Satu Hassi: NAARASKIERRE. Sidottu kirja 1986 WSOY

Satu Hassi: NAARASKIERRE. Päällyksen kuva: Marjut Rimminen. 1986 WSOY (ensimmäinen ja ainoa painos). 276-sivuinen sidottu kirja, ehjä kansipaperi, itse kirja ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Naaraskierre (1986) on Satu Hassin toinen teos, piikikkään hauska esikoisromaani. Pirkko on fiksu ja määrätietoinen nykynainen, joka ei vähästä hätkähdä. Hän on päihittänyt Polin opintoputken siinä kuin miehetkin, ja jossakin lukuvälissä avioitunut ja synnyttänyt kaksi lasta. Kuusi vuotta paahdettuaan Pirkko astuu työelämään, sähkösuunnittelijaksi Dahlströmin konepajalle Trauman kaupunkiin. Näissä miehisissä ympyröissä naisia on nähty lähinnä kahvinkeittäjinä ja alastonkuvina seinällä. Pirkko huomaa olevansa kuin toiselta planeetalta tipahtanut. Insinöörinä kummajainen koska on nainen. Ja naisena kummajainen, koska on insinööri… Pirkon riemastuttavat ja raivostuttavat kokemukset konepajan ukkoporukoissa, messumatkoilla, ulkomailla ja kotona, uraansa luovan uroskierteen puoliskona on kirjannut Satu Hassi, tamperelainen tekniikan lisensiaatti.

Satu Hassi (s. 1951 Helsinki) opiskeli 1971–1972 kansantaloustiedettä Helsingin yliopistossa ja valmistui sähkötekniikan diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta 1979 ja tekniikan lisensiaatiksi 1985. Hän on työskennellyt suunnittelu- ja tutkimusinsinöörinä 1979–81, Tampereen teknillisen korkeakoulun assistenttina ja vs. yliassistenttina 1981–85, vapaana kirjailijana 1985–91, Tampereen kaupunginvaltuutettuna 1985–2000 ja 2013–, Vihreän liiton kansanedustajana 1991–2004, mistä ympäristöministerinä 1999–2002, sekä ollut Euroopan parlamentin jäsen 2004–2014. Satu Hassin esikoisteos, runokokoelma Magdaleena ei häpeä enää (1984), sai lukijat hätkähtämään; insinöörin, feministin ja runoilijan yhdistelmä puhutti kriitikoitakin: "Magdaleena ei häpeä enää vaikuttaa retoorikon työnäytteeltä. Sille on ominaista vakuuttava tai inttävä puhetapa, joka joko ihastuttaa tai vihastuttaa, mutta jolle lienee vaikeata jäädä aivan kylmäksi." (Matti Paavilainen, Uusi Suomi) "Luin äskettäin jostain, että ´runoilijat usein näkevät pidemmälle kuin insinöörit´. Se ei tietenkään ole totta; runoilijat näkevät aina pidemmälle kuin insinöörit – muuten he eivät runoilijoita olisi. Satu Hassi on." (Hannu Aho, Aaamulehti)  Romaani Naaraskierre (1988) herätti runsaasti polemiikkia ja ärtymystä. Feministinen näkökulma ja työelämän asenteiden penkominen ärsyttivät. Teos sai sangen vastakkaisia arviointeja lehdistössä: "Kirjailija toistaa kaavamaista mieskuvaansa, joka on ahdasmielinen, määräilevä, naista älyllisenä olentona väheksyvä, römeä-ääninen uros. Naisista suurin osa on miesten ehtoihin alistuvia, mutta kaiken kaikkiaankin Hassin hahmot eivät ole oikein ihmisiä, vaan kalseita, asenteiden esiintymistä palvelemaan asetettuja puhekuplia." (Uusi Suomi) "Hassi on virtuoosimainen kielikuvien maalari, mutta myös kantaaottava osallistuja." (Seppo Järvinen, Kansan Lehti)  Satu Hassi itse pitää merkittävimpänä teoksistaan pamflettia Käärme ja tiedon puu: Naisnäkökulmia tekniikkaan (1987). Feminismiä, epävirallista vallankäyttöä ja vihreitä Satu Hassi tarkastelee teoksessaan Seinä jota ei ole: Tottelemattomuusharjoituksia (1988). Tukka hattuhyllyllä (2002) on Satu Hassin henkilöhistoriaa ja Suomen poliittisen elämän tarkastelua hänen ministerikaudellaan. Satu Hassi on kertonut: "Kirjojen kirjoittaminen on ollut elämäni onnellisinta ja innostavinta työtä. Vastaanotossa on kutkuttanut se, että samoja kirjoja toiset pitävät hillittömän hauskoina ja toisten mielestä ne ovat kemiallisen puhtaita huumorista."