Sanomalehti Työn Voima 25.1.1952

Työn Voima (vuosina 1906–1918 Sorretun Voima) oli Jyväskylässä vuosina 1906–1959 ilmestynyt sosialidemokraattinen sanomalehti.[1]

Historia

Sorretun Voima perustettiin suurlakkoa seuranneella SDP:n nousukaudella. Poliittiselta linjaltaan se edusti jyrkkää kautskylaista marxismia. Alkuvaiheen merkkihahmoja oli kansanedustaja Onni Tuomi. Lehden levikki oli Jyväskylän suurin, mutta alhaisten tilausmaksujen ja ilmoitusten vähäisyyden takia se kärsi huomattavista taloudellisista vaikeuksista.[1]

Sisällissodan aiheuttaman lakkautuksen jälkeen lehti pääsi ilmestymään uudelleen helmikuussa 1919. Samalla sen nimeksi tuli Työn Voima.[1] 1920-luvulla se kannatti SDP:n vasenta siipeä, mutta siirtyi myöhemmin tannerilaiselle linjalle ja kehittyi enemmän uutislehden suuntaan.[2]

Toisen maailmansodan jälkeen lehti osallistui voimakkaasti sosiaalidemokraattien ja kommunistien taisteluun työväenliikkeen johtajuudesta. Sen levikki nousi aina vuoteen 1949 saakka. 1950-luvulla Työn Voima pyrki kilpailemaan uutislehtenä maakunnan ykköslehdeksi nousseen Keskisuomalaisen kanssa. Sitä julkaissut osuuskunta sortui kuitenkin lopulta taloudellisiin ongelmiin. Lehden kannatuksen laskuun vaikutti myös SDP:n hajaannus. Vuoden 1960 alusta Työn Voima yhdistettiin tamperelaiseen Kansan Lehteen, josta samalla tuli myös Keski-Suomen sosiaalidemokraattien äänenkannattaja.[2] Vuonna 1981 Keski-Suomen sosiaalidemokraattien piirilehtenä aloitti jyväskyläläinen Vastin-lehti, joka ilmestyi vuosina 1997–2014 nimellä Keski-Suomen Viikko[3], mutta lakkautettiin kevättalvella 2014.

Ilmestymistiheys ja levikki

Työn Voima ilmestyi aluksi kolmesti ja vuodesta 1920 lähtien kuudesti viikossa.[1] Sen levikki oli suurimmillaan 10 500 kappaletta vuonna 1919. 1940-luvulla levikki liikkui 8 000 kappaleen molemmin puolin ja laski seuraavalla vuosikymmenellä 5 000 kappaleen tuntumaan.[2]

Päätoimittajat ja vastaavat toimittajat

• Leander Linnavuori 1906
• Kaarlo Salovaara (vast. toim.) 1907
• Jalmari Kirjarinta 1907–1911 (vast. toim. 1908–1911)
• Väinö Hupli (vast. toim.) 1908
• Onni Tuomi 1911–1918 (vast. toim. 1911)
• Väinö Haukkariutta (vast. toim.) 1911–1917
• Oskari Suutala 1917–1918
• Toivo Lehto 1919–1928
• Väinö Salmela 1928–1929
• Heikki Laakso 1929

• Edvard Halonen 1929–1930
• Jussi Raatikainen (vast. toim.) 1930
• Jalmari Leino 1930–1937
• Reino Oittinen 1938
• Hugo Varjola 1938–1946
• Onni Haini 1946–1956
• Arvo Sepänmaa (vast. toim.) 1956
• Olavi Hurri 1956–1957
• Erkki Wikstén 1957–1959
• Ilmari Tiainen (vast. toim.) 1959[1]