Salzmann - Rapukirja eli järjettömän kasvatuksen kirja

Järjettömän kasvatuksen kirja.

Alunperin ilmestynyt 1870

Ei löydy painovuotta eikä julkaisijaa, mutta painettu luultavasti 1926 tienoilla

Kovakantinen, selkä nätisti kulunut

Kansien pinnat ok ja sivut hyvät 

Hieman takaperoinen, jossa opastetaan lasten kasvatuksessa ikäänkuin nurinpäin eli esim. jos haluat kasvattaa lapsestasi varkaan, niin tee näin... jne erilaisia esimerkkejä

netistä lainasin: Salzmann, Christian Gotthilf. (1926). Rapukirja eli  järjettömän lastenkasvatuksen opas. Helsinki:  Kotikasvatusyhdistys ry. 

ALUNPERIN  vuonna 1780 ilmestyneen saksankielisen erikoisuuden ”Krebsbüchlein, oder Anweisung zu einer unvernünftigen Erziehung der Kinder” julkaisi   suomeksi Kotikasvatusyhdistys, joka on nykyään Suomen Vanhempainliitto.

159 -sivuisessa teoksessaan  Salzmann ruoskii oman aikansa  kotikasvatuksen virheitä ja nurinkurisuuksia.  Hänen mukaansa  monissa kodeissa vanhemmat turmelivat  ymmärtämättömyydessään lastensa terveyden ja luonteen ja saivat heidät samalla vihaamaan kasvattajaansa.

Kirjan nimessä oleva Rapu viittaa vanhaan tarinaan siitä, miten ravut alkoivat kulkea takaperin. Kirja toimii samoin; se esittää kasvatusohjeet nurinpäin. Esimerkiksi jos haluaa saada lapset vihaamaan itseään, kannattaa tehdä heille vääryyttä, herättää heissä vastenmielisyyttä toista aviopuolisoa kohtaan,  olla  kylmä heidän hyväilyilleen eikä millään ottaa osaa heidän iloihinsa, kieltää heiltä viattomat huvit ja pilkata heitä.

Kirjassa kuvataan  virheellisen  kasvatuksen lopputuloksia ja  esitellään  sopivia keinoja päätyä niihin. Kutakin neuvoa konkretisoidaan  kasvatustarinalla.

Virheellisen kasvatuksen tuloksena lapsista tulee siis Salzmannin mukaan ahneita, epäluuloisia, herkuttelijoita, itsepäisiä, julmia, kateellisia, kohtuuttomia, kostonhimoisia,  paheellisia, saamattomia, tunteettomia luonnonkauneudelle, turhamaisia, tyhmiä, vahingoniloisia, ärtyisiä ja oloonsa tyytymättömiä.  He tuntevat sisarkateuttta. Heidän ihmisrakkautensa  ja järjestyksenrakkautensa ovat tukahtuneet. He ovat vähintääkin välinpitämättömiä uskontoa kohtaan. He laiskottelevat, panettelevat, uhmaavat ja  valehtelevat. He eivät piittaa hyvistä neuvoista. Heidän elämänsä ja terveytensä on turmeltu.

Tällaisiksi kasvattaja saa lapset  paitsi harrastamalla itse paheita uutterasti mm. seuraavilla keinoilla:

•  
• Anna lapsillesi oikein paljon lääkkeitä
• Hemmottele
• Huitele heitä lujasti korville, jos he joskus erehtyvät
• Johdata heidät tuntemaan kiukkua toisten onnesta
• Kiellä rakkaus yhdeltä lapselta ja kohdista se toiseen 
• Kuvaile heille usein työn vaivalloisuutta ja joutenolon suloisuutta
• Näytä  heille kaikki asiat pahalta puolelta
• Pakota heidät ammattiin, johon heillä ei ole halua eikä kykyä.
• Petä ja narraa heitä
• Pilkkaa heitä
• Saarnaa heille jatkuvasti (anna koko ajan neuvoja)
• Puhu pahaa ihmisistä ja yllytä siihen lapsiakin
• Tee heille vääryyttä
• Totuta heidät herkkuihin
• Tuppaa heidän vatsansa täyteen
• Älä kiellä heiltä mitään, mitä he haluavat 

Salzmann antaa myös neuvoja, kuinka lapset voidaan tyhmistyttää: opettamalla heille liian paljon ja liian varhain.  Uskontoa lapset oppivat vihaamaan  kun heidät pakottaa lukemaan ulkoa pitkiä pätkiä katekismuksesta.

KUN ohjeet kääntää nurinpäin,  voi tulkita niistä 1700-luvun filantropistisen kasvatuksen perusideat.

Kasvatuksen päämääränä ovat ahkeruus,  humaanisuus, hyveellisyys, ihmisrakkaus, joustavuus, kohtuullisuus, kristillisyys, luonnonrakkaus, luottavaisuus, rehellisyys,  ystävällisyys  ja terveet elämäntavat.

Kasvatuskeinoina ovat oman esimerkin lisäksi  mm. kohtuullisuus kaikessa, luonnonmukaisuus, oikeudenmukainen kohtelu, pakottamisen välttäminen, positiivisuus,  rakkaus,  sopiva vaativuus, tahdikkuus ja  tasapuolinen kohtelu.