Mikko Rimminen: NENÄPÄIVÄ tai Jussi Valtonen: TASAPAINOILUA

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Mikko Rimminen: NENÄPÄIVÄ. 2010 Teos. 339-sivuinen sidottu kirja, ehjä kansipaperi, itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Nenäpäivä (2010) romaanin päähenkilön, keski-ikäisen Irman, elämä on kaiken kaikkiaan aika onnellista, mitä nyt alati soitteleva poika aiheuttaa pientä huolta. Hän asuu Hakaniemessä, käy torilla kahvilla ja ostaa kauppahallista broilerinmaksaa. Tarina alkaa, kun Irma menee hakemaan Keravalta peikonlehteä, mutta soittaa vahingossa väärää ovikelloa. Hän tulee väittäneeksi oven avanneelle Irja Jokipaltiolle, että on tekemässä kuluttajatutkimusta, ja huomaa samalla, että se on kätevä tapa päästä ihmisten koteihin höpöttelemään ja juomaan kahvia. Viikkojen galluptöiden jälkeen alkavat jotkut keravalaiset epäillä Irman ammatillista aitoutta ja soittavat poliisille. Irma hätääntyy. Hän on sitä paitsi ehtinyt jo kovasti kiintyä haastateltaviinsa. Irman on pakko palata paikalle, mutta kiinnijäämisen pelko alkaa käydä hetki hetkeltä aiheellisemmaksi.

"Harvoin on suomalaisessa kirjallisuudessa esitetty näin totaalisen syrjäytynyttä henkilöä, ja harvoin eletty niin vahvasti tämän mukana." – Kuisma Korhonen, Helsingin Sanomat

"Nenäpäivän suhtautuminen ihmisiin, näiden puutteisiin ja maailmaan yleensä on hyvin lempeä. ( – – – ) Kirjassa hakeniemeläinen alkoholisti Virtanen ja joka puolella parveilevat kohteliaat teinit ovat kaikki inhimillisiä ja toisista huolehtivia ihmisiä. Hakaniemi ja Kerava näyttäytyvät sisältä kodikkaina paikkoina, joissa on ihmisen hyvä asua keskinäisen välittämisen lämmössä. ( – – – ) Poikkeukselliseksi Nenäpäivän tekee kieli. Se pulppuilee välillä tajunnanvirtamaisena vyörynä, eksyy kesken lauseen aiheesta, hengästyttää ja sitten taas tasaantuu pieniin helpottaviin lauseisiin. Vaikka Rimminen käyttää sanoja, joita ei sanakirjasta löydy, ne ovat juuri sellaisia sanoja, joita on jo odotettukin. Tästä kaikesta huolimatta Rimmisen kieli ei ole vaikeaa. Se on mielikuvituksellista, ilahduttavaa ja välillä se laittaa nauramaan ääneen." – Siina Tiuraniemi, Sanojen aika

Mikko Rimminen (s. 1975 Helsinki) on kirjailija ja runoilija. Häneltä on ilmestynyt kaksi runokokoelmaa, neljä romaania ja yhteisteos Hämärä luonto (2001) Kyösti Salokorven kanssa. Rimminen on toiminut kirjoittajakoulun opettajana Kriittisessä korkeakoulussa vuodesta 2000 ja työskennellyt myös kustannustoimittajana. Hän sai Finlandia-palkinnon 2010 romaanistaan Nenäpäivä. Rimmisen esikoisromaani Pussikaljaromaani sai Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinnon 2004 ja oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Sen pohjalta tehtiin Pussikaljaelokuva 2011. Rimmisen kieli on sanastoltaan omaperäistä ja rikasta ja lauseiltaan venyvää ja polveilevaa. Hänen henkilöhahmonsa ovat maan hiljaisia, tavallisia pieniä ihmisiä, jotka elävät elämäänsä yhteiskunnan syrjässä tai laitapuolella. Yhteiskunnallinen kommentointi ja henkilöhahmojen psykologisointi on kirjoissa kuitenkin sivuosassa. 

2. Jussi Valtonen: TASAPAINOILUA. 2003 Like. 223-sivuinen sidottu kirja, lukematon, täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä, ehjä kansipaperi.

Tasapainoilua (2003) on romaani rakkaudesta, rock'n'rollista ja kalvavasta epäilystä. Rumpali ja biisintekijä Koistinen on perustanut bändin, joka alkaa työstää CD:tä. Asiat eivät mene kuitenkaan aivan suunnitelmien mukaan. Levy-yhtiön pomo Esko näyttää vetävän rahoja välistä. Yhtyeen viimeisen päälle viilaileva kitaristi Taro hurahtaa uskoon ja basisti Jannen aika menee erinäisten naisten hoiteluun. Bändiin vasta liittynyt kuvankaunis ja voimakastahtoinen laulaja Jasmine sekoittaa kyynisen Koistisen. Kaljaa kittaileva äänittäjäkään ei asioiden tilaa tunnu parantavan. Tasapainoilua on rauhallisen herkkä ja oivaltavan humoristinen kertomus uskalluksesta, epäilyksestä ja aloittelevan suomalaisen rockbändin takkuilevasta tiestä kohti mammonaa ja mainetta.

”Paitsi rockromaani, Tasapainoilua on Koistisen herkkävireinen kasvukertomus. Valtonen luo antisankarilleen pienin elein lapsuuden ja nuoruuden, jotka eivät välttämättä lupaa tasapainoista aikuisuutta. Tasapainoilussa särmä on tallella.” – Jani Saxell, Uusimaa

Jussi Valtonen (s. 1974) aloitti englantilaisen filologian opinnot Helsingin yliopistossa, mutta kiinnostui filosofiasta ja englannin opinnot jäivät. Hän vaihtoi pääaineensa edelleen psykologiaan ja valmistui psykologian maisteriksi 2000. Valtonen on opiskellut neuropsykologiaa Johns Hopkinsin yliopistossa Yhdysvalloissa ja viimeistelee sen alaan kuuluvaa väitöskirjaa. Hän on opiskellut myös käsikirjoittamista Salfordin yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun yhteisessä ohjelmassa (MA in Screenwriting). Valtonen on työskennellyt toimittajana ja assistenttina Helsingin yliopiston psykologian laitoksella. Vapaa-aikanaan hän on soittanut kitaraa rockyhtyeessä Kuha. Jussi Valtosen esikoisteos on romaani Tasapainoilua (2003), sitä ovat seuranneet Vesiseinä (2006) ja Siipien kantamat (2007). Lähitulevaisuuteen sijoittuva romaani He eivät tiedä mitä tekevät (2014) sai kirjallisuuden Finlandia-palkinnon.