Pentti Kirstilä: VARO, KULTA, VARO tai Anja Angel: KUOLEMAN

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Anja Angel: KUOLEMAN SOKEA PISTE. 2005 WSOY Loisto-pokkari. 254-sivuinen nidottu kirja, ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Kuoleman sokea piste (2002) on viihdyttävä ja nasevasti etenevä jännitysromaani täynnä persoonallisia henkilöitä ja pienmustaa, elämää nähnyttä huumoria. Elena Paasio on pakomatkalla. Hän on lähtenyt kaupunkiasunnostaan ja majoittunut syrjäiseen mökkiinsä. Elena on keski-ikäinen, sivistynyt ja varakas nainen. Hän pitää itseään rumana. Rakkauden puute teki Elenan riippuvaiseksi sokean hierojan, Ericin, taitavien käsien kosketuksesta. Tilanne ryöstäytyy Elenan hallinnasta, ja nyt hän joutuu piileskelemään. Eräänä yönä kaksi miestä murtautuu mökkiin. Elena on kuullut ääniä ja on varustautunut fileerausveitsi aseenaan ottamaan tunkeutujat vastaan. Elenan yksinäinen pakomatka saa yllättävän käänteen.

Anja Angel (s. 1939 Oulu) kirjoitti ylioppilaaksi Helsingissä Kulosaaren yhteiskoulusta 1958. Hän on suorittanut toimittajatutkinnon Sorbonnen yliopiston alaisessa toimittajakoulussa Pariisissa 1960–62 ja hänellä on opintoja Phnom Penhin rojalistis-sosialistis-buddhalaisessa yliopistossa Kambodzhassa. Anja Angel on toiminut kesätoimittajana Uudessa Suomessa 1962, vapaana toimittajana Pariisissa ja Kambodzhassa 1960–63, Me Naiset -lehden toimittajana 1966–73, Lehtimiehessä 1975 sekä vapaana toimittajana vuodesta 1978 ja vapaana kirjailijana vuodesta 1993. Anja Angel asuu Helsingissä.  Anja Angel on julkaissut dekkarit Kuoleman kätilö (1993), Vaitiolo taattu (1994), Kuoleman sokea piste (2002) ja Marokkolainen makeinen (2004) sekä viihdekirjan Kultatukka (1982) ja Kambodzhaan sijoittuvan romaanin Joka tiikerillä ratsastaa (1996).

2. Pentti Kirstilä: VARO, KULTA, VARO: PIENIÄ SOVINNOLLISIA TARINOITA. 2004 Otava, Loisto-pokkari (toinen painos). 207-sivuinen nidottu kirja, lukematon, ehjä ja siisti, kannessa keltainen pyöreä (tarjoushinta)tarra (jota ei ole otsikkokuvan kirjassa), takakannessa vähän tarran jälkeä, ei merkintöjä.

Varo, kulta, varo (2003) -kirjan ytimessä on kuuden novellin risteys, jossa liikkuu turkoosi Maserati. Samat ihmiset kulkevat sikermässä joko toistensa ohi tai kohtaavat ankarin ja rikollisin tuloksin. Kreikkaan sijoittuvia tarinoita leimaa ajatus siitä, että rakkaus on ikuista vain tiettyyn rajaan saakka. Kokoelman seitsemässä muussa novellissa keskeiset henkilöt ottavat oikeuden omiin käsiinsä. Verisin seurauksin. Välillä väkivallanteot ovat niin kuvottavia, että jopa ylikonstaapeli Hanhivaara joutuu tolaltaan.

"Pentti Kirstilän uuden novellikokoelman yhtenä lähtökohtana on Andrew Wyethin maalaus Christinan maailma, josta tuntuu näkyvän kaipuu johonkin saavuttamattomaan ja johon lukija voi perehtyä kirjan kannessa julkaistavana jäljennöksenä. Taustalla saattaa vaania Ambrose Biercen maailma, johon kirjailija sanoo kovasti kiintyneensä jo nuoruudessaan. Kolmen osaan jakautuvan kokoelman yhden sikermän taustalla on Kirstilän yhteensä noin puolen vuoden oleskelu Ateenassa ja sen ympäristössä. Kreikkalaiset tarinat ovat perusteiltaan rakkaustarinoita, joita leimaa ajatus siitä, että rakkaus on ikuista vain tiettyyn rajaan saakka. Samat henkilöt kulkevat eri tarinoissa joko kohtaamatta toistensa ohi tai kohtaavat ankarin ja rikollisin tuloksin. Osa tarinoista on karkeita, säälimättömiä ja makaabereja rikostarinoita, joissa armo tunnetaan vain – niin ikään – makaaberin huumorin muodossa. Yhdessä tarinassa sattuman osuutta ei ole mitenkään vähätelty; sattuma tuntuu pikemminkin jonkinlaiselta logiikan muodolta. Myös ylikonstaapeli Hanhivaara käväisee tarkastelemassa tilannetta kerran tai pari." - DekkariNetti

Pentti Kirstilä (s. 1948 Turku) valmistui Tampereen yliopistosta yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi 1972. Hän toimi Aamulehden toimittajana 1969–1980. Vapaa kirjailija hän on ollut vuodesta 1980 lähtien. Kirstilän poliisiromaaneille ja rikosaiheisille novelleille on luonteenomaista toisaalta tapauksia tutkivan poliisin työn kuvauksen arkirealismi, toisaalta kirpeä, ajoin irvokaskin huumori. Kirstilän monien teosten päähenkilö on ylikonstaapeli Lauri Hanhivaara, joka toimii tutkijana jo Kirstilän esikoisromaanissa Jäähyväiset rakkaimmalle (1977). Toinen keskeinen henkilöhahmo Kirstilän tuotannossa on huumepoliisi Kaistila, joka esiintyy romaaneissa Isku suoneen (1982) ja Munthe (1984). Useita Hanhivaara-romaaneja on filmatisoitu; tunnetuin lienee Matti Kassilan ohjaama Jäähyväiset presidentille (1987). Kirstilä on suomentanut muutaman romaanin ja elämäkertateoksen. Hänen omia romaanejaan on käännetty saksaksi. Kirstilä on naimisissa kirjailija Anja Angelin kanssa. Aviopari on vuosina 2005–2007 kirjoittanut yhdessä kolme salapoliisiromaania salanimellä Ursula Auer.