Kai Kyösti Kaukovalta: SAVILINNAN LÄTÄRIT. Nid.1997 SanaSato

Kai Kyösti Kaukovalta: SAVILINNAN LÄTÄRIT. Kansi: Heikki-Pekka Miettinen. 1997 SanaSato Oy, Tampere. 84-sivuinen nidottu kirja (21 x 15 cm), lukematon, täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Savilinnan lätärit (1997) kertoo varastopäällikkö Jouko "Roska" Rosenqvistista, joka on matkalla kotoaan Pohjois-Ruotsista vanhaan kotimaahansa. Hän tapaa yllättäen nuoruudentuttavansa Sipsun, joka tuo hänen mieleensä eräät syksyiset viikot vuonna 1961 Tampereen Amurissa. Tuolloin hän kulki lättähattusakissa, Niakun porukassa, Sauken, Miuku-Maukun ja Lantti-Punkeron kanssa. Rasvalettitouhut tuottivat hänelle kohtalokkaita seurauksia, varsinkin kun hän oli samaan aikaan rakastunut Tipalan kauneimpaan tyttöön ja yritti tehdä tähän runoilijana vaikutuksen. Roska haaveili tosissaan työläiskirjailijan urasta. Turhat unelmat hän heitti aikanaan pois, mutta vielä vieraalla maalla on syntynyt säkeitä Tammerkoskesta. Virta on yhä entisensä, mutta kaupunki ja kieli ovat toiset kuin silloin kun Sputnik-baarissa kitattiin Pyynikin helmeä. Siirtolaisen mietteitä ja ikävää kotiseutuun ja nuoruuden hölmöyteen kuvaa Savilinnan lätärit haikeasti ja huvittavasti. Sillä mikä onkaan koomisempaa kuin ensirakkauttaan elävä ihminen?

Kai Kyösti Kaukovalta (vuoteen 1966 Perttunen; s. 1950 Tampere) on vuodesta 1972 lähtien julkaissut runokokoelmia, näytelmiä, kuunnelmia, esseitä, proosaa ja radio- ja tv-käsikirjoituksia. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Tampereen yhteiskoulusta 1970 Tampereen Amurissa lapsuutensa viettänyt Kaukovalta lähti opiskelemaan Turkuun. Asuttuaan 13 vuotta Turussa hän palasi kuudeksi vuodeksi Tampereelle ja muutti sitten nykyiseen kotikaupunkiinsa Hämeenlinnaan. Kaukovalta on työskennellyt muun muassa teatteriohjaajana, dramaturgina ja näyttämötaiteen sekä luovan kirjoittamisen opettajana. Hän on tehnyt myös suomennostöitä ja kirjoittanut kirjallisuusarvosteluja sekä kirjallisuushistoriallisia esseitä. Vuonna 1996 maaherra Kaarina Suonio  palkkasi Kaukovallan määräaikaiseksi virkamieheksi tallentamaan ja arkistoimaan Aleksanteri Ahola-Valon kirjallista ja taiteellista perintöä. Kaukovalta haastatteli Ahola-Valoa useita tunteja ja kirjoitti Ahola-Valon päiväkirjojen pohjalta kaksi näytelmää.

Savilinnan lätärit (1997) -kirja perustuu näytelmiin Savilinnan lätärit (1980), Heinätorin ikävä (1996) sekä kuunnelmaan Roska ja Savilinnan sakki (1985). Varastopäällikkö Jouko ”Roska” Rosenqvist asuu Ruotsissa, jonne on muuttanut siirtolaisena. Matka Suomeen, etenkin nuoruudentuttava Sipsun tapaaminen, palauttaa mieleen vuoden 1961 Tampereen Amurissa, lättähattusakit ja ensirakkauden, työläiskirjailijan urasta haaveilemisen ajan, nuoruuden hölmöyden kaikessa kauneudessaan, haikeasti ja huvittavasti.

”Minä. Jatkokoulussa multa aina kysyttiin isän nimee. Mää vastasin: ei oo.

Lempi. Silloin kun mää tapasin sun isäs oli sota. Lomat oli lyhyitä ja harvassa.

Minä. Yks Moisio sano mulle kerran töissä kun mää tiputin kartiorullalaakerilaatikon hyllyltä: ”Kyllä toi siivoojaämmän äpäräpoika osaa kolistaa.”
Lempi. Mitä vastasit?
Minä. Koska rupeet maksusta näyttään isääs, joka asuu Haarlan paperitehtaan varaston puuseen alustassa?”