Matti Hakkarainen: IKÄÄNTYMISEN TAITO tai SINUN ILOSI ON

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Matti Hakkarainen: SINUN ILOSI ON MINUN ILONI. 1983 Kirjapaja (2. painos). 112-sivuinen sidottu kirja, kannet ylipainettu, täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Sinun ilosi on minun iloni (1983) sisältää Puukirkon papin, Huopalahden seurakunnan kirkkoherra Matti Hakkaraisen, pakinoita arkipäivän pienistä tapahtumista ja kohtaamisista ja niihin liittyvästä syvästi hengellisestä viisaudesta. Seitsemisenkymmentä keskimäärin runsaan sivun mittaista pakinaa on jaettu kolmeen osastoon: Lapsellista turvallisuutta, Olenko unohtanut Jumalan ja Sinua ja minua tarvitaan.
  
Sinun ilosi on minun iloni (1983) -kirjan teemana on eestiläinen sananlasku: Sinu õn on minu õn, sinu rõõm on minu rõõm, sinu mure on minu mure. (Sinun onnesi on minun onneni, sinun ilosi on minun iloni, sinun surusi on minun suruni.) 

2. Matti Hakkarainen: NÄEN PIENESSÄ SUURTA. 1984 Kirjapaja. 96-sivuinen sidottu kirja, kannet ylipainettu, ehjä ja siisti, esilehdellä aikaisempien omistajien nimet, ei muita merkintöjä.

Näen pienessä suurta (1984) sisältää Matti Hakkaraisen, Puukirkon papin, lyhyitä puheenvuoroja, joissa hän avaa silmämme näkemään arkipäivän pienissä tapahtumissa ja kohtaamisissa syvän hengellisen viisauden. Runsaat 70 lyhyttä pakinaa on jaettu viiteen osastoon: Puhtaaksi ilmaiseksi, Arkinen, pinnallinen, syntinen, Pidä ovi auki, Ei huokaillen vaan iloisesti ja Tämä on minun veljeni.

3. Matti Hakkarainen: IKÄÄNTYMISEN TAITO. 1997 Kirjapaja. 121-sivuinen sidottu kirja, kannet ylipainettu, täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Ikääntymisen taito (1997) -kirjaansa rakastettu rovasti ja kirjailija Matti Hakkarainen on koonnut joukon pieniä ja suuria asioita, jotka yhä uudestaan antavat hänelle iloa ja innoitusta – joista iän karttuessa on saanut ammentaa voimaa. Hänkin, joka on paljon kokenut, yllättyy omaa vanhenemistaan. Se tuo päivittäin uutta, ennenkokematonta. Elämä on nähtävä uusin silmin. Täytettyään seitsemänkymmentä Matti Hakkarainen huomasi, ettei tämä ikävaihe merkinnytkään katsomoon siirtymistä. Edessä olivat rikkaat virkeät ajat täynnä uusia mahdollisuuksia. Vaikka muisti välillä heittää, muistot ovat tallella. Liikkuminen ei ehkä käy yhtä vikkelästi kuin ennen, mutta siitäkin voi iloita, jos pystyy kulkemaan omin jaloin.

Matti Hakkarainen (s. 1925 Helsinki) on helsinkiläinen rovasti ja kirjailija. Hakkarainen tuli ylioppilaaksi 1945 ja suoritti teologian kandidaatin tutkinnon 1951. Pappina hän on toiminut Lauttasaaren, Äänekosken, Jyväskylän ja Helsingin Vanhankirkon seurakunnissa sekä vuodesta 1963 Helsingin seurakuntien nuorisotyön johtajana. Hakkarainen toimi pitkään Helsingin Huopalahden seurakunnan kirkkoherrana. Eläkkeelle jäätyään hän työskenteli seitsemän vuotta merimies- ja turistipappina Kyproksella. Hakkarainen on Jalkaväkirykmentti 7:n veteraani. 1960-luvulla hän toimi television Lähimmäinen-nimisen keskustelusarjan puheenjohtajana, ja sittemmin hän on pakinoinut ET-lehdessä palstallaan, jonka otsikkona oli pitkään "Lähimmäinen". Helsingin seurakuntien Kirkko ja Kaupunki lehteen hän kirjoitti nimimerkillä "Puukirkon pappi". Matti Hakkarainen on julkaissut teokset Sinun ilosi minun iloni (1983), Näen pienessä suurta (1984), Lapsen ensi juhla (1984), Yhteiselle tielle: kuulutusparin kirja (1985), Päivästä päivään (1985), Aamun hyvä sana: päivänavauksia koulujen ja kotien käyttöön (1985), Läheisen lähdettyä: surukodin kirja (1986), Kodin rukouskirja (1986), Puukirkon pappi (1987), Kesken kaiken: kirje nelikymppiselle (1988), Elämisen taito (1988), Elämisen rikkaus (1991), Puukirkon pappi muistelee (1993), Elämisen ihme (1995), Kodin rukouskirja (1995), Ikääntymisen taito (1997), Päivän eväät (1998), Uuden päivän eväät (2000) ja Lähimmäinen (2002).