Juhani Siljo: RUNOT JA AFORISMIT tai Toivo Laakso: KUIN TAIV

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Juhani Siljo: RUNOT JA AFORISMIT. Päällys: Pekka Loiri. 1979 WSOY, Taskukirjasto 188 (kolmas painos). 308-sivuinen nidottu kirja, lukematon, ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Runot ja aforismit (1947) kokoelma sisältää Juhani Siljon päiväkirjan vuosilta 1909–12 sekä kokoelmat Runoja (1910), Maan puoleen (1914), Selvään veteen (1919) ja aforismit.

Juhani Siljo (alkuaan Sjögren, 1888 Oulu – 1918 Tampere) kirjoitti ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1907 ja aloitti opinnot Helsingin yliopistossa. Runoilijan työnsä ohessa hän toimi mm. Helsingin Sanomien avustajana, Jyväskylän tieteellisen kirjaston apulaisena 1915–18 ja Valvoja-lehden toimitussihteerinä. Sisällissodassa valkoisten puolella taistellut Siljo oli toinen sisällissodan vaatimista kirjailijauhreista: hän kuoli sodassa saamiinsa vammoihin Tampereella sodan loppuvaiheessa. Punaisten puolella kaatui Maiju Lassila (Algoth Untola). Huolimatta suppeasta tuotannostaan Juhani Siljo on V. A. Koskenniemeä ja O. Mannista seuraavan polven yksi huomattavimmista runoilijoista, joka vaikutti Aaro Hellaakosken, 1920-luvun Tulenkantajien ja vielä sodanjälkeiseenkin lyriikkaan. Runsaasti toistettuja ovat useat aforismit tai runonsäkeet kuten kutsumusruno Excelsiorin avaussäe "Kuin jännitetty jousi on tahtoni mun" tai runon Vastavirtaan alku: "Vastavirtaan kulkee lohen suku". Juhani Siljon esikoiskokoelmaa Runoja (1910) seurasivat Maan puoleen: runoja (1914), Maailman kirja (1916) ja Selvään veteen: runoja ja tunnuslauseita (1919). Ensimmäinen kokoelma koko tuotannosta on Runot ja aforismit (1947), jonka esipuheen kirjoitti Unto Kupiainen.

2. Toivo Laakso: KUIN TAIVASTA TAI LAMPUNKUVAA. 1990 Otava. 95-sivuinen nidottu kirja, korkeakoulukirjaston poisto, lukematon, täysin ehjä ja siisti, ei muita kuin kirjaston merkintöjä.

Kuin taivasta tai lampunkuvaa (1990) on Toivo Laakson yhdeksäs runokokoelma, kymmenes teos. 78 runoa jaettuina viiteen osastoon.

Tänne synnyin kuin seinän halkeamasta.
Julistauduin maailmaksi.

Se leikkaa kupongista pienen palan, vilkaisee minua ja nyökkää. Sanon päivää.
Se pitää vaimonsa kanssa siirtomaatavarakauppaa. Suolaa tuomiani lahnoja.
Seinät on täynnä hyllyjä, aivan väsyksiin asti tavaraa, kangaspakoista neuloihin, hevosen länkiin. Nuo on raskaat, ajattelen. Tehtaan hevosilla on lisäksi muuta kuormaa.
Karkit on pyöreissä lasipurkeissa, sieltä kauhotaan mitä väriä haluaa. Kaikkia jos saisi.
Ihmisiä on monta, ne juttelee tiskin luona. Radiosta kuuluu presidentinvaalien laskenta. Yksitoikkoista kahden nimen kauppaa, suomea ja ruotsia. Otan sellaisen kannan että Fargo on hyvä auto. Tehtaalla niitä oli jo kolme. Sain joskus kyytiä.
Joku jännitys, uhka, kaupassa leijui. ( - - - )

Kantarellia ei koivunlehdestä erota,
männynkuorta lenkkimakkaran kuoresta.
Lähteen avain särkyy käteen.
Näin kehnoa marjavuotta en muista,
näin hikistä kesää.
Läähättäen kantaa hirvi
kasvavaa kruunuaan.

Syvien vetten päällä kuin taivasta tai lampunkuvaa,
unen kiharoita katonrajassa.

Totuus, siementävä.

"Laakson lyriikkaa sietää kypsytellä: hänen runojaan pitää lukea aivan mahdottoman hitaasti. (...) kokoelman helpoimmin avautuvana johdatuksena toimii sen toinen osasto. Siinä Laakso tavoittaa lapsuusmuistoissa välittömyyden ja suoran puheen; kuvissa tihentyy ajan paine. (...) Laakso kirjoittaa keskitettyjä, viimeisteltyjä ja kirkastettuja säkeitä, joissa paljon puheen turhanpäiväisyys ei sumenna sanoja. Muutaman kerran vapaudutaan jopa leikkisän eroottisiin lemmentunnelmiin, ja niitä runoja kokoelmaan olisi sopinut useampikin. Laakson lyriikassa itämais-suomalainen apeus taittuu ilmeensä salaavaan huumoriin, joka usein on vähemmän kuin äänenpaino, ehkä vain vivahde. Jos luonnossa, maisemassa on hiukankin valoa tai selkeyttä, sen runoilija haluaa heti tavoittaa." – Tero Liukkonen, Helsingin Sanomat

Toivo Laakso (s. 1944 Varkaus) on opiskellut Lahden kansankorkeakoulussa (1963–64) ja työskennellyt eri ammateissa mm. vahtimestarina, mainostaiteilijana ja kustantamovirkailijana. Vapaa kirjailija hän on ollut 1980-luvun alusta lähtien. Laakson esikoisteos, runokokoelma Epäkiitolliset näyt, ilmestyi vuonna 1966. Laakson tuotannossa on alusta pitäen erottunut aforistinen juonne: haastavasti tai yllättävästi oivaltavien, viisaasti toteavien, iloa, surua, surkuhupaisuutta, kauneutta kiteyttävien tokaisujen runous. Lukuisten runoteosten lisäksi hän on julkaissut myös novelleja ja proosamonologin. Hän sai kirjallisuuden valtionpalkinnon 1984. Teokset: runokoelmat Epäkiitolliset näyt (1966), Maan reunalla (1972), Kun elää saat (1977), Tapahtukoon sade, huuhtokoon ikävä (1981), Surua (1983), Kerran (1984), Olen vieras sattumalta (1986) ja Hengittelen (1987), novellikokoelma Jumalten synty (1989), runokoelmat Kuin taivasta tai lampunkuvaa (1990), Ilmakehät (1991), Sattumien valtakunta (1995), ja Pystyssä (1997), proosateos Viestejä äidiltä (1998) sekä runokokoelmat Pihapiiri (2000) ja Kuin ensi kesä (2005).