Kaarlo Isotalo: ELINTILAA tai Jukka Komppa: UKRI JA LEINIKKI

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Kaarlo Isotalo: ELINTILAA: ROMAANI. 1964 Arvi A. Karisto. 234-sivuinen sidottu kirja, ehjä ja siisti, ei merkintöjä, ei kansipaperia.

Elintilaa (1964) -romaani on kypsän ja ammattitaitoisen kirjailijan varmaa ja lujaa työtä. Sen tapahtumapaikkana on Pohjois-Pohjanmaan rannikkoseutu. Maaseudun teollistaminen, uuden tehtaan rakentaminen panee alulle dramaattisen murroksen seudun kalastajien ja talonpoikien keskuudessa. Paisuttelematta, ja ilman ulkoisia tehostuskeinoja Isotalo luo alusta pitäen tihentyneen jännityksen ilmapiirin, jossa ovat valmiina ristiriitojen ja kohtalokkaiden ratkaisujen kaikki ainekset. Rajaniemen vanha talo peltoineen on uuden tehtaan tiellä ja sen vanha isäntä viimeisiä vastaan hangoittelijoita, kun kunta suurin sitoumuksin voittaa kilpailun tehtaan paikasta. Kaksi kunnan johtavaa miestä on ilmeisesti kaikessa hiljaisuudessa liittänyt omat etunsa uuden tehtaan sijoittamiskilpaan. Usealta taholta tapahtuneen painostuksen alaisena Rajaniemen vanhaisäntä vihdoin taipuu ja antaa kotona olevan poikansa Martin allekirjoittaa maansa tehtaalle lunastamista koskevat asiapaperit. Suunnittelijoita, purkajia, rakentajia, uutta vierasta työväkeä alkaa virrata ennen niin rauhalliselle seudulle. Kyläkauppias hankkii jo etukäteen pitkän rivin mopoja – ja pian alkaa raitilla kuulua tuttu pärinä. Rajaniemet muuttavat heille rakennettuun uuteen taloon tulevan tehtaan korkean verkkoaidan viereen, ja vanhan kodin harmaisiin hirsiin tulevat ’muinaismiehet’ merkitsemään numeroita säilöäkseen uljaan talonpoikaisrakennuksen. Vanhukset tuntevat pian itsensä juurettomiksi ja tarpeettomiksi uudessa elinympäristössään, mutta on nuorillakin omat vaikeutensa… Samaan aikaan alkaa sosiaalinen draama kehittyä toisaalla, kyläläisten huomatessa, että he ovatkin äkkiä joutuneet vaikeasti hallittavaan riippuvaisuussuhteeseen yhdestä ainoasta työnantajasta, joka antaa tämän myös selvästi näkyä. Edessä on työtaistelu, johon Rajaniemen poika Martti joutuu myös vedetyksi, tosin vastoin omaa tahtoaan. Asiat kehittyvät monella taholla samanaikaisesti kohti räjähdyspistettä, joka lopulta tuo selvyyden Martin ja Astankin asiaan… Isotalon ajankohtainen romaani on kertojanvarmuudessaan hänen parhaitaan. Sen ihmiset ovat eläviä ja tosia. Suuret dramaattiset ristiriidat kasvavat uskottavalla tavalla esiin pieniltä näyttävistä inhimillisistä tekijöistä. Isotalo on yhä kehittynyt vähäeleisyydessään ja varman ihmiskuvauksen taidossa.

"Isotalo on romaaniinsa sijoittanut kontrasteja: uuden ja vanhan, yksilön ja yhteiskunnan, suoraselkäisyyden ja oman edun tavoittelun, työnantajan ja työntekijän. Näistä jokainen pystyy aikaansaamaan komplisoidun tilanteen, jossa ihmisen sisäinen minä pannaan puntariin ja paljastetaan. Itse asiassa kirjailija on onnistunut nivomaan mainitut kontrastit todelliseen tapahtumasarjaan. Lukijan on pakko myöntää, että suurteollisuuden äkillinen aluevaltaus aiheuttaa sekä aineen että hengen tasapainon järkkymistä. (...) " – Veikko Junnila, Arvosteleva kirjaluettelo

Kaarlo Isotalo (1918 Pyhäjoki – 1989 Turku) kävi kansakoulun ja opiskeli myöhemmin työväenopistossa. Hän työskenteli muun muassa hitsaajana, veturinlämmittäjänä ja telakkatyöläisenä vuosina 1944-1960. Vuodesta 1960 lähtien Isotalo oli vapaa kirjailija. Isotalo asui vuodesta 1945 lähtien Turussa asuttuaan sitä ennen Oulussa ja Raahessa. Isotalo kuului jäsenenä kirjailijaryhmä Kiilaan ja hän esiintyi myös lausujana ja näyttelijänä. Kaarlo Isotalon ensimmäinen teos oli runokokoelma Yli karikon (1950), jota kymmenen vuotta myöhemmin seurasi romaani Telakka (1960). Hän julkaisi 35 teosta, romaaneja, novellikokoelman Puun alla (1966), toisen runokokoelmansa Lähtöjä (1978) sekä nuortenkirjat Ellimaarit (1978) ja Janne ja Osku (1978); viimeiseksi jäi romaani Kalastajan talo (1987). Kaarlo Isotalon romaani Hän heräsi ennen yötä (1980) on koskettava kuvaus Ellimaaritista, liki kouluikäisestä romaanityttösestä, joka puoliorvoksi jäätyään joutuu kokemaan suomalaisen yhteiskunnan haasteet ja paineet, kestämään vähemmistökulttuuriin kohdistuvan vieroksuvan suhtautumisen ja luottavaisesti uskomaan, että kaikki kääntyy vielä parhain päin. Ennen muuta se on kuvaus lapsesta aikuisten maailmassa, jossa ei hevin löydy sijaa pienille, heikoille ja syrjityille.

2. Jukka Komppa: UKRI JA LEINIKKI. 1999 Kopijyvä. Gummeruksen kirjapainossa Jyväskylässä painettu 180-sivuinen sidottu kirja, lukematon, ehjä kansipaperi, itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Ukri ja Leinikki (1999) on Jukka Kompan kolmas romaani. Teoksen tapahtumat sijoittuvat kivikauteen, Suomen salomaille. Kansa on vielä hajallaan ympäri maata heimoihin jakautuneena. Kivikaudenmies Ukri seikkailee jumalansa johtamana niin, että Suomen kansa saa alkujuurensa. Tarinasta ei puutu huumoria eikä tragiikkaa. Jo kivikauden ihmiselle maistui olvi, ja juhlia pidettiin usein. Samaan aikaan punamultamaalarit, kivikauden taiteilijat, maalasivat kallioseiniin hirviä, veneitä ja ihmishahmoja. Syyt miksi he tekivät työtään, olivat moninaisia. He kaikki uskoivat että maalaukset säilyisivät kauan. Teoksen tarina on monitasoinen seikkailu, joka käsittelee myös ihmissuhteita. Uskollisuuden ja rakkauden teemat käyvät koko Ukrin ja Leinikin ja heidän heimonsa kertomuksen lävitse. Inhimilliset tunteet ohjasivat jo 4000 vuotta sitten vahvasti ihmisten elämää ja toimintaa.

Jukka Komppa (s. 1958 Vaala) on jyväskyläläinen filosofian tohtori; hänen historian väitöskirjansa on Walter Frank ja taisteleva tiede: aseena Ranskan historia (1995). Komppa on toiminut kulttuuri-toimittajana sanomalehti Keskisuomalaisessa 1983-96. Paitsi kirjailija Komppa on (vakavalta harrastukseltaan) lauluntekijä. Hän on julkaissut teokset Vihan pidot (1997), Keijo Pollelan toinen tuleminen (1998), Ukri ja Leinikki (1999), Hitlereitä: Marmorikirjat: lyhyttä proosaa (2000), Minä olen (2001), Toimittajat (2003), Aukeilla hillasoilla (2005) ja Leningradin valloitus (2010) sekä on yhtenä kirjoittajana antologiassa Murha Paviljongissa ja muita juttuja kaupungin elämästä (2007).