RUNOKIRJAT Vänrikki Stoolin tarinat ja Kaunista Kalevalaamme

TÄSTÄ KAKSI ERITTÄIN HYVÄKUNTOISTA KIRJAA YHDELLÄ HUUDOLLA JA KUNTO KIRJOISSA ON SELLAINEN ETTET VARMAANKAAN KADU!!!!!

ENSIMMÄINEN KIRJA:

I.L. Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat voodelta 1961. Hyväkuntoinen, muovitettu koulun leimoilla oleva oppilaiden käsikirjaston kirja.

TOINEN KIRJA:

Kaunista Kalevalaamme lyhyesti kouluille vuodelta 1957. Toimittanut Eero Salola. Hyväkuntoinen koulun leimoilla oleva oppilaiden käsikirjaston kirja.

Johan Ludvig Runeberg (5. helmikuuta 1804 Pietarsaari – 6. toukokuuta 1877 Porvoo) oli suomenruotsalainen runoilija, kirjailija ja toimittaja, jonka tuotanto on hyvin isänmaallista. Hän on ollut arvostettu myös Ruotsissa ja hänen tuotantonsa vaikutti suuresti koko ruotsinkieliseen kirjallisuuteen. Runebergiä pidetään Suomen kansallisrunoilijana, johon asemaan hän nousi jo elinaikanaan. J. L. Runeberg oli kirjailija Fredrika Runebergin puoliso.

Runeberg kirjoitti koko tuotantonsa ruotsiksi. Runebergin tunnetuin teos on Vänrikki Stoolin tarinat. Runot kertovat vuosien 1808–1809 Suomen sodan sankareista. Avausrunosta Maamme (Vårt land) sävellettiin myöhemmin Suomen kansallislaulu.

Kirjallinen tuotanto:

• Runot, 1830
• Hirvenhiihtäjät, 1832
• Runot. Toinen vihko, 1833
• Hanna, 1836
• Nadeschda ja Jouluilta, 1841
• Runot. Kolmas vihko, 1843
• Kuningas Fjalar, 1844
• Vänrikki Stoolin tarinat, ensimmäinen osa, 1848
• Vänrikki Stoolin tarinat, toinen osa, 1860
• Salamiin kuninkaat, 1863

Runeberg sai pian kuolemansa jälkeen osakseen lukuisia kansallisia kunnianosoituksia. Varhaisimpia näistä oli hänen Porvoon keskustassa sijainneen kotinsa muuttaminen Suomen ensimmäiseksi kotimuseoksi. Museo avattiin yleisölle vuonna 1882, vain viisi vuotta J. L. Runebergin kuoleman jälkeen ja kolme vuotta hänen vaimonsa Fredrika Runebergin kuoleman jälkeen. Se kuuluu edelleen Porvoon merkittäimpiin matkailunähtävyyksiin.

Runebergille on pystytetty yhteensä kahdeksan muistopatsasta tai muistomerkkiä. Näistä vanhimmat ja huomattavimmat ovat vuonna 1885 paljastetut Helsingin ja Porvoon patsaat, molemmat runoilijan pojan Walter Runebergin veistämiä. Esplanadin puistossa sijaitsevassa Helsingin patsaassa on kaksi pronssista hahmoa: Korkean jalustan huipulla seisova, lyseonlehtorin virka-asussaan kuvattu Runeberg sekä hänen jalkojensa juuressa oleva Suomi-neito, joka kannattelee kuparitauluun kaiverrettuja Maamme-laulun sanoja. Porvoon Runeberginpuiston patsas on kopio Helsingin patsaasta, mutta pienemmässä koossa ja ilman Suomi-neidon hahmoa.

Runebergin synnyinkaupungissa Pietarsaaressa paljastettiin vuonna 1904 patsas, joka on niin ikään Walter Runebergin käsialaa. Lisäksi kaupungin ulkopuolella sijaitseva kalastusmaja, jossa Runeberg vietti lapsena kesiään vanhempiensa kanssa, on museoitu ja tunnetaan Runebergin tuvan nimellä. Ruovedellä paljastettiin vuonna 1954 Runebergin muistomerkki, ja kunnan tärkeimpiin nähtävyyksiin kuuluu Runebergin lähde, jonka partaalla tämän väitetään kirjoittaneen tunnetun runonsa Sua lähde kaunis katselen. Turussa Runeberg on ikuistettu Harry Kivijärven veistämään patsaaseen Runeberg, Lönnrot, Snellman, lempinimeltään "Kolme vekkulia". Patsas paljastettiin vuonna 1968 näiden kolmen Turun Akatemiassa opiskelleen suurmiehen muistoksi ja sijaitsee Turun yliopiston päärakennuksen edessä.

Runebergillä on nimikkokatuja, -aukioita ja -puistoja useissa suomalaisissa kaupungeissa. Huomattavimpia ovat Helsingin Kampissa ja Töölössä sijaitseva Runeberginkatu sekä Porvoon ja Pietarsaaren Runeberginpuistot. Hänen mukaansa on nimetty myös Runeberg-projekti, pohjoismaisen kirjallisuuden elektroninen julkaisuprojekti, sekä Runeberg-palkinto, yksi Suomen huomattavimmista kirjallisuuspalkinnoista. Suomenruotsalaista kirjallisuutta ja kulttuuria vaaliva Svenska litteratursällskapet i Finland perustettiin vuonna 1885 Runebergin muistoa kunnioittamaan. Vuonna 2004 lyötiin Runebergin kunniaksi nimellisarvoltaan kymmenen euron hopeinen juhlaraha.

Näkyvin Runebergin osakseen saamista kunnianosoituksista on kuitenkin Runebergin päivä, jota vietetään vuosittain runoilijan syntymäpäivänä 5. helmikuuta ja joka on vakiintunut liputuspäivä. Päivää juhlistetaan syömällä runebergintorttuja, makeita leivonnaisia, joita Runebergin kerrotaan mielellään nauttineen ja joiden resepti on perimätiedon mukaan Fredrika Runebergin kehittämä. (Lähde: Wikipedia)

Eero Salola (syntyjään Boman, 1. kesäkuuta 1902 Perniö – 1989) oli suomalainen lausuntataiteilija, esitystaidon opettaja, kirjailija ja opetusneuvos.

Eero Salola syntyi Perniössä opettajaperheeseen 1902. Hänen molemmat vanhempansa Fridolf Aleksander Salola ja Hilja Hedvig Regina os. Häkli olivat kansakoulun opettajia.

Eero Salola pääsi ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta normaalilyseosta 1923. Sieltä hän jatkoi Jyväskylän seminaariin, josta valmistui kansakoulun opettajaksi 1924. Samaan aikaan lyseo-opintojen kanssa hän opiskeli myös Helsingin musiikkiopistossa 1921-1923.

Heti valmistuttuaan Salola aloitti kansakoulun opettajana Helsingin maalaiskunnan Malmin kansakoulussa. Sieltä Salola siirtyi vuonna 1931 Helsinkiin kansakoulunopettajaksi, missä hän toimi vuoteen 1945 asti.

Helsingin yliopistossa Salola opetti suullista esitystaitoa vuosina 1939-1957. Suomen puheopiston puheenopetusopin yliopettajana Salola toimi 1947-1959. Samaan aikaan - vuodesta 1947 - Salola työskenteli Helsingin opettajakorkeakoulussa lehtorina. Tästä työstä Eero Salola jäi eläkkeelle 1960. Salola sai opetusneuvoksen arvonimen 1962.

Näiden töiden lisäksi Salola toimi lyhyempiä aikoja opettajana mm. Helsingin työväenopistossa, Suomen teatterikoulussa ja Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa.

Lukuisten työtehtävien lisäksi Salolalla oli useita luottamustoimia mm. Suomen lausujain liitossa, Nuorten kirja ry:ssä ja Valistuksen johtokunnassa.

Lausuntataiteilijana hän esitti mm. Tulenkantajat-ryhmän lyriikkaa.[1]

Eero Salolan kirjallinen tuotanto sisältää useita suullisen esitystaidon oppi- ja harjoituskirjoja. Toisaalta hänen tuotantoonsa kuuluu useita runo- ja näytelmäkokoelmia, jotka on suunnattu lapsille ja nuorille. Näistä maininnan arvoisia ovat mm. lapsille suunnattu Kalevala-lyhennelmä ja ehkä tunnetuimpana kansansatuvalikoima Hölmölän kylä (1960, 8. painos 2000).

Teokset

• Olga Poppius - Eero Salola: Lausujan työ. Helsinki: Otava, 1925.
• Eero Salola (koonnut): Uudempaa lausunta-ohjelmistoa. Helsinki: Otava, 1925.
• Eero Salola: Ilman fritsaria. Helsinki: Otava, 1929 (2 p. 1991).
• Martti Airila - Mandi Hannula - Eero Salola: Lukemisto lapsille. Helsinki: Valistus, 1929 (Ilmestyi nimellä Lukemisto Suomen lapsille, osa 1, 1930).
• Eero Salola: Lausuntaharjoituksia  : opintokerhoille ja harrastajille. Helsinki: Otava, 1930.
• Martti Airila - Mandi Hannula - Eero Salola (toim.): Lukemisto Suomen lapsille, osa 2. Helsinki: Valistus, 1930.
• Alli Mustonen - Eero Salola: Äidinkielen kirja. Helsinki: Otava, 1930.
• Eero Salola (toim.): Koulupolulta elämäntielle : nuorten muistokirja. Helsinki: Valistus, 1931 (3. p. 1939).
• Martti Airila - Mandi Hannula - Eero Salola (toim.): Lukemisto Suomen lapsille, osa 3. Helsinki: Valistus, 1931.
• Martti Airila - Mandi Hannula - Eero Salola (toim.): Lukemisto Suomen lapsille, osa 4. Helsinki: Valistus, 1932.
• Eero Salola (toim.): Satunäyttämö, osa 1. Helsinki: Valistus, 1936.
• Eero Salola: Helsingin kuva-aapinen. Helsinki: Otava, 1937 (2. Uus. p. Helsinkiä oppimassa, 1957).
• Eero Salola (toim.): Osaatko - arvaatko?. Helsinki: Valistus, 1937.
• Eero Salola (toim.): Satunäyttämö, osa 2. Helsinki: Valistus, 1937.
• Paavo Hosia - Eero Salola: Ainekirjoituskortisto kieliopillisine tehtävineen yläkansakoulun alaluokkia varten. Helsinki: Valistus, 1938.
• Aleksis Kivi - Eero Salola (lyhennellyt ja viitteillä varustanut): Aleksis Kiven Seitsemän veljestä lapsille. Helsinki: Valistus, 1938.
• Eero Salola: Oletko nähnyt? : sarjakuvakirja. Helsinki: Valistus, 1938.
• Maj Lindman - Eero Salola (suomentanut): Villejä ystäviämme : eläinkuvakirja. Helsinki: Kuvataide, 1938.
• Paavo Hosia - Eero Salola: Ainekirjoituskortisto. 2, kieliopillisine tehtävineen yläkansakoulun yläluokkia varten. Helsinki: Valistus, 1939.
• Eero Salola: Keväistä kylvöä : koulupuheita. Helsinki: Valistus, 1939.
• Eero Salola (toim.): Puuhaa ja päänvaivaa : "osaatko - arvaatko". Helsinki: Valistus, 1939.
• Eero Salola (toim.): Satunäyttämö, osa 3. Lastennäytelmiä. Helsinki: Valistus, 1939.
• Eero Salola - Olli Nuorto (toim.): Isänmaan runo : valikoima isänmaallista runoutta Jaakko Juteinista nykyaikaan. Helsinki: Otava, 1941.
• Eero Salola: Sotilaan äänenkäytön opas. Helsinki: Otava, 1941.
• Eero Salola (toim.): Lasten kansanrunokirja : Kalevalaa, Kanteletarta, sananlaskuja, arvoituksia. Helsinki: Valistus, 1941.
• Eero Salola - Olli Nuorto (toim.): Isänmaallista runoutta kouluja varten. Helsinki: Otava, 1943.
• Eero Salola (toim.): Armahin joulunaika : valikoima jouluaiheisia runoja. Helsinki: Valistus, 1945.
• Eero Salola (toim.): Osaatko - arvaatko. Helsinki: Valistus, 1945. Uudistettu ja lisätty yhteispainos kirjoista Osaatko - arvaatko? ja Puuhaa ja päänvaivaa.
• Eero Salola: Kuorolausuntatehtäviä. Kerava: Maatalousseurojen keskusliitto, 1947.
• Eero Salola - Eino Keskinen (toim.): Lausuntarunoja nuorelle väelle : lausuntaohjeita ja 250 lausuttavaa runoa. Helsinki: Valistus, 1949.
• Eero Salola - A. Hinkkanen (toim.): Lukemisto Suomen nuorille. Helsinki: Valistus, 1949.
• Eero Salola: Puhumisenopetuksen ongelmia. Helsinki: Kansakoulun opetussuunnitelmakomitea, 1952.
• Eero Salola (toim.): Kaunista Kalevalaamme : lyhyesti kouluille. Helsinki: Valistus, 1953.
• Eero Salola: Hölmölän kylä. Helsinki: Valistus, 1960.
• Eero Salola - Kalle Lampinen: Koulupuheita syksystä kevääseen : 73 puhetta opettajan avuksi. Helsinki: Valistus, 1960.
• V. Merikoski - Eero Salola - Tauno Karilas (toim.): Juhlakirja kauppaneuvos Väinö F. Virtasen kunniaksi Osakeyhtiö Valistuksen täyttäessä 60 vuotta. Helsinki: Valistus, 1961.
• Paavo Kuosmanen - Eero Salola - Otro Kontturi: Lukutunnin kirja. 3, Lukemisen oppikirja kansakoulun III tai IV luokalle. Helsinki: Valistus, 1962.
• Paavo Kuosmanen - Eero Salola - Otro Kontturi: Lukutunnin kirja. 4, Lukemisen oppikirja kansakoulun IV tai III luokalle. Helsinki: Valistus, 1962.
• Daniel Defoe - Eero Salola: Robinson Crusoe lapsille. Helsinki: Valistus, 1962.
• Paavo Kuosmanen - Eero Salola - Otro Kontturi (toim.): Lukemisen oppikirja kansakoulun V tai VI luokalle. Helsinki: Valistus, 1964.
• Eero Salola - Otro Kontturi (toim.): Lukemisen oppikirja kansakoulun VI tai V luokalle. Helsinki: Valistus, 1965.
• Eero Salola: Eks muista : elinpäivieni hymyä ja vakavaa. Helsinki: Kirjapaja, 1976.
• Eero Salola (toim.): Missä puut punalle paistaa : nuoren väen kansanrunokirja. 1. Espoo: Weilin + Göös, 1979.
• Eero Salola (toim.): Missä puut punalle paistaa : nuoren väen kansanrunokirja. 2. Espoo: Weilin + Göös, 1979.
• Eero Salola: Muistaakseni. Helsinki: Eero Salola, 1986.
• Martti Sirola (Eero Salolan tekstejä vapaasti muokaten): Hölmölässä. Helsinki: Tammi, 1999.
• (Lähde: Wikipedia)