Söderbergh Bengt / Onnellisest Saaret ^^

1962, 1p, WSOY, Sidottu kovat kannet kansipaperein, 173 sivua.

Hyväkuntoinen kirja.

Tapaamme pojan kuumalta rantahietikolta. Hän leikittelee oudoilla ajatuksilla: miltä tuntuisi hukkua, millainen on kuolema vedessä? Leikki on hänelle tuttua – hän on hukkunut jo monta kertaa näinä varhaisina hiljaisina aamuinaan. Edellinen kesä oli toisenlainen, mutta silloin hän olikin vasta viidentoista. Muutenkin tämä kesä on uusi. Poika on löytänyt toverin, vieraan pojan, jonka kanssa hän on purjehtinut, kokenut myrskyä ja aurinkoa, jutellut rohkeasti tytöistä. Ja he ovat vannoneet toisilleen ystävyyttä, antaneet sen vahvistukseksi kunniansanansa. Kun kesä on vasta alussa, tuo saaristolaiva kaupungista tytön. Kolmisin he viettävät juhannusta, pojat tanssittavat vuorotellen tyttöä. Mutta ennen auringonnousua kolmikko hajoaa…

Herkin vedoin Bengt Söderbergh kuvailee pojan ensimmäistä tietoisesti elettyä kesää, ensimmäistä mustasukkaisesti vaalittua toveruutta, ensimmäistä rakkautta. Kirjassa on samaa hienovaraista oivallusta, jota arvostelijat kiittivät Söderberghin edellisessä suomeksi ilmestyneessä romaanissa ”Virran rannalla”.

"Aurinko paistoi kirkkaasti ja rauhallisesti hukkuvien ylle. Oli kaunis aamu, oli todella ihana ilma hukkua.
Kun ensimmäinen aalto tavoitti kaupungin, ilmestyi valkoisten muurien pintaan nopeasti syvenevien halkeamien muodostama kuvio. Seuraava aalto murtautui muurinharjan lävitse ja repi syviä kuiluja, jotka ulottuivat aina muurin perustuksiin saakka. Meren toistuvat hyökkäykset saivat muurin sortumaan, ja aurinko ja meri valtasivat ne alueet, jotka olivat aina kaupungin ensimmäisestä päivästä alkaen olleet luoksepääsemättömästi muurin varjossa. Vesi kohisi ohi porttien, jotka olivat jääneet jäljelle, se pääsi vapaasti virtaamana ahtaille kujille, kiipesi talojen seinämiä vasten kaupungin vanhimmassa osassa, pirstoi suljetut ikkunaluukut ja rikkoi kaikki luukut."