Sanomalehti Kansan Voima 2.10.1942

Runsaasti sotauutisia

Kansan Voima Sortavalassa

Karjalan Työväen Sanomalehti-, Kirjapaino- ja Kirjansitomo-osuuskunta sai omaisuutensa takaisin vuoden 1918 lopulla ja ryhtyi hakemaan lupaa uudelle Kansan Voima -nimiselle lehdelle. Sen ensimmäiset numerot ilmestyivät helmikuussa 1919. Työväenliikkeen jakautuessa lehti pyrki tasapainoilemaan sosiaalidemokraattisten ja kommunististen näkemysten välillä, mutta kääntyi pian SDP:n viralliselle linjalle.[24] Kustannusosuuskunta muutettiin vuonna 1928 Kansan Voima Oy:ksi.[25] Joensuun lisäksi perustettiin sivukonttorit Lieksaan (1924) ja Suojärvelle (1927).[26]

Lehden ensimmäinen päätoimittaja oli kirjaltaja Arvid Nieminen vuonna 1919. Hänen jälkeensä päätoimittajina työskentelivät Mikko Ryynänen (1919–1920), Antti Kiviranta (1920–1921) ja Jussi Lonkainen (1921–1922).[10][27] Toimittajien nopean vaihtumisen taustalla olivat ainakin osaksi erimielisyydet lehden linjasta.[28] Vuosina 1922–1932 päätoimittajana työskenteli pakinoitsijana ja runoilijanakin tunnettu Jussi Raitio ja vuosina 1933–1941 toinen ahkera pakinoitsija Jussi Raatikainen.[29]

Poliittiselta linjaltaan Kansan Voima edusti SDP:n keskustasuuntausta. Lehden ohjelmajulistusten mukaan sen tavoitteena oli ”sorretun työväenluokan vapauttaminen kapitalismin kahleista” valtiollisen, ammatillisen ja osuustoiminnallisen luokkataistelun avulla. Tärkeäksi koettiin myös työväen valistustoiminta sekä hajaantuneen työväenliikkeen kokoaminen. 1920-luvun loppua kohti linja muuttui selvästi reformistisemmaksi: päämääräksi katsottiin yhteiskunnallisten epäkohtien tasoittaminen ja vähävaraisen kansanluokan elinolojen parantaminen.[30]

Lehdelle tärkeitä kysymyksiä oli sisällissota ja sen jälkiselvittelyt, jossa vaadittiin poliittisten vankien täydellistä armahtamista. Itä-Karjalan valloitushankkeisiin, suojeluskuntiin sekä kotimaisten kommunistien ja äärioikeiston toimintaan suhtauduttiin jyrkän kielteisesti.[31] 1930-luvun alussa Kansan Voima joutui lapualaisten ja toisinaan myös oikeusviranomaisten ahdistelun kohteeksi.[32] Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden rauhanomaiseen kehitykseen lehti jaksoi uskoa aina Terijoen hallituksen muodostamiseen saakka.[33]

Kansan Voiman levikki oli 1920-luvun puolivälissä noin 4 000–5 000:n tienoilla. Vuosikymmenen lopussa kohti se kohosi voimakkaasti ja oli vuonna 1930 ennätykselliset 9 100 kappaletta. Levikki laski rajusti 1930-luvun alun pulavuosina, mutta nousi jälleen vuosikymmenen lopulla ja oli 9 200 kappaletta vuonna 1939.[34][35] Lukijakunta kasvoi erityisesti Suojärvellä, Pielisjärvellä ja Joensuun naapurikunnissa, mutta toisaalta pieneni levikkialueen lounaisosassa Hiitolassa, Simpeleellä, Kurkijoella ja niiden lähikunnissa.[36]

Kansan Voima Oy:n tulos oli voitollinen vuoteen 1930 saakka, jonka jälkeen se pulavuosina kääntyi rajusti tappiolliseksi. Konkurssiuhan jälkeen yhtiön talous parani jälleen ripeästi vuodesta 1935 alkaen.[37] Vuonna 1921 hankittu painokone pystyi edelleen vain nelisivuisen lehden painamiseen, mutta lisääntynyt kapasiteetti mahdollisti erillisten lisälehtien valmistamisen. Seuraavana vuonna ostettiin Linotype-latomakone, jonka turvin lehti siirtyi kokonaan koneladontaan ja samalla myös fraktuurasta antiikvakirjaimiin. Vuonna 1926 muutettiin omaan toimitaloon. Sen yhteyteen hankittiin vuonna 1929 käyttöön otettu rotaatiokone, joka pystyi tarvittaessa painamaan 16-sivuista lehteä. Valokuvia alettiin julkaista säännöllisesti vuodesta 1925 lähtien.[38]

Kansan Voima Joensuussa

Kansan Voiman viimeinen numero Sortavalassa ilmestyi talvisodan rauhantekoa seuranneena päivänä. Yhtiön koko irtain omaisuus jäi uuden valtakunnanrajan taakse. Toimintaa päätettiin jatkaa Joensuussa Karjalan Maata julkaisseen Kirjapaino Oy Maakunnan kanssa solmitun painatussopimuksen turvin. Lehden ensimmäinen numero uudella kotipaikkakunnalla ilmestyi toukokuun 22. päivänä 1940.[39]

Jatkosodan alettua lehdellä oli mahdollisuus palata Sortavalaan. Ajatuksesta päätettiin kuitenkin luopua, koska yhtiön toimitalo oli pahasti vahingoittunut sotatoimissa ja Joensuusta oli jo hankittu uusi kiinteistö. Sodan jälkeen Kansan Voimasta tuli lopullisesti pohjoiskarjalainen lehti.[40]

Kansan Voiman päätoimittajana jatkoi aluksi Jussi Raatikainen. Häntä seurasivat lehden entinen toimittaja Viljo Kosonen (1941–1942) ja entinen Joensuun konttorin hoitaja Antti J. Kosonen (1942–1957). Vuonna 1957 päätoimittajaksi nimitettiin pitkäaikainen toimitussihteeri Tommi Moilanen, joka ohjasi lehteä SDP:n puoluehajaannuksen aikana.[41]

Toisen maailmansodan aikana Kansan Voiman uutisointi keskittyi sotatapahtumiin ja niiden aiheuttamiin poikkeusoloihin. Lehden poliittinen linja terävöityi sodan jälkeen, jolloin keskeiseksi teemaksi muodostui SDP:n kamppailu kommunisteja vastaan. Myöhemmin päävastustajiksi nousivat maalaisliitto ja Urho Kekkonen. Pohjoiskarjalaisen lukijakunnan rakenteen takia lehdessä käsiteltiin paljon maaseutuun ja maatalouteen liittyviä asioita sekä myöhemmin maaltamuuttoa ja alueen teollistumista. Ulkomaanuutisia seurattiin lähinnä 1950-luvulle saakka.[42]

Kansan Voiman levikki liikkui 1940-luvun lopussa ja 1950-luvulla noin 5 500–6 500 kappaleen tuntumassa.[35] Alkuvaiheessa ongelmia aiheutti Kirjapaino Oy Maakunnan vähäinen kapasiteetti, jonka takia lehti tuli varsinkin maaseudulle usein myöhässä. Sodan jälkeen Joensuuhun päätettiin perustaa oma kirjapaino, joka aloitti toimintansa syyskuussa 1951.[43] Aikaisemmin vakaana pysynyt talous alkoi heiketä kirjapainon perustamisen jälkeen ja uudet investoinnit johtivat yhtiön pitkäaikaiseen velkakierteeseen.[44] Osakepääoman korotusten myötä sen omistus muuttui vahvasti pohjoiskarjalaiseksi. Suuria osakkaita olivat muun muassa Joensuun, Lieksan ja Nurmeksen työväenyhdistykset.[45]