Jussi Kylätasku: KILLERI TULEE. Sidottu kirja 1996 WSOY

Jussi Kylätasku: KILLERI TULEE. 1996 WSOY (ensimmäinen ja ainoa painos). 212-sivuinen sidottu kirja, ehjä kansipaperi, itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Killeri tulee (1996) on säälimätön ja selittelemätön tarina miehestä ja hänen ammatistaan. Työ työnä, mitä sitä pyhittämään korkealentoisilla iskulauseilla? Murha on aina murha, perusosaaminen ja palvelumuoto, joka on rakentanut luottamuksen ja ylläpitää vakiintunutta tilauskantaa, nykyiselläänkin niin kapasiteettini äärirajoilla, että moni jonottaa kuolemaansa vuodesta toiseen…

"Tarina on tämä. Killeri tulee. Käy tapaamassa vankilassa isäänsä, joka on murhannut äidin. Hetken mielijohteesta hän uhkaa tappaa isänsä. Asettuu hotelliin odottamaan puhelinsoittoa, jota ei kuulu. Killeri käy tervehtimässä poikaansa, joka suorittaa siviilipalvelusta riistantutkimusasemalla. Paluumatkalla hän kohtaa toimeksiantajansa kasvot sanomalehdessä: Kuolleita. Tunnettu laitapuolen kirjailija on hukuttautunut sillalta jokeen protestiksi historiallisen miljöön tuhoamisesta. Ja annas olla. Killeri rakastuu marttyyrin leskeen."

Romaanin minäkertojan, Killerin, on Suomeen kutsunut Peetee, kirjailija Jalmari Pussitalo – Jussi Kylätaskun alter ego. Tampereen Lyseon luona Killeri muistelee: ”Jalmari Pussitalo tuli samalle luokalle lyseon ensimmäisellä. Jonka minä olin tuplannut, tehtävät olivat niin äärettömän yksinkertaisia ja tahti tappavan hidasta, etten kerta kaikkiaan jaksanut syventyä. Peeteelle kaikki oli uutta ja ihmeellistä ja hänestä tuli luokan priimus. Kiertolaisena, laitoslapsena hän tiesi pojanelämästä kaiken mitä kerrottiin poikakirjoissa, eikä yhtään sen yli.” Tarina etenee Peeteen kotikaupunkiin, jonka nimeä ei romaanissa mainita – Porvooseen.

”Iskulause Killeri tulee – oletko valmis? on monia kirjallisuuden eri genrejä sekoittavan romaanin eräänlainen johtomotiivi, avain toimintaan ja kerronnan sävyyn. (… ) Killeri ei ole itse suinkaan valmis. Hän – kylmä ammattitappaja – on saapunut Suomeen, mutta hän ei tiedä, mitä hänen täytyisi tehdä ja kenet hoitaa pois päiviltä, koska hänet keikalle Suomeen pyytänyt mies, kirjailija Pussitalo on kuollut. (…) Killeri on jonkinlainen myöhempäin aikain Philip Marlowe tai Sam Spade – yksinäinen mies, joka on sitä enemmän yksin, mitä enemmän porukkaa on ympärillä. (…) Hän joutuu sekaantumaan omalaatuiseen tapahtumaketjuun, kun hän yrittää selvittää, kenet hänen täytyisi tappaa. Vallalla on jokseenkin täydellinen kaaos – toinen toistaan seuraavien vinoon osuvien pyrintöjen jatkumo, joka tuntuu vievän vain umpikujaan. Se antaa romaanille sellaisen levottoman pohjavireen, joka ankkuroi kerronnan pikemminkin Dashiell Hammettiin kuin Raymond Chandleriin. (…) Inhimillistä on se, että Killeri tappaa harvemmin kuin käy naisissa, hän uskoo enemmän elämään kuin kuolemaan. (…)  Killeri tulee kuvaa monien salakähmäisten valtapelien Suomea, jossa ihmiselämä on käynyt entistä arvottomammaksi. Tärkeintä on olla joku – edes hetken – ja hintaan mihin hyvänsä. Kerronnassa vilahtaa monia muodikkaita teemoja: ekologia, terrorismi, eko-terrorismi, itä-mafia, viranomaisten moraali ja lahjukset. Tämän kaiken lisäksi pelissä on tietenkin myös ihmisen matala mieli, joka näyttäytyy varsinkin silloin, kun ilo on korkeimmillaan.” – Jukka Petäjä
 
Juhani Kylätasku (1943 Tampere – 2005 Porvoo) opiskeli Helsingin yliopistossa kirjallisuutta ennen ryhtymistään päätoimiseksi kirjailijaksi 1965. Hän julkaisi runoteoksen Kosketuskohdat (1966), seitsemän romaania, joista ensimmäinen Kuolleita (1970), viimeisin Pieni polku metsän halki vie (2004), sekä yhden rikosromaanin, Killeri tulee (1996). Useimpien romaanien henkilönä on kirjailijan alter ego, kirjailija Jalmari Pussitalo. Kylätasku kirjoitti useita näytelmiä, radiokuunnelmia ja elokuvakäsikirjoituksia (mm. Risto Jarvan ohjaamat Kun taivas putoaa, Yhden miehen sota, Mies, joka ei osannut sanoa ei ja Loma). Kylätasku sai Valtion näytelmäpalkinnon 1970, Valtion elokuvapalkinnon 1975, Jussi-palkinnon 1976, Pohjoismaisen kuunnelmapalkinnon 1980, Lea-palkinnon 1989 ja 1993 ja Porvoon Linnankoskiseuran Linnankoski-mitalin 1989 ja valtion 15-vuotisen taiteilija-apurahan 1989.