Kari Levola: KATTOHAUKKA tai SYVÄLTÄ, VEISTOLUOKAN UUMENISTA

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Kari Levola: KATTOHAUKKA. Päällys: Ulla Vaajakallio.  1982 Weilin+Göösin nuortenkirjasto (ensimmäinen painos). 129-sivuinen sidottu kirja (21 x 14 cm), ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Kattohaukka (1982) on valtion kirjallisuuspalkinnon saanut nuortenromaani. Harri Laimi on neljäntoista, täyttää syksyllä viisitoista. Hän asuu yhdessä kahden vanhemman veljensä kanssa. Tavallaan hän nauttii itsenäisyydestään, mutta on sisimmässän yksinäinen ja rauhaton. Harri näyttelee kovista, vaikka onkin luonteeltaan lämmin ja sympaattinen. Hän on syvästi kiintynyt sairaalassa makaavaan äitiinsä. Isää hänellä ei ole. Erään iltana Harri tapaa Äijän, joka pyytää häntä mukaan helpontuntuisiin keikkahommiin. Harri tarttuu tilaisuuteen ylimääräisen ansion houkuttelemana, ja tavallaan kiintyy Äijään. Yllättäen hänelle kuitenkin selviää, että hän onkin mukana huumeita välittävässä rikosjoukossa. Äärimmilleen kärjistyneen tilanteen laukaisee osaltaan Äijän tekemä ystävän palvelus, sillä Äijällä on itselläänkin tytär ja kaikesta huolimatta sydän paikallaan. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Poriin, vaikka kaupungin nimeä siinä ei mainitakaan. Kattohaukka on tiheätunnelmainen kuvaus nykynuoren mahdollisuuksista – sekä hyvään että pahaan. Harri joutuu tekemään elämässään valinnan, jonka perusteella hänen hyvään tulevaisuuteensa voi uskoa. Kaiken tapahtuneen jälkeen Harri osaa arvostaa mahdollisuuttaan aloittaa alusta.

2. Kari Levola: SYVÄLTÄ, VEISTOLUOKAN UUMENISTA: LASTUJA JA SAHANPURUJA. Kansi: Markko Taina.  2002 Tammi. 111-sivuinen sidottu kirja, täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Syvältä, veistoluokan uumenista (2002) sisältää lastuja ja sahanpuruja nuorisolle. Kämmenenkokoisia tekstejä, joissa keskellä kämmentä sijaitsee peukalo tai ruuvimeisselin hiertämä rakko. Lyhyenä sykkivää proosaa perimmäisten ja ajankohtaisten kysymysten äärellä. Nuoruus ei ole vaiketa, se on vielä vaikeampaa ja kaupan päälle ristiriitaistakin. Lakkaa koheltamasta, sanovat vanhemmat. Lakkaa uudestaan, sanoo veistonopettaja. Höylällä saa pinnan sileäksi, mutta poralla pääsee peremmälle. Ensimmäiset kysymykset putkahtavat pian syntymisen jälkeen. Kuka on tuo ruma köriläs, joka yrittää varastaa äidin huomion? Koska täällä saa kiinteää ruokaa? Onko ihmisen paruttava suureen ääneen ennen kuin tulee ymmärretyksi? Kun ihminen on oppinut yhteisesti sovitut paikalliset äännesignaalit, ajatellut kysymykset muuttuvat puheeksi. Voivatko käärmeet kompastua? Onko linnuillakin moottori? Miksi mummolla on peruukki? Kun lapsi menee kouluun kysyminen usein taantuu. Siellä opetetaan vastaamaan. Yläasteella kysymyksiä käytetään enää ajan pelaamiseen. Jaa minä vai? Miks aina minä? Mitä muka?

Kari Levola (s. 1957 Pori) on raisiolainen kirjailija, kriitikko ja freelancetoimittaja. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1975, suoritti opintoja Tampereen yliopistossa ja on toiminut vapaana kirjailijana vuodesta 1980 lukuun ottamatta vuosia 1994–98, jolloin toimi Turun ja Porin läänin kirjallisuuden läänintaiteilijana. Levola on kirjoittanut näytelmiä ja tv-käsikirjoituksia sekä runoja ja proosaa aikuisille ja lapsille. Hän on toiminut myös opetustehtävissä mm. Dante-akatemiassa ja Turun yliopistossa. Hän oli Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtajana 2002–08. Kari Levola sai J. H. Erkon palkinnon esikoisrunokokoelmastaan Avovedet (1980), valtion kirjallisuuspalkinnon nuortenromaanista Kattohaukka (1982), Arvid Lydecken –palkinnon nuortenkirjasta Kirjolohikäärme (1994) ja Finlandia Junior -palkinnon nuortenromaanista Tahdon (1999). Hän on saanut valtion viisivuotisen taiteilija-apurahan 2005 ja valtion kirjallisuustoimikunnan viisivuotisen taiteilija-apurahan 2010.