Marko Tapio: KOLMETOISTA MEHILÄISTÄ. Sidottu kirja 1964 WSOY

Marko Tapio: KOLMETOISTA MEHILÄISTÄ. 1964 WSOY (2. painos). 205-sivuinen sidottu kirja, ehjä ja siisti, ei merkintöjä, ei kansipaperia.

Kolmetoista mehiläistä: Romaani rikoksesta (1964) on Marko Tapion toinen rikosromaani. Sen päähenkilö, kirjan minä-kertoja, tulee Tampereelle, jossa hän tapaa isänsä. Isä ja poika suunnittelevat tarkkaan tamperelaisen pankin ryöstön ja sitten toteuttavat suunnitelmansa. Kirja on toisenlainen rikosromaani, alaotsakkeensa mukaisesti romaani rikoksesta, jännäri, jossa jännitys tiivistyy loppua kohden.

Aikalaisarvio: "Sen tyyli ja tekotapa noudattelee uuden ranskalaisen romaanikoulun viileän havainnollistavaa, ilmiöitä luettelevaa ja tunnetekijöitä karttelevaa laatua, jolla kieltämättä luodaan rikosta ja sen suunnittelijaa määrittävä kylmä ja steriili tuntu. (– – –) liikkeelle lähdettyään romaanin koneistus toimi tehokkaasti. (– – –). Subjektiivisesti ottaen olen liiaksi moralisti mieltyäkseni tämänkaltaiseen, onnistuvan rikollisen työtapojen kylmään erittelyyn, joten en liioin kykene sitä kirjastoille suosittelemaan." – Kerttu Manninen, Arvosteleva Kirjaluettelo 1/1965. (Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.)

Kolmetoista mehiläistä -romaanin tapahtumapaikkoja 1960-luvun alun Tampereella Marko Tapio kuvaa tarkasti. Romaanin pohjalta 1982 tehdyssä saman nimisessa televisioelokuvassa liikutaan ympäri koko kaupungin keskustaa. Hatanpään valtatien varsi, Koskipuisto, Keskustori ja Hämeenpuisto nähdään elokuvassa sellaisina, millaisina ne vielä 1980-luvun alussa olivat.

Marko Tapio (Markko Viktor Tapper, 1924 Saarijärvi – 1973 Seinäjoki) oli eri metsä-, rakennus- ja uittotyömaiden jälkeen Kymin Uittoyhdistyksen metsä- ja uittotyönjohtajana, hänellä oli sisävesiliikenteen laivapäällikön tutkinto. 1960-luvun alussa hän oli Jyväskylässä rakennustyömiehenä ja freelancer-toimittajana Keski-Suomen Iltalehdessä. Vapaana kirjailijana Marko Tapio toimi vuodesta 1952, jolloin ilmestyi hänen esikoisteoksensa, nuoren miehen kypsymiskamppailua kuvaava Lasinen pyykkilauta, jota seurasivat Korttipelisatu (1958) ja Terassi (1962). Se kesä on mennyt (1964) vie lukijan Saarijärvelle kertojan ja koko Tapperin veljessarjan nuoruuteen – samoista aiheista on kirjoissaan laajemmin ammentanut Harri Tapper (s. 1929). Marko Tapion pääteos on neliosaiseksi aiottu Arktinen hysteria -teossarja, josta ilmestyi kaksi osaa: Vuoden 1939 ensilumi (1967) ja Sano todella rakastatko minua (1968). Aikakauslehti Pellervossa 20-osaisena vuonna 1967 ilmestynyt Tarina viidestä kilometristä julkaistiin kirjana 1985. Kirjailija julkaisi kolme rikosromaania: Enkeli lensi ohi (1963), Kolmetoista mehiläistä (1964) ja Mummokulta (1969). Marko Tapio on saanut useita palkintoja ja apurahoja, mm. valtion kirjallisuuspalkinnon, F. E. Sillanpää -palkinnon 1958 ja Bergbom-palkinnon 1961, ensimmäisen ns. akatemia-apurahan 1957 ja viimeisen kolmevuotisena 1970. Marko Tapio oli Suomen sodanjälkeisen kirjallisuuden keskeisimpiä hahmoja, jonka arvostus on vasta nykyään nousemassa vertaistensa kuten Väinö Linnan tasolle.