Ilmari Turja: MATKOJEN PÄRSKEITÄ. Sidottu kirja 1974 WSOY

Ilmari Turja: MATKOJEN PÄRSKEITÄ. Päällys: Erkki Tanttu. 1974 WSOY. Sidottu kirja, jossa 294 tekstisivua ja 32-sivuinen valokuvaliite, kansipaperissa pienehköjä repeämiä, joita alareunassa korjattu teipillä, itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Matkojen pärskeitä (1974) -teoksessaan pakinan mestari Ilmari Turja on maailmanraitilla, Aasian kolkkia koluamassa, Amerikan serkkujen oloa ja elämää katsastamassa, Kanadan metsäkämpillä ja kultakaivannossa, natsien Saksassa ja upseerien Kreikassa, Suomen Lapissa ja Nilsiässä. Ohjeena ittensä Särkelän neuvo, että matkalla pitää nähdä avoimin silmin, muuten ei tule mitään. Tähän teokseen Ilmari Turja on valinnut matkapakinoitaan vuosikymmenien varrelta alkaen 20-luvun pohjoisista patikkaretkistä. Monenmoista matkaa sen jälkeen onkin tullut tehdyksi, enimmäkseen lehtimiehen ominaisuudessa, eräskin ylellinen Välimeren risteily, johon Ensio Rislakki patisti kirjoittajaa osallistumaan: "Soon harvinaanen tilaasuus. Sivistyysit vähä." Leningradissa Turja on ollut Paasikivi-seuran matkassa, Italiassa Dante Alighieri -seuran "ulkojäsenenä", Tšekkoslovakiassa metsästämässä – ilman pyssyä, ja Grönlannissa kalastamassa – ilman onkea. Kirjoitusneuvot ovat olleet hänen pyyntivälineinään kaikilla matkoilla, eikä ole saaliissa moittimista. Laajat kiertomatkat Aasiassa 1964 ja Amerikan mantereella pari vuotta myöhemmin ovat antaneet runsaimmin aineksia tälle rehevälle matkakirjalle, jossa rahtunen historiaa luo taustaa nykyisyydelle ja jossa juttu on sitä asian ytimeen osuvaa, huumoristaan tuttua Turjan tekstiä.

Ilmari Turja (1901 Isokyrö – 1998 Helsinki) valmistui lakimieheksi (loppututkinto 1929 ja varatuomarin arvo 1932), mutta teki elämäntyönsä toimittajana ja kirjailijana. Maineikkaalle mutta myrskyisälle päivätyölle ei ole vertaa suomalaisen aikakauslehdistön historiassa. Hänen matkakuvauksensa "Ruijan rantaa ja Ruijan merta, kveenejä ja kinttupolkuja" (1928) ilmestyttyä Martti Haavio houkutteli hänet Kansan Kuvalehden päätoimittajaksi 1929–1934. Lehti yhdistettiin Suomen Kuvalehteen, jonka päätoimittaja hän oli 1936–1951. Perustamansa Uuden Kuvalehden päätoimittaja hän oli 1952–1963. Sotien aikana Suomen Kuvalehti oli kansallinen mielipidejohtaja. Turja oli itse tärkeimpien uutisvirtojen lähteillä. Talvisodan aikana hän johti Finlandia Uutistoimistoa, joka Vaasasta levitti maailmalle tietoa Suomesta ja sen yksinäisestä taistelusta ja teki lohkollaan ikimuistettavan läpimurron. Jatkosodan aikana Turja palveli päämajassa – "johtamassa sotaa Mannerheimin kanssa", kuten hän itse sanoi. Sotien jälkeen kansan eheyttämisestä tuli Suomen Kuvalehden johtava aate. Suomalaisuustaistelun siirtyessä enemmän talousjournalismin alueelle Turjan avustajista kunnostautui ennen muita nimimerkki Veljenpoika, aikaisempi Pekka Peitsi, myöhempi presidentti Urho Kekkonen.

Ilmari Turjan pakinoitsijan ura alkoi 1925 Ylioppilaslehdessä, jossa nimimerkki Teini valisti ja hauskuutti ylioppilaita kolme vuotta, jatkui hänen toimittamissaan lehdissä  ja vielä Apu-lehdessä 1990-luvun alussa. Ilmari Turjan pakinat edustavat poliittista humoreskia ja liikkuvat aiheiltaan yhteiskunnallisissa kysymyksissä ja asenteissa. Hän julkaisi pakinakokoelmat Se kuusi ja se kivi (1951), Voi hyvät ihmiset (1953), Kuiva juusto (1955), Suuressa maassa ja pienessä (1957) ja Knalli kalliolla (1964) sekä valikoimat Satayksi (1970) ja Matkojen pärskeitä (1978). Ilmari Turjan ainoaksi romaaniksi jäi vahvasti omaelämäkerrallinen Johannes Renko, ylioppilas (1938). Hänen näytelmissään yhdistyvät yhteiskunnallinen problematiikka ja elävät henkilökuvat. Näytelmän Särkelä itte (1944) päähenkilössä on paitsi Turjan appea myös paljon Turjaa itseään, miestä joka sanan voimalla kääntää julkisuuden puolelleen. Esikoisnäytelmä Tuomari Martta (1938) ottaa kantaa perheenäidin työssäkäyntiin, Raha ja sana (1949) sananvapaus-kysymykseen ja Päämajassa (1966) sodanjohdon ratkaisuihin vuonna 1944 tehden kenraali A. F. Airosta kansallissankarin, Sotamiehen kunnia (1971) palauttaa esimiehen ampuman sotamies Hytin kunnian ja viimeinen, Jääkäri Ståhl (1977), tarkastelee teloitusteemaa ampujan näkökulmasta ja on samalla kunnianteko jääkäriliikkeelle. Ilmari Turja julkaisi muistelukirjat Herrojen kanssa marjassa (1973), Tarinoita suuresta Urhosta: pakinoita (1984), Ei kukaa oo mikää, sanoo Rannanjärvi (1975), Matkojen pärskeitä (1978) ja Arkistot auki: pakinoita (1986).