Juhani Mustonen: OUDOT ONNEN LAHJAT 1966 tai TULIPUNARUUSUT

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Juhani Mustonen: OUDOT ONNEN LAHJAT. 1966 Karisto. 213-sivuinen sidottu kirja, ehjä ja siisti, ei merkintöjä, ei kansipaperia.

Oudot onnen lahjat (1966), Juhani Mustosen neljäs teos, on satiirinen yhteiskuntaromaani, jonka sivuilla suomalainen yhteiskunta näyttäytyy monimielisenä ja irrationaalisena. Kirjailija on etsiytynyt tavallisen ja jokapäiväisen ulkopuolelle, alueille jossa tapahtumat saavat toisaalta pelottavan, toisaalta kolkon ironisen merkityksen. Pohjaltaan Oudot onnen lahjat on avainromaani, jonka useat henkilöt, mielipiteet ja laitokset ovat tunnettavissa. Taitavan kertojantekniikan ansiosta romaani laajenee koko suomalaisen yhteiskunnan kritiikiksi.
 

2. Juhani Mustonen: TULIPUNARUUSUT. 1970 Karisto (ensimmäinen painos). 155-sivuinen sidottu kirja, ehjä ja siisti, esilehdellä aikaisemman omistajan nimi, ei muita merkintöjä, ei kansipaperia.

Tulipunaruusut (1970) on Juhani Mustosen viides ja viimeinen romaani. Teoksessa historia ja nykyhetki lomittuvat toisiinsa, mennyt aika sävyttää 1960-luvun todellisuutta. Teos kertoo nuoren miehen vaiherikkaan tien Venäjältä Helsinkiin ja hänen matkastaan maailmalla sekä rakkaustarinan, jonka ongelmallisena parina on traaginen sankari Sergei Tsernov ja hänen rakastettunsa Ella. Sergei on syntynyt 1929 Moltsian pogostassa, vaarinsa perustamassa viinatehtaassa, lähellä Pyhän Annan kirkkoa. Kun kylä Moskovan välirauhanteossa 1944 jää Suomen puolelle, Sergei on viidennellä luokalla Järvensivun lyseossa ja kunnanlääkärin tytär Ella Piotti neljännellä luokalla yhteislyseossa. Sergei kirjoittaa ylioppilaaksi 1948. Hän muuttaa Helsinkiin Punavuoressa sijaitsevaan yksiöön, ja aloittaa opiskelun Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa. Enemmän kuin opiskelu häntä houkuttelevat politiikka, kirjallisuus ja kapakat. Vasemmistoylioppilaat ovat todella harvinaisia ilmestyksiä ja heihin suhtaudutaan parhaassa tapauksessa kuin ihmiseen, jolla on vihreitä täpliä kasvot ja kädet täynnä. Lokakuussa 1954 Sergein setä vie hänet Hietalahdessa sijaitsevaan asuntoon, jossa Platonida Timofejevna pitää kirjallista salonkia ja keräilee hopeataontatöitä ja originelleja ihmisiä. Moskovalainen emigrantti Thea Dahn kertoo olleensa Majakovskin rakastajatar. Nuori suomalainen esteettinen tähti Kai Vanhava ei keskustele kenenkään kanssa vaan luennoi koko kuulijakunnalle. Sergei valmistuu maisteriksi 1955 ja aloittaa työskentelyn pienessä uutistoimistossa. Seuraavana vuonna hän on naimisissa Ellan kanssa, ja he asuvat samassa Punavuoren yksiössä, jossa Sergei on asunut koko opiskeluaikansa. Sergei Tsernovin tarina on riipaisevalla tavalla tosi, samalla kertaa hauska ja vakava, iloinen ja surullinen. Tapahtumien taustalla elävät 1940-luvun venäläinen kylä ja 1950- ja –60-luvun Helsinki; varsinkin Helsingin kuvaus on rikasta ja maantieteellisen tarkkaa. Tarkkaa ja monipuolista on myös kuvaus ihmisistä, venäläisistä ja suomalaisista, sukulaisista ja kyläläisistä, helsinkiläisistä opiskelijoista ja lukeneistosta.

Väinö Veikko Juhani Mustonen (1930 Suojärvi – 1984 Helsinki) kirjoitti ylioppilaaksi Porin lyseosta ja opiskeli Helsingin yliopistossa. Mustonen on julkaissut viisi romaania: Miehet (1960), Kunnian kukko (1962), Vihollinen kaupungissa (1964), Oudot onnen lahjat (1966) ja Tulipunaruusut (1970), sekä neljä runokokoelmaa: Vapaus (1976), Ihmisyys (1978), Veljeys (1979) ja Avoimien ovien ilta (1983) sekä tietoteoksen Kiukoonniemen tilan ja suvun vaiheita vuodesta 1621 (2004).