Kiba Lumberg: MUSTA PERHONEN. Sidottu kirja 2004 Sammakko

Kiba Lumberg: MUSTA PERHONEN. Kannen maalaus: Kiba Lumberg. Kannen suunnittelu: Riikka Majanen. 2004 Sammakko. 149-sivuinen sidottu kirja (18,5 x 11,5 cm), lukematon, ehjä kansipaperi, ei merkintöjä.

Musta perhonen (2004), Kiba Lumbergin esikoisromaani, on rankka ja tunteita herättävä tarina nuoren tytön kasvusta mustalaisyhteisössä. Tarinassa törmäävät keskenään perheet, suvut ja sukupuolet sekä valtaväestö ja mustalaiset. Suomalaisessa kaunokirjallisuudessa ei ole mustalaisyhteisöä kuvattu vastaavalla tavalla naisen näkökulmasta koskaan aiemmin. Pitkä-Ilmi, Punapää-Saga, Härkäpuhveli, Valtti-vainaa, poikatyttö Simppa ja muut ovat mukana kun Kiba Lumberg kertoo humoristisesti ja kielellisesti rehevästi omapäisen mustalaistytön kasvutarinan värikkään mustalaisyhteisön keskellä 1970-luvun alun Lappeenrannassa. Mustalaiset noudattavat heimonsa vuosituhantisia perinteitä, ja monille heistä unet, tarinat ja todellisuus ovat yhtä. Sukujen väiset kiistat, viinanmyynti ja kahnaukset poliisin kanssa riepottelevat yhteisöä. Traagisten tapahtumien myötä herkkä ja samettihame-elämää vastaan kapinoiva nuori tyttö tekee suuren päätöksen. 

Memesa on pieni mustalaistyttö, joka asuu perheensä kanssa isossa puutalossa "Hajutornissa" muiden mustalaisperheiden kanssa. Vilskettä riittää, jatkuvaa hälinää, ihmiset tulevat ja menevät. Elinolot ovat kurjat mutta joukossa on voimaa. Perheen toimeentulo riippuu paljolti käsitöiden ja viinan myynnistä ja muista hämäräbisneksistä. Poliisi on tuttu vieras talossa. Perheen isä Viktor on jokseenkin säyseä mutta joskus myös väkivaltainen. Äiti Roosa vie uhkuvalla tarmollaan kasvavaa lapsikatrasta eteenpäin. Memesalla on jo hyvin varhain tunne, että hän ei kuulu joukkoon – ei omaan tummaan heimoon eikä valkolaisiin. Hän ei viihdy oikein omissa nahkoissaankaan. Tyttöä kiusataan koulussa, kotona hän on äitinsä pikku piikana, sisaruksetkin ahdistelevat. Jatkuva väkivallan näkeminen ja kokeminen aiheuttavat painajaisia ja kauhukuvia. Ainoa pakopaikka löytyy Krista-opettajan kotoa. Siellä Memesa saa olla pikkutyttö, syödä rauhassa vatsansa täyteen ja maata vaahtokylvyssä. Tarinat ovat Memesalle tärkeitä. Mustalaiskulttuuri välittyy suusta suuhun. Silloin hän on onnellinen kun saa kuunnella vieraskäyntien yhteydessä oman heimonsa jutustelua ja tarinoita. Perhe muuttaa useaan otteeseen, jopa omaan pieneen vuokrataloon, mutta rauhallista ei ole koskaan. Vanhemmat sisarukset saapuvat vuorollaan asumaan saman katon alle ja riidat ovat jokapäiväisiä. Memesa pakenee omaan maailmaansa ja etsii itselleen piilopaikkoja luonnosta ja hylätyistä rakennuksista. Mustan perhosen tapahtumat päättyvät Memesan 13-vuotis syntymäpäivään. Memesa on kasvanut isoksi ja alkaa näyttää naiselta. Pian hän joutuisi jonkun miehen vaimoksi ja vallan alle. Jotta tältä kohtalolta säästyisi, on pakko paeta, vielä kun se on mahdollista. Hän kävelee juna-asemalle, ostaa äidin antamilla kaupparahoilla junalipun ja astuu junaan. Tulevaisuus ammottaa suurena kysymysmerkkinä. (Satu Vähämaa/ Sanojen aika)

Kiba Lumberg (Kirsti Leila Annikki Lumberg, s. 1956 Lappeenranta) on taidemaalari, Kirjailija, kuvataiteilija, performanssitaiteilija ja videotaiteilija. Etniseltä taustaltaan Lumberg on romani.  Kiba Lumbergin neliosainen televisioelokuva Tumma ja hehkuva veri (1997) herätti keskustelua sekä valkolais- että romaniväestössä. Kiba Lumberg on julkaissut romaanit Musta Perhonen (2004), Repaleiset siivet (2006) ja Samettiyö (2008) sekä sarjakuvat Gipsy comix (2010) ja Hullun taiteilijan päiväkirja (2010).