiteilijaperheeseen: äiti oli taidemaalari Hanna Frosterus-Segerstråle ja veli taidemaalari Lennart Segerstråle. Hän valmistui opettajaksi Uudenkaarlepyyn seminaarista ja toimi opettajana Helsingissä vuoteen 1973 ja sen jälkeen vapaana kirjailijana. Hän oli yli 30 vuotta naimisissa säveltäjä Erik Bergmanin kanssa. Solveig von Schoultz  julkaisi 1940–1996 viisitoista runokokoelmaa. Osalla von Schoultzin tuotantoa on omaelämä-kerrallinen luonne. Omien lasten varhaisvuosista ammensi kasvatusopillinen teos De sju dagarna (1942; Seitsemän päivää: Kaksi lasta luo maailmaansa 1948); lapsen maailmaan kuuluivat tuohon aikaan pako vieraaseen maahan tai pommikoneet yhtä hyvin kuin keijukaiset tai enkelit. Vaiheitaan murrosikään asti von Schoultz seurasi novellisarjoissa, jotka keskittyvät "raikkaan amoraalisen" lapsen sosiaalistumiseen. Samaa miljöötä hän kuvasi äitinsä muotokuvassa Porträtt av Hanna (1978, Hanna: Äidin muotokuva 1980). Omat kokemukset etääntyivät näissä kirjoissa hienoksi sanataiteeksi. Hän kirjoitti lasten luku- ja oppikirjoja sekä useita kuunnelmia ja tv-näytelmiä. Suomeksi on ilmestynyt novelleja valikoimissa Kuka veisi Mariannen tanssiin (1952), Ja juotan kamelisikin (1967) ja Heijastus ikkunassa (1987), runoja valikoimissa Puitten takaa kuulee meren: Valitut runot 1940-1989 (1991) ja Pilven varjo (1997) sekä muistelmateos Pitkin vedenviivaa (Längs vattenbrynet 1992). Solveig von Schoultz sai valtionpalkinnon viidesti sekä Bellmanin, Nils Ferlinin ja Edith Södergranin nimikkopalkinnot.

2. Annika Idström: ISÄNI, RAKKAANI. Päällys: Tarina Lounasmaa. 1995 WSOY, Kotimaiset valiot (kolmas painos). 180-sivuinen nidottu kirja, ehjä ja siisti, ei merkintöjä, takakannessa kirjakaupan hintatarra (43.- ; voi poistaa jos haluaa).

Isäni, rakkaani(1981) on alastomuudessaan hätkähdyttävä, unia ja todellisuutta sekoitteleva romaani isän ja tyttären mutkikkaasta suhteesta, vihasta ja rakkaudesta. Laura on kolmissakymmenissä, tarjoilijatar. Viha on lyönyt leimansa koko hänen olemukseensa, viha isää kohtaan joka hylkäsi hänet Lauran ollessa pieni tyttö. Isän jälleennäkemisestä alkaa Lauran matka omaan sisimpäänsä: kylmä nainen alkaa vähitellen lämmitä, hylätty pikkutyttö kasvaa aikuiseksi.

Annika Idström (1947 Helsinki – 2011 Helsinki) kirjoitti ylioppilaaksi Laguska skolanista 1968 ja valmistui Taideteollisen korkeakoulun elokuva- ja tv-dramaturgian linjalta 1974. Hän opetti suomen kieltä ja kirjallisuutta Minnesotan yliopistossa 1984–86, ja toimi kirjoittamisen ohjaajana Kriittisessä korkeakoulussa vuodesta 1994.Hän työskenteli myös freelancer-ohjaajana ja -dramaturgina Yleisradion teatteriosastolla ja loppuaikoinaan vapaana kirjailijana. Idströmin läpimurtoteos oli romaani Veljeni Sebastian (1985), joka kuvaa aikuisten maailmaa koulupojan näkökulmasta ja joka on niittänyt mainetta myös useina käännöksinä. Annika Idström on saanut Kalevi Jäntin palkinnon 1980, Valtion kirjallisuuspalkinnon 1985, Uudenmaan läänin taidepalkinnon 1990, Pro Finlandia -palkinnon 1996, ollut Finlandia-palkintoehdokkaana 1985 ja 1989 ja saanut valtion viisivuotisen kirjailija-apurahan 1998. Idström on julkaissut romaanit Sinitaivas (1980), Isäni, rakkaani (1981), Veljeni Sebastian (1985), Kirjeitä Trinidadiin (1989) ja Luonnollinen ravinto (1994).