PYHÄ KAUHU tai VITSIKIRJA tai MAAILMAN SATUAARTEET

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Ambrose Bierce: PYHÄ KAUHU: KUUSI KERTOMUSTA. Suomentanut V. Hämeen-Anttila. 1996 Karisto, Pokkaristo (toinen, korjattu painos). 107-sivuinen nidottu kirja, ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Pyhä kauhu: Kuusi kertomusta (1934; 2. p. 1996) sisältää kauhukertomusten mestarin Ambrose Biercen kuusi klassista novellia. Pyhä kauhu, Tapaus Owl Creekin sillalla, Mies ja käärme, Parker Adderson, filosofi, Tukittu ikkuna ja Armonisku osoittavat, miksi yhdysvaltalainen kirjailija ja sanomalehtimies on nykyisin arvostettu ja ylistetty. Hänen elämää ja kuolemaa käsittelevissä makaabereissa tarinoissaan on hurjaa voimaa ja aina tuoretta näkemystä. Kokoelman kertomukset on valinnut ja suomentanut Väinö Hämeen-Anttila Biercen tunnetuimmasta kokoelmasta In the Midst of Life (myös nimellä Tales of Soldiers and Civilians; 1892)

Ambrose Bierce (1843 Meigsin piirikunta – 1914? Meksiko) oli yhdysvaltalainen journalisti, kirjailija, satiirikko ja runoilija. Hän yleni sisällissodassa majuriksi ja asettui 1866 länteen sanomalehtimieheksi. Lehtikirjoittajana hän saavutti suosiota nokkelana pakinoitsijana ja kalifornialaisen elämäntyylin kuvaajana – ei suurena humoristina, vaan omaleimaisena silloisten olojen suorasukaisena arvostelijana. Hänen ensimmäinen kertomuksensa julkaistiin 1871. Tarinoissaan hän käsitteli makaabereita kauhuaiheita psykologiselta kannalta, aiheenaan milloin omakohtaisesti koetut sodan tapahtumat, milloin tavalliseen elämään liittyvät hirveydet. Omintakeinen sarkastinen kirjoitustyyli tuotti hänelle lempinimen Katkera Bierce (Bitter Bierce). Ambrose Bierce katosi jäljettömiin 1914 Meksikossa raportoidessaan maan sisällissodasta Pancho Villan joukoissa. Ambrose Biercen tuotannosta on ilmestynyt suomeksi Pyhä kauhu: Kuusi kertomusta (1934; 2. korjattu painos 1996; Midst of Life or Tales of Soldiers and Civilians 1892), Vanhempainmurhaajien klubi (1986), Saatanan sanakirja (1995; Devil’s Dictionary 1911), Lyhyitä tarinoita (Collected works of Ambrose Bierce. Vol. 9: Fantastic fables 1909) ja Laajennettu saatanan sanakirja (2007; Enlarged Devil’s dictionary 1967, edited by Ernest Jerome Hopkins.).

2. MAAILMAN SATUAARTEET. Piirroskuvitus. 2002 Karisto, Pokkaristo (3. painos). 118-sivuinen nidottu kirja, lukematon, ehjä ja siisti, ei merkintöjä, takakannessa kaupan hintatarra [7.15 eur].

Maailman satuaarteet (1996) on kokoelma, jossa rakastetuimmat sadut voit ottaa kätevästi mukaasi minne menetkin. Puistoon tai Pariisiin, mökille tai mummolaan. Teokseen valitut satuklassikot sopivat yhtä hyvin matkalukemiseksi pitkille automatkoille kuin iltasaduiksikin.

Kirja sisältää seuraavat sadut:
 Ruma ankanpoikanen
 Hannu ja Kerttu
 Ali Baba ja neljäkymmentä ryöväriä
 Keisarin uudet vaatteet
 Tuhkimo
 Punahilkka
 Ruusunen
 Lumikki
 Rampa

3. VITSIKIRJA. Toimittanut Virve Sammalkorpi. 2007 Kariston Pokkaristo-sarja (8. painos). 120-sivuinen nidottu kirja, lukematon, täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Vitsikirja (1997) sisältää huippuhauskoja juttuja miehen ja naisen ikuisesta mittelöstä. Runsaan neljänsadan kaskun kokoelma on jaettu 13 osastoon, joiden otsikot on poimittu teoksista Joka naisen kirja (1946) ja Jokaisen miehen kirja (1946): "Nainen ei milloinkaan tervehdi ensin herraa…" "Suomalaista miestä voidaan useissa tapauksissa verrata käyttäytymisessään sukupuolitoiminnassa kömpelöön, egoistiseen marjakarhuun." "Älkää luulko, että olette päässeet päämääräänne kun pappi on sanonut aamen kirkossa." "Raskaana oleva nainen on psyykillisesti tavallista herkempi…" "Kun herra maksaa laskun, katselkaa silloin muualle aivan kuin ette huomaisi mitään." "Jos kaunottaresta on kehittynyt tukeva matroonatyyppi…" "… Ainakin on äiti pitänyt häntä viisaana, kilttinä ja hyvänä. Sen vuoksi mies vaatii, että hänen vaimonsakin on oltava samaa mieltä." "Avioliitossa putoavat suomut – useimmiten epämiellyttävänä yllätyksenä…" Viinaa "nautittaessa kevytmielisessä seurassa kernaasti lauletaan jokin iloinen laulu – siten juoman raakamaisuus jossain määrin lieventyy." "Mustasukkainen vaimo on joskus peloittava…" "On kuitenkin tapauksia, joissa kotielämä on niin tympeä ja raskas, ettei se…" "70-vuotias telinevoimistelun ystävä kelpaa vielä kavaljeeriksi nuorelle naiselle…" "Säännöllisin avioliiton purkautumismuoto on kuolemantapaus."

Eeva Aatamille: - En kai minä nyt ensimmäisen miehen kyytiin lähde!

- Mitä tarkoittaa vihkisormuksen päivämäärä?
 - Parasta ennen.

 - Veikko se sitten osaa olla mustasukkainen.
 - Kuinka niin?
- No, kun hän ja hänen vaimonsa saivat kaksoset, Veikko väitti toisen olevan postinkantajan ja toisen talonmiehen näköinen.

- Äiti, mitä tapahtuu autolle, joka on niin vanha, ettei sillä voi enää ajaa?
- Joku myy sen isällesi.

Virve Sammalkorpi (s. 1969 Helsinki) asui lapsuutensa ja nuoruutensa pienessä Pohjois-Haatalan kylässä Ylä-Savossa. Helsingin yliopiston suomen kielen laitokselta filosofian maisteriksi 1993 valmistunut Sammalkorpi on työskennellyt freelance-kustannustoimittajana, SPR:n projekti- ja tiedotussihteerinä, Helsingin yliopiston suunnittelijana ja toimituspäällikkönä kirjallisuusalalla. Sammalkorpi sanoo harrastavansa työtään – siis kirjoittamista. Lisäksi hän matkustelee mielellään miehensä kanssa uusiin paikkoihin. Pääkaupunkiin juurtunut kirjailija on ylpeä erikoislaatuisesta lapsuudestaan alle 100 asukkaan kylässä, jonka kyläkoulussa hän vuosien ajan edusti yksin omaa luokkaansa. Sammalkorven esikoisromaani Sinkkuleikki (1999) oli Helsingin Sanomien esikoiskirjakilpailun palkintoehdokkaana. Sitä seurannut dekkarimainen Paula ja Klaus (2000) toi omalta osaltaan Pohjois-Haatalan Suomen kartalle. Sammalkorpi on julkaissut myös romaanit Pinnan alla (2001), Metsän keskellä maja (2003), Yhtä matkaa (2004) ja Kahvila dominokujalla (2006). Romaanien lisäksi hän on julkaissut kokoelmat tai antologiat Horoskooppikirja (1993), Joka kodin kaskukirja (1994), Joka kodin niksikirja (1995), Suuri sitaattikirja (1996), Vitsikirja (1997), Suuri värssykirja (1997), Suuri horoskooppikirja (1998), Tartu hetkeen – ajatuksia nuorille sankareille (2001; kuvat Kirsi Neuvonen) ja Rakastan, rakastan, rakastan! (2002; kuvat Kirsi Neuvonen) sekä yhdessä Ritva Reinilän (kuvat) kanssa Pieni kirja hääparille (1997), Pieni kirja päivänsankarille (1997), Pieni kirja rippilapselle (1997), Pieni kirja vastasyntyneelle (1997) ja Pieni kirja ylioppilaalle (1997).