Leena Lehtolainen VEREN VIMMA Nid. Omistus Arjalle

Leena Lehtolainen: VEREN VIMMA. 2004 Tammi, Loisto (5. painos). 313-sivuinen nidottu kirja (pokkari), nide vähän vinoutunut, ulkosyrjässä vähän tahraa, muuten ehjä ja siisti kirja, esilehdelle kirjoitettu "Arjalle, Helsingin lämmössä 24.8.2006 Leena Lehtolainen", ei muita merkintöjä.

Veren vimma (2003) on kahdeksas Maria Kallio -dekkari. Maria Kallio on palannut äitiyslomaltaan töihin Espoon poliisin rikososastolle. Muutto kerrostaloasuntoon raastaa Marian ja Antin suhdetta, eivätkä murhatutkimukset helpota asiaa. Kirkkonummelta, Humaljärven rannalta löytyy ammuttuna toimittaja Annukka Hackman märkäpuku päällään. Pikku hiljaa Marialle alkaa valjeta, että Annukan murhaamiseen oli monellakin ihmisellä syynsä. Annukka oli kunnianhimoinen ja häikäilemätön toimittaja, joka oli kirjoittamassa paljastuskirjaa suomalaisesta huippurallikuskista Sasha Smedsistä, eivätkä hänen toimitus- ja tiedonhankinta-keinonsa kestäneet päivänvaloa. Tapahtumat tuntuvat kytkeytyvän myös Porkkalan miehitykseen. Lisäksi asiaan on sotkeutunut Marian kollega Raato-Kervinen, ja joku vuotaa poliisilaitoksen tutkimuksista salaista tietoa lehdistölle... 

Leena Lehtolainen (s. 1964 Vesanto)  on tullut tunnetuksi erityisesti poliisi Maria Kalliosta kertovasta kirjasarjastaan. Lehtolaisen esikoisteos Ja äkkiä onkin toukokuu julkaistiin 1976. Sitä seurasi Kitara on rakkauteni 1981. Maria Kallio -dekkarit: Ensimmäinen murhani (1994), Harmin paikka (1995), Kuparisydän (1995), Luminainen (1995), Kuolemanspiraali (1997), Tuulen puolella (1998), Ennen lähtöä (2000), Veren vimma (2003), Rivo Satakieli (2005), Väärän jäljillä (2008), Minne tytöt kadonneet (2010), Rautakolmio (2013), Surunpotku (2015) ja Viattomuuden loppu (2017). Leena Lehtolaisen teoksia on käännetty 29 kielelle. Ne ovat suosittuja varsinkin Saksassa. Leena Lehtolainen on opiskellut Helsingin yliopistossa kotimaista kirjallisuutta ja suorittanut filosofian lisensiaatin tutkinnon 1995. Lisensiaatintutkimuksessaan Vanhaa, uutta, lainattua ja sinistä hän tutki geneeristä repertuaaria ja intertekstuaalisuutta Eeva Tenhusen dekkarituotannossa.