Hermann Gmeiner: VAIKUTELMIA, AJATUKSIA, TUNNUSTUKSIA. 1984

Hermann Gmeiner: VAIKUTELMIA, AJATUKSIA, TUNNUSTUKSIA. 1984 WSOY. Sidottu kirja, jossa 109 tekstisivua ja kahdeksansivuinen valokuvaliite, ehjä kansipaperi, itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Vaikutelmia, ajatuksia, tunnustuksia (1984; Eindrucke, Gedanken, Bekenntnisse 1979) on maailmanlaajuisen SOS-lapsikyläaatteen luojan ja näiden kotien perustajan, suuren filantroopin "tunnustuskirja". Hermann Gmeiner, nuori lääketieteen opiskelija sai herätyksen tulevalle toiminnalleen nähdessään kodittomien lasten hädän ja yksinäisyyden sodan runtelemassa Itävallassa. Hän oli itse käynyt samankaltaisen koettelemuksen menettäessään jo varhain äitinsä. Omien kokemustensa pohjalta hän on sisäistänyt lapsen olemuksen ja orpojen osan. Toimintansa ohjenuorana hän esittää kirjassaan rohkeuden, joka synnyttää hyviä tekoja, rakkauden, joka on tärkeämpi kuin kaikki muu hoito yhteensä, ja vankan näkemyksensä siitä, että juuri lasta yhteiskunta tarvitsee. Rauha ja siihen kasvaminen ovat päällimmäisiä asioita tämän suuren auttajan ja hyväntekijän sydämessä, elämässä joka on ollut kokonaan lapsille omistettu. Kirjaan liittyy Erkki Rikkosen selostus SOS-lapsikylätoiminnasta Suomessa.

Hermann Gmeiner (1919 – 1986 Innsbruk) taisteli toisessa maailmansodassa Venäjällä ja joutui sodan jälkeen kohtaamaan paljon sotaorpoja ja kodittomia lapsia toimiessaan sosiaalityöntekijänä. Tuolloin hänelle syntyi ajatus SOS-lapsikylästä, ja ensimmäinen kylä perustettiin 1949 Imstin kaupunkiin Tirolin osavaltiossa Itävallassa. Gmeiner omisti koko elämänsä lapsikylien kehittämiselle. Nykyisin toiminta on aktiivista jo 132 maassa ja 500 kylässä. Gmeiner sai elämäntyöstään arvokkaan tanskalaisen Sonningprisen-palkinnon 1979. Hänet on haudattu ensimmäiseen lapsikylään Itävallassa. Gmeiner on julkaissut teokset Eindrücke, Gedanken, Bekenntnisse (1979; suom. Vaikutelmia, ajatuksia, tunnustuksia 1984), Die SOS-Kinderdörfer (1982; suom. SOS-lapsikylät: Nykyaikaisia kasvupaikkoja turvattomille lapsille 1985), Meine Töchter, meine Söhne (1987), Ansichten & Einsichten (1990) ja Alle Kinder dieser Welt, Die Botschaft des SOS-Kinderdorfgründers (2006).

Suomessa ensimmäinen SOS-lapsikylä aloitti Espoossa 1965, nykyisin kylät on myös Kaarinassa, Punkaharjulla, Vihannissa ja Ylitorniolla sekä nuorisokoti Jyväskylän Vaajakoskella. Suomessa lapsikylävanhemmalla on maksimissaan neljä lasta - pariskunnalla lapsia voi olla hoidossa seitsemän. Tärkeä toimintaa ohjaava arvo on pitää biologiset sisarukset yhdessä.