Kuvaus

Huuto-/ostohinta y h d e s t ä kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Teuvo Hahl-Marjokorpi: JÄÄMEREN TARINOITA. Päällys: Seppo Polameri. 1984 WSOY. 140-sivuinen sidottu kirja, ehjä kansipaperi, itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Jäämeren tarinoita (1984) on Teuvo Hahl-Marjokorven seitsemäs teos. Jylhät ja merentuoksuiset tarinat kertovat Ruijan suomalaisten menneisyydestä ja nykyisyydestä. Vaikka monet tarinoista ovat kuvitteellisia, ne pohjautuvat kuitenkin Ruijanrannan asukkaiden tämänhetkisiin tosioloihin [1980-luku]. Entisten Jäämeren kuninkaiden henkeäsalpaavat pyyntiretket elävät muistoissa, joita heidän lapsensa kertovat – hekin jo yhdeksänkymmenvuotiaita. Karhu-Björn pyytää ajopuita Jäämerestä ja pyörittää niiden turvin sahalaitosta. Pykeijalaiset, elinvoimaisen suomalaiskylän asukkaat, pyytävät kevään ensimmäistä vaelluslohta Varangin-vuonosta vappuyönä. Vain Kallijoen kylän viimeiset asukkaat ovat juroutuneet omiin mökkeihinsä, vieraina itselleen ja toisilleenkin. Kokoelman lopussa on liiteosa Ruijan-suomen sanoista ja paikannimistä sekä kartta Kallijoen asutuksesta.

Teuvo Hahl-Marjokorpi (1930 Heinolan maalaiskunta – 2000 Lahti) kävi sahateollisuuskoulun 1951–52 ja valmistui kansakoulunopettajaksi Raahen seminaarista 1958. Hän toimi äidinkielen opettajana Lahden ammattikoulussa ja oli myös Yleisradion selostajana vuodesta 1958. Innokkaana Lapin-kävijänä tunnettu Hahl-Marjokorpi keräsi noin 700 linnunmunan kokoelman silloin kun munien kerääminen oli vielä laillista. Tämä kokoelma on nykyisin Oulun yliopiston eläinmuseossa. Teuvo Hahl-Marjokorpi kuuluu eräkirjailijoidemme kärkikaartiin; hänen kirjallisen tuotantonsa pääosa on Lapin ja luonnon kuvausta. Hän julkaisi teokset Tuulta, tuntureita, taimenta (1963), Virkistyskalastuksen opas (1966), Pohjois-Norjan kalavesiltä (1972), Yöauringon maa: Tarinoita ihmisistä (1976), Pohjoiset kalavedet: Ruotsi, Suomi ja Norja (1979), Lapinturisteja ja yksinkulkijoita (1981), Jäämeren tarinoita (1984) ja Polkuja maailmanlaitaan: Valitut tarinat 1987).

2. Veikko Haakana: MEREN SOUTAJIA: RAPORTTI RUIJASTA. Kannen foto: Esteri Pentti. 1973 Karisto. Sidottu kirja, jossa 166 tekstisivua ja 16 valokuvasivua, kansipaperissa pari pientä repeämää, itse kirja täysin ehjä ja siisti, korkeakoulu-kirjaston poisto, ei muita kuin kirjaston merkintöjä, ei jälkiä lukemisesta.

Meren soutajia (1973) -teoksen alaotsake on Raportti Ruijasta. Hän lähti joskus viime vuosisadalla [1800-luvulla] Suomussalmen seuduilta. Oli kuullut kertomuksia kalaisasta merestä jossain pohjan perillä, kertomuksia runsaasta ruoasta. ... Syväuopaja, Keinolahti, Aittamaatikka, Möysärinmukka, Kassinauttu, Piilomukka, Roskamukka ... Kaikki hän sivuutti, päätyi vihdoin meren tuntumaan jossain Ruijassa, jäi sinne, haki vaimon Suomesta, rupesi elämään... Veikko Haakana on tehnyt saman taipaleen, tavannut merensoutajia ja kuunnellut vanhoja tarinoita. Hän kertoo terävästi Ruijan suomalaisasutuksen vaiheista, sen nykypäivästä, muuttoreiteistä, tietäjistä, meriraukoista ja haafsfruuista.

Veikko Haakana (s. 1923 Parikkala) kävi ylioppilaaksi päästyään Rauman seminaarin ja toimi vuodesta 1960 opettajana Rovaniemen maalaiskunnassa ja sittemmin Sodankylässä. Hänen vaimonsa on kirjailija Anna-Liisa Haakana. 1950-luvulla Veikko Haakana alkoi julkaista nuorten seikkailukirjoja. Esikoisteoksen Luolamiehen pojat (1957) alaotsake on "nuorten paleofiktioromaani" (paleofiktio = esihistoriallista aikaa kuvaava). Samaa genreä ovat romaanit Luolapoikien paluu (1958), Poikkikirves iskee (1959), Jäätikkö uhkaa (1961), Kuonokasvoinen kauhu (1962) ja Kivinen biisoni (1969), josta hän sai sekä Valtion kirjallisuuspalkinnon että Tauno Karilaan palkinnon. Veikko Haakana julkaisi myös eräkirjoja, runoteoksia sekä proosa- ja sotakirjoja. Teoksien Elämää juoksuhaudoissa (1965), Ilta Kannaksella (1968) ja Aaveryhmä (1994) alaotsake on "sotaromaani". Haakana on kirjoittanut teostensa lisäksi paljon artikkeleita eri lehtiin sekä pakinoinut monta vuotta eri sanomalehdissä. Hän on toiminut aktiivisesti pohjoisen kirjailijayhdistyksissä ja koko Suomea kattavissa kirjailijaelimissä. Hän on kiinnostunut erämaiden ihmisistä ja jo ennen Lappiin muuttoaan aloittanut kveenien, Ruijan rannikon suomalaisten, haastattelut.