Malmi: ISÄN IKÄVÄ - Sotaorvot kertovat 1p. -01 [nimmarilla]

[AC116]

KLIKKAA KUVAT ISOMMAKSI.

Kuvanmukainen, hyvässä iskussa oleva kovakantinen ensipainos  SUOMI TOISESSA MAAILMANSODASSA / SOTATARINODIEN ystäville.  KIRJAILIJAN ITSENSÄ SIGNEERAAMANA -> KATSO 2. KUVA

Timo Malmi: ISÄN IKÄVÄ - Sotaorvot kertovat

Sotaorvoiksi arvoidaan jääneen talvi- ja jatkosodassa sekä Lapin sodassa noin 50 000 lasta ja sotaleskiksi 27 000-30 000 naista. Sotaleskiä on elossa vielä noin 7 000.

-Hän on minulle sankari ja olen ylpeä hänestä. Lapsena luin Mannerheimin lähettämää surunvalittelua, jossa sanotaan, että olette saaneet antaa Suomelle kalleimman uhrin. Vihasin sitä.

Näin purkaa tuntojaan Anna-Liisa Seppä-Silvennoinen Tampereen yliopiston tiedotuspäällikön, kirjailija Timo Malmin toimittamassa kirjassa, joka kertoo sotiemme tuntemattomista sankareista, sotaleskistä ja heidän lapsistaan. Seppä-Silvennoisen isä Paavo Seppä kaatui talvisodassa tammikuun 11. päivänä 1940.

Malmi on antanut puheenvuoron 32 sotaorvolle. Heistä 14 menetti isänsä talvisodassa sekä 18 jatkosodassa ja Lapin sodassa.

Moni Isän ikävän kirjoittajista menetti isänsä jatkosodan hyökkäysvaiheessa, joka kesti juhannuksesta syksyyn 1941. Suru, ikävä ja yksinäisyys nujerrettiin kovalla työnteolla. Lämpöä ja voimaa saatiin omalta perheeltä ja naapureilta.

Sotaorpojen kertomukset alkavat suruviestin saapumisesta ja päättyvät siihen, miten kotirintamalla ja sodanjälkeisessä Suomessa selviydyttiin niukoissa oloissa ilman isää.

Usko Jumalaan oli vahva. Kiukku oli hyvä selviytymiskeino. Kaatunutta isää kaivattiin eniten alle kouluikäisenä ja murrosiässä.

Toisen luokan kansalaisia

Isänmaa pyrki huolehtimaan jo sotavuosista lähtien sotaleskien ja -orpojen toimeentulosta. Omaisensa menettäneitä tukeneiden tahojen monilukuisuus synnytti kuitenkin sekavia tilanteita ja väliinputoajia. Huonommuuden ja yksinäisyyden tunnetta aiheuttivat joidenkin viranomaisten kylmyys ja opettajien nuiva suhtautuminen.

Jotkut sotaorvot tunsivat olevansa toisen luokan kansalaisia. Erityisesti 1960-luku oli heille hämmentävää aikaa, kun muotina oli vähätellä sotiemme sankarivainajia.

Sotaleskille otti koville selviytyä miehensä kaatumisesta johtuneesta katkeruudesta. Moni pysyi naimattomana elämänsä loppuun saakka. Aikakaan ei parantanut haavoja, äidit alkoivat vanheta ennen aikojaan.

Kyyneleet silmissä

Timo Malmi kävi läpi suuren joukon sotaorpojen kirjoituksia. Hän sanoo, ettei kyennyt lukemaan yhtään juttua kyynelittä läpi. Sotalesket ja sotaorvot ovat hänelle tuskallinen uhri isänmaan puolesta.

Malmi on valinnut kirjaansa ne kirjoitukset, joissa sotaorvon tarina saa uutta valoa. Tavoitteena oli, ettei samanlaista tarinaa kerrottaisi kuin kerran.

Lopputulos on onnistunut. Malmin editoimana sotaorpojen tarina on selkeää luettavaa. Vaihtelua lukemiseen tuo se, että kirjoitusten pituus vaihtelee kahdesta kahteenkymmeneen sivuun.

Edellisessä kirjassaan Malmi kertoi romaanimuodossa Väinö Tähkäpään, suomalaisen sotavangin tarinan. Isän ikävä jatkaa sodan unohdettujen äänien kuuntelemista. Malmin teos laajenee henkilökohtaisten tunteiden tulkista koko sodanjälkeisen Suomen ajankuvaksi. Se on kunnianosoitus sotaorpojen ja myös suomalaisen naisen sinnikkyydelle.

Monet sotaorvot kantavat huolta siitä, että sotavainajien muiston vaalimisen jatkuisi Suomessa. Eva Bister haluaa kertoa lapsenlapselleen isänsä tarinaa ja sitä, minkä ansiosta siniristilippu liehuu edelleen salossaan niin uljaana ja kauniina.

-Kerron miksi sytytämme kynttilät itsenäisyyspäivänä, miksi menemme haudoille ja muistolehtoon. Kerron, miksi puolustamme tätä maata edelleen henkeen ja vereen.

1. painos

Atena Kustannus Oy

Gummerus Kirjapaino Oy - Jyväskylä 2001

VOITTOHUUTO ja PK. 5.95e TILILLE ja TUOTE POSTIIN.

PK. on viitteellinen ja se veloitetaan ostohetkellä POSTI:N hinnaston mukaan. POSTI vain tuntuu nostavan hintoja niin tiheään, että kohteessa saattaa olla jo huudon päättyessä "vanha Postitus hinta" :-)