Keijo Siekkinen NAISEN MIES tai REINON VELJENPOIKA

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Keijo Siekkinen: NAISEN MIES. Päällys: Jorma Piironen. 1973 Gummerus. 248-sivuinen sidottu kirja, kansipaperin reunoissa repeämiä, itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Naisen mies (1973) on Keijo Siekkisen esikoisromaani. Aulis Tervasella on tyttö, semmoinen yksivuotias, ja vaimo, kiva. Ollaan nuoria, ei vielä ihan lopullisesti asettuneita. Kesän alussa Aulis menee töihin tehtaalle, siirtelee siellä sahatavaraa ympärillään miesten joukko ja tekemisen meno. Vapaa aika iltaisin ja tuoksuvina sunnuntaiaamuina on pikku perhettä ja yhdessäoloa kuin saarekkeena maailmassa. Silti silmät ovat auki, tarkkailevat lakkaamatta itseä ja yhteiskuntaa. Siekkisen romaanimaailman voimakentät tulevat taidolla esiin: tehtaalta viedään kirjoihin poikkeuksellisen intensiivistä työn kuvausta, kotipiirin ihmissuhteet taas näyttäytyvät nykykirjallisuudeksi ihmeen hellinä ja elämäniloisina. Kirjailija on täynnä sanomisen riemua – aidolla vaistolla hän seikkailee materiaalissaan, pyörittelee näkökulmaansa, yhdistelee romantiikkaa ja ironiaa yllättävällä tavalla.

2. Keijo Siekkinen: REINON VELJENPOIKA. Kansi: Hannu Taina. 1978 Gummerus. 184-sivuinen sidottu kirja, ehjä kansipaperi, itse kirja täysin ehjä ja siisti, nimilehdeltä poistettu pieni merkintä, ei (muita) merkintöjä.

Reinon veljenpoika (1978) on Keijo Siekkisen neljäs romaani. Tervetuloa Kuittisen menestysfirmaan, Ruukkujen tasangolle ja hurjaan nuoruuteen: tämä kirja on säväkkä kertomus pellehypyistä nykysuomalaisessa yhteiskunnassa, hauska ja veijarimainen ja myös viiltävän tori romaani. Kaikki alkaa Armas Ketolan uudesta työpaikasta: hän menee Reino Kuittisen matkamuistotehtaan säenikkariksi, keksimään runonpätkiä pellavapyyhkeisiin ja löylykippoihin. Armas tienaa, pääsee taidetoimikuntaan ja ostaa veneen. Asioilla on järjestys mutta ei makua. Armas tapaa Reinon veljenpojan, Nuken. Nukke on Armaksen lapsuudentuttuja, varsinainen ufo jonka suu käy ja elämä on pelkkää ilmeilyä. Kuin tahallaan hän rupesi viinanmyyjäksi ja rötöstelijäksi, sekoili itsensä eläkeläiseksi alta kolmenkymmenen. Nyt Armaksella menee hyvin ja Nukella huonosti. Onko näin, siitä tämä kirja ottaa selvän panemalla asiat hurjaan pyöritykseen. 50-luvun lapsuus ja 60-luvun nuoruus kelataan läpi poskettomana kuvasarjana, ja Armas paiskataan tajuamaan tilanteensa tässä hetkessä. Keijo Siekkinen kuvaa nämä turhuuden markkinamme vallan pirullisesti: hän osaa samalla naurattaa ja puhua vakavia niin kuin vain tosi humoristi.

Keijo Siekkinen (s. 1948 Jyväskylä) herätti 1970-luvun alkupuolella huomiota epäsovinnaisella otteellaan ja hirtehisillä veijaritarinoillaan. Hän oli Finlandia-palkintoehdokkaana romaanilla Äidin hauta (1985), joka erittelee kipeitä tuntemuksia ironian ja groteskin huumorin läpi. Siekkisen kerronnalle on tyypillistä puheenomainen sujuvuus ja ällistyttävien assosiaatioiden leikki, myöhemmässä tuotannossa useiden kertojanäkökulmien käyttö ja tarinan kommentointi lukijalle sen kuluessa. Siekkistä on luonnehdittu niin työläiskirjailijaksi kuin keskisuomalaiseksikin kirjailijaksi. Valtakunnallista merkitystä hänellä on ollut romaanimuodon uudistajana ja kantaa ottavana yhteiskunnallisena kertojana, jonka tuotannon keskeisiin teemoihin kuuluvat yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja työ. Siekkinen on saanut mm. J.H. Erkon palkinnon 1971, Jyväskylän Kesän debyyttinäytelmäkilpailun jaetun ensimmäisen sijan 1971, Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon 1973, Gummeruksen Kaarlen päivän palkinnon 1974 ja 1982, Sanomalehti Keskisuomalaisen taidepalkinnon 1982, Keski-Suomen läänin taidepalkinnon 1986, Valtion kirjallisuuspalkinnon 1989, Jyväskylän maalaiskunnan kulttuuripalkinnon 1993 ja Valtion 15-vuotisen apurahan 1992. Esikoisromaani Naisen mies (1973) kertoo nuoren aviomiehen elämästä ja työkokemuksista. Reinon veljenpojassa (1978) nousevat etusijalle kirjallinen minä ja ympäristö: omakotitaloyhteisö, maailmaa pystyssä pitävä vaimo sekä varjominän juopotteleva ja syrjäpolkuja liikkuva veljeskunta. Aikalaissatiirilla on kirjassa suuri paino. Romaanin Kuusitoistamiehinen pyramidi (1981) aiheena on Vaajakosken teollisuusyhdyskunta, jonka kronikkaa Siekkinen kirjoittaa liikkuen sekä nykyisyydessä että menneisyydessä. Keijo Siekkinen on julkaissut romaanit (Naisen mies 1973), Betoniraudoittaja Eino Helminen (1974), Raskaat miehet (1976), Reinon veljenpoika (1978), Kuusitoistamiehinen pyramidi (1981), Äidin hauta (1985), Kuinka tiikerivuori valloitetaan (1988), Kettuluolat (1993), Papin poika ja pappi (1997) ja Jäähyväiset rakkaudelle (2008). Lisäksi hän on kirjoittanut näytelmiä ja ollut mukana antologioissa.