Ilmari Kianto: PUNAINEN VIIVA tai Joel Lehtonen: KUOLLEET

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Joel Lehtonen: KUOLLEET OMENAPUUT: RUNOLLISTA PROOSAA. 1967 Otava, Delfiinikirjat (neljäs painos). 174-sivuinen nidottu kirja, lukematon, täysin ehjä ja siisti (kansissa aavistus kulumaa; ks. kuva), esilehdellä aikaisempien omistajien nimi ja '-72', ei muita merkintöjä.

Kuolleet omenapuut, mutta terveitä ihmisiä, s.o. moukkia ja moukkaherroja suloisessa rauhassa, myös hiukan sodassa, Muttisen Aapelin ympärillä; runollista proosaa vuonna 1918 (1918) -novellikokoelma kuuluu Joel Lehtosen Putkinotko-sarjaan. Kuolleet omenapuut puutarhassa ovat Aapeli Muttiselle merkkinä siitä, että hän on yrittänyt jotakin mahdotonta, yrittänyt saada Käkriäisen tekemään työtä, hyötymään. Mutta Muttisen Aapelin huvilan, hänen Tusculuminsa piti ennen kaikkea olla paikka, jossa voisi elää onnellisena, niin, edes yhden kesäisen päivän, Lyygian kanssa. Muuta hän ei pyydä. Kun vuoden 1917 kesästä on tullut talvi ja kevät, on kaikki toisin, ovat niin Muttisen kuin novellien muittenkin henkilöitten yritykset ja tunteet saaneet väistyä vuoden 1918 tapahtumien edessä: viimeisessä novellissa on Tommola lähdössä Aunukseen. Hän käy viemässä kukkia Bongmanin haudalle, sankarin, ja kertoo miten Muttisen Aapelin kävi sodassa.

Joel Lehtonen (1881 Sääminki – 1934 Haaga) oli kirjailija, kääntäjä, kriitikko ja toimittaja. Kirjailijana hän aloitti uusromantikkona, mutta sisällissodan jälkeen hänen tuotantonsa muuttui illuusiottomaksi ja pessimistiseksi. Lehtosen tunnetuin teos on romaani Putkinotko (1920). Se kuuluu Putkinotko-sarjaan, johon kuuluvat myös romaani Kerran kesällä (1917) ja novellikokoelma Kuolleet omenapuut (1918). Putkinotkoa pidetään suomalaisen kirjallisuuden toisena suurena yhdenpäivänromaanina Volter Kilven Alastalon salissa -romaanin ohessa.

2. Ilmari Kianto: PUNAINEN VIIVA. 1971 Otava, Delfiinikirjat. 165-sivuinen nidottu kirja, kansissa kulumaa, muuten ehjä ja siisti, lyijykynällä tehtyjä merkintöjä etukannen sisäpuolella ja joillain sisäsivuilla (voi pyyhkiä pois, jos haluaa).

Punainen viiva (1909): Ilmari Kiannon (1874–1970) vuonna 1909 ilmestynyt teos on kuvaus ensimmäisten eduskuntavaaliemme ajoilta, nälkämaan kansasta keskellä yhteiskunnallisen murroskauden hämmentäviä lupauksia. Sen päähenkilöillä Topi ja Riika Romppaisella lapsikatraineen on pysyvä paikkansa suomalaisessa kansallisgalleriassa.

"Romaani 'Punainen viiva' merkitsi sitä, että Kianto oli oman itsensä ulkopuolelta löytänyt aihepiirin, jonka kuvaajana hän sittemmin saavuttikin kiistattomimmat voittonsa. Hän oli löytänyt Korpi-Kainuun erämaapitäjien kansan, jota hän tarkasteli ajankohdan aatteellisten ja valtiollisten virtausten valossa sekä sen luontaisessa elämänympäristössä. (...) 'Punainen viiva' sisältää sekä humoristisia että traagisia aineksia. Romaani ei suinkaan pyri olemaan kuvaamansa murrosvaiheen kokonaiskuva, se on vain valottanut erästä kaistaa siitä, mutta silti on syntynyt eheä, vaikuttava kertomus, Kiannon tuotannon taiteellisesti hallituin teos." – Eino Kauppinen 'Valittujen teosten' johdannossa.