JEESUS SIIRAKIN KIRJA tai RAKKAUDEN KORKEA VEISU

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. JEESUS SIIRAKIN KIRJA. Kannessa yksityiskohta Gerrit van Honthorstin maalauksesta. 1989 Karisto Oy (2. painos). 176-sivuinen sidottu kirja (21 x 14 cm), kannet ylipainettu, lukematon, ehjä ja siisti, ei merkintöjä. Raamatunkäännöskomitean suomennos 1936, Kirkolliskokous hyväksyi 1938.

 Jeesus Siirakin kirja on Vanhan testamenin apokryfikirjoista tunnetuimpia. Se on mukana Septuagintassa sekä katolisessa ja ortodoksisessa Raamatussa, mutta ei juutalaisessa eikä varsinaisessa protestanttisessa Raamatussa. Juutalaisen kirjanoppineen Jeesus Siirakinpojan noin 180 e.Kr. kirjoittaman teoksen elämänläheiset ajatukset ja mietteet on koettu jokapäiväiseen elämään soveltuviksi ohjeiksi, joista Suomen kansa on vuosisatojen ajan ammentanut elämänviisautta.  

Jeesus Siirakin poika kirjoitti kirjan hepreaksi noin vuosina 180–175 eaa. Hänen pojanpoikansa käänsi sen kreikaksi ja lisäsi kirjaan esipuheen noin 132 eaa. Kirja on kokoelma eettisiä opetuksia. Se muistuttaa läheisesti Sananlaskuja, mutta eroaa siitä olemalla yhden kirjoittajan kirjoittama teos eikä kokoelma eri lähteistä koottuja ohjeita. Kirja alkaa esipuheella, jossa todetaan sen olevan kreikankielinen käännös hepreankielisestä alkuteoksesta ja valitellaan vaikeutta kääntää viisauksia kielestä toiseen sanatarkasti. Kirjan varsinainen sisältö koostuu kahdesta pääosasta. Ensimmäiset neljätoista säettä käsittelevät Jumalan pelon tärkeyttä ja Hänen käskyjensä täyttämistä, joissa kirjan mukaan asuu todellinen viisaus. Osa jatkuu konkreettisina ohjeina käytännön elämälle, koostuen pitemmistä säkeistä. Toisen osan sisältö on enemmän yhdenmukaista, kuvaten kaikkivaltiasta viisautta luonnossa ja viisauden harjoittamista elämässä ja nostaen esiin esimerkkejä Israelin historiasta, Eenokista ylipappi Simoniin (jonka uskotaan olleen kirjoittajan aikalaisia). Kirja päättyy lyhyeen yhteenvetoon ja ilmaisee kirjoittajan tarkoituksen, minkä jälkeen kirjoittaja palaa kiittämään Jumalaa viisauden lahjoista. Luterilainen kirkko ei pidä Sirakin kirjaa kuten ei muitakaan apokryfikirjoja ohjeellisina, mutta kylläkin uskonnollisesti rakentavina ja hyvinä ja hyödyllisinä lukea. Lutherin mukaan Siirakin kirja on "viisaan miehen kirjoittama oivallinen teos", joka opettaa lukijoilleen oikeaa suhtautumista Jumalan sanaan, muihin ihmisiin, ruumiin tarpeisiin ja omaisuuteen. Suomessakin Siirakin kirja on ollut aikoinaan hyvin suosittu ja kansan­omaisestikin tunnettu elämänviisauden lähde.

2. RAKKAUDEN KORKEA VEISU. Toimittanut Eeva Kinnunen. Kannen kuva: Fred. H. Ball. 1982 Kirjapaja. 53-sivuinen sidottu kirja (20 x 11,5 cm), ehjä kansipaperi, jonka yläreunassa pientä kulumaa (ks. kuva) ja takana pieni hintatarran jälki, itse kirja ehjä ja siisti, ei merkintöjä. Kirjassa Korkea veisu on vuoden 1933 Vanhan Testamentin mukaisena suomennoksena. Kirjassa on kannen kuvan lisäksi seitsemän kokosivun piirroskuvaa.
 
(Rakkauden) korkea veisu (tai Laulujen laulu) on Raamatun 22. kirja: vuoden 1933 käännöksessä kirjan nimi on Korkea Veisu, vuoden 1992 käännöksessä Laulujen laulu. Kolme lukua sisältävän kirjan ensimmäiset sanat "Salomon korkea veisu” viittaavat ilmeisesti siihen, että se on omistettu Israelin kuningas Salomolle, Daavidin pojalle. Juutalaisen tradition mukaan Salomo kirjoitti Raamatun kirjoista kolme; ne vastaavat ihmisen elämän kolmea vaihetta: Korkea veisu (Laulujen laulu) kuvaa nuoruuden tarmoa ja halua, Sananlaskut kypsän iän viisautta, ja Saarnaajan kirja vanhuuden kyynisyyttä.
 
Korkea veisu (Laulujen laulu), joka muistuttaa tyyliltään muinaisen Lähi-idän alueen eroottisia runoja, koostuu vuorottelevista jaksoista, jotka kertovat eroottisesta rakkaudesta. Ne ovat enimmäkseen vuoropuhelua sulhasen ja morsiamen välillä. Näkökulma vaihtelee niin, että kirjassa ylistetään vuorotellen miespuolista ja vuorotellen naispuolista halun kohdetta. Kirjaa voidaan pitää aviollisen rakkauden ylistyksenä. Päähenkilö on sulamilaisneito. Muita runossa mainittuja henkilöitä ovat tyttöä rakastava paimen, tytön äiti ja veljet, kuningas Salomo, ”Jerusalemin tyttäret” (Salomon hovinaiset) ja ”Siionin tyttäret” (Jerusalemissa asuvia naisia).