Kirjailijamuotokuva: Laila Hirvisaari / I. Jung

Laila Hirvisaaren valokuva-muotokuva

mitat paspiksen kanssa 43 x 30 cm

Laila Ellen Kaarina Hirvisaari (vuosina 1958–2004 Hietamies; 7. kesäkuuta 1938 Viipuri – 16. kesäkuuta 2021[1] Helsinki) oli suomalainen kirjailija.[2] Hänen tuotantoonsa kuuluu laajoja romaanisarjoja sekä näytelmiä ja televisiosarjoja, joissa liikutaan niin Karjalankannaksella ja Laatokan Karjalassa kuin Venäjällä, Intiassa ja Roomassakin. Hirvisaari on Ursula Pohjolan-Pirhosen ja Kaari Utrion ohella huomattavimpia suomalaisia historiallisista aiheista kirjoittaneita naiskirjailijoita.

Syksyyn 2008 mennessä Hirvisaaren kirjoja oli myyty yli neljä miljoonaa kappaletta. Suuresta suosiostaan huolimatta Hirvisaari antoi haastatteluja vain harvoin ja kertoi silloinkin yksityiselämästään varsin niukasti.

Elämä ja ura

Laila Hirvisaari syntyi 7. kesäkuuta 1938 Viipurissa. Hirvisaaren isä Aarne kaatui jatkosodassa Lailan ollessa vasta kolmevuotias. Laila Hirvisaari avioitui vuonna 1958 kirjailija Heikki Hietamiehen kanssa ja otti samalla käyttöön miehensä sukunimen Hietamies.

He saivat kolme tytärtä: Kristiinan (s. 1958), Eveliinan (s. 1964) ja Anuliinan (s. 1968). Tyttäristä Eve Hietamies on myös kirjailija ja käsikirjoittaja. Laila ja Heikki Hietamies erosivat vuonna 1985 asumuseron kautta; virallisesti he erosivat vuonna 1991. Laila Hietamies otti vuonna 2004 yhdessä kolmen serkkunsa kanssa tyttönimensä takaisin, minkä jälkeen hän julkaisi romaaninsa nimellä Laila Hirvisaari.lähde?

Hirvisaaren (Hietamiehen) ensimmäinen romaani Lehmusten kaupunki ilmestyi 1972 ja aloitti Lappeenrannasta kertovan romaanisarjan, jonka seitsemäs osa ilmestyi syksyllä 2004. Sarja kertoo Lappeenrannasta ja lappeenrantalaisista aina 1920-luvulta lähtien. Toinen tunnettu romaanisarja, Kannas-sarja (1980–1984) kertoo Kannaksella sijaitsevan Suontaan kylän asukkaiden vaiheista 1920–1940-luvuilla. Sarja sisältää muun muassa evakkokokemuksia Länsi-Suomessa.

Lehmusten kaupunki ja Kannas-sarjojen välissä ilmestynyt kaksiosainen Hamina-sarja kuvaa ensiksi pienen kylän ihmisten elämää ja sen jälkeen elämää Haminassa. Kuusiosainen Laatokka-sarja (1986–1991) kertoo Vienan Karjalasta ja vallankumouksen kokemasta Venäjästä. Sonja-sarja (1993–1997) pureutuu yläluokkaisen venäläistytön Sonjan ja hänen lähipiirinsä elämään edellisessä vuosisadanvaihteessa ja antaa toisenlaisen näkökulman Venäjän vallankumouksesta. Kolmiosainen Anni-sarja kuvaa pientä Metsäkylän kylää ja sen asukkaiden värikästä elämää, joka heittelee ihmisiä Viipuriin sekä sodan jälkeen Virolahdelle.

Laila Hirvisaari asui vuoteen 1974 saakka Lappeella ja Lappeenrannassa, kunnes muutti Helsingin Vuosaareen. Vuonna 1985 hän muutti Tuusulan Rantatielle mutta palasi myöhemmin Helsinkiin.[1]

Teoksia

Laila Hirvisaari julkaisi 41 romaania, useita näytelmiä sekä novelleja ja muita julkaisuja. Ensimmäisen kirjansa Hirvisaari (Hietamies) julkaisi vuonna 1972. Kallis kotimaa (2004) jäi viimeiseksi Laila Hietamiehen nimellä julkaistuksi romaaniksi; sen jälkeen ilmestyneet teokset on julkaistu nimellä Laila Hirvisaari. Kirjat on kustantanut Otava lukuun ottamatta vuonna 1985 ilmestynyttä Joulumuisto-novellia, jonka on julkaissut Gummerus.

Hirvisaaren teokset ovat olleet monina vuosina myydyimpiä kotimaisia kaunokirjoja. Esimerkiksi vuonna 2004 myydyin teos oli Kallis kotimaa (121 600 kpl),[4] vuonna 2009 Pihkovan kellot (82 400 kpl),[5] vuonna 2011 Minä, Katariina (83 900 kpl)[6] ja vuonna 2013 Me, Keisarinna (62 800 kpl).[7]

Vuodesta 2002 Laila Hirvisaaren nimeä kantava rahasto on jakanut vuosittain 5 000 euron apurahan aloittelevalle kirjailijalle.[8]

Laila Hirvisaaren miljoonas kirja painettiin vuonna 1982,[9] toinen miljoona meni rikki vuonna 1992,[9] kolmas vuonna 2002 ja neljäs vuonna 2008.

Leena Irmeli Jung (s. 29. toukokuuta 1947 Tampere) on suomalainen valokuvaaja.

Henkilöhistoria

Jung suoritti valokuvaajan kisällintutkinnon Hannoverissa Saksassa 1960-luvun lopulla, mutta siirtyi 1970-luvun alussa Pariisiin, jossa hän toimi valokuvaajana. Hänen erikoisalaansa ovat muotokuvat, ja erityisesti hänet tunnetaan ranskalaisen chansonlaulaja Juliette Grécon kuvaajana. Grécosta hän on tehnyt myös valokuvakirjan (1991), samoin kuin filosofi Emil Cioranista (1989). Jung on työskennellyt Suomessa vuodesta 2003. Hän on ottanut presidentti Tarja Halosen toisen kauden alussa otetun virallisen muotokuvan.[1]

Jungille myönnettiin valtion taiteilijaeläke keväällä 2008.