Helvi Hämäläinen: KAUNIS SIELU tai TUHOPOLTTAJA tai KYLÄNRUU

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Helvi Hämäläinen: TUHOPOLTTAJA. 1949 WSOY (ensimmäinen painos). 105-sivuinen sidottu kirja, selän ja kansien reunoissa vähän kulumaa (ks. kuva), muuten täysin ehjä ja siisti kirja, nimilehden yläreunaan kirjoitettu "Äidille jouluna 1952 Kyllikki", ei muita merkintöjä, ei kansipaperia.

Tuhopolttaja (1949) on Helvi Hämäläisen pienoisromaani. Se kertoo kylässä tapahtuvan murhenäytelmän. Nuori yritteliäs talon poika, jonka pyrkimys vapautua isänsä tyranniasta kerran toisensa jälkeen epäonnistuu, sytyttää pettymyksen, väsymyksen ja raivonsa kiihdyttämänä tulipalon, pakenee sitten koko kyläkunnan takaa-ajamana metsiin ja vihdoin tuhoaa itsensä. Helvi Hämäläinen kertoo tapahtumat omalla tyylittelevällä, syvälle näkevällä proosallaan, joka tavoittaa henkilöiden psykologian totena, paljaana. Hänellä on merkillinen kyky taustan – niin luonnon kuin ihmisjoukonkin – havainnollistamiseen. Näennäisesti yksinkertaisen tapahtumasarjan pohjavirrassa on syvä ja tumma teema.

2. Helvi Hämäläinen: KYLÄNRUUSUT. Päällys: Tarina Lounasmaa. 1998 WSOY (toinen painos). 220-sivuinen nidottu kirja, lukematon, ehjä kansipaperi, itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Kylänruusut (1998) on Helvi Hämäläisen postuumi romaani. Härjänoja on kappale idyllistä muistojen Suomea. Karjankellot kalkahtelevat, mettiset surisevat, ihmiset supattelevat. Noituutta on paljon. Moni roteva talonpoika ja ämmä on keijukaisena ihmisen silmissä puikahdellut. Mudan Heikki ampuu käen ja saa siitä päälleen kirouksen. Raakelin, arvostetun kauppiaan ja pyhäkoulun pitäjän, nimipäivänä koko kylä vajoaa kummalliseen yhteiseen uneen. Ruusupensaat muuttuvat naisiksi ja ryöstävät miehet tanssiaisiin keskellä yötä. Kylän rouvat ja tytöt kurkistavat peiliin huolissaan siitä, että ruusuperkeleen käsi heidän nukkuessaan varastaa heidän hahmonsa, kiidättää sen nummelle ja teettää siellä noidan töitä. Järkevimpiä asiakkaita alkaa jo huolettaa, miten lumouksen saisi poistetuksi, sillä alituinen melske houkuttelee poliisinkin paikalle. Säteilevässä suvitunnelmassaan ja hereässä iloluontoisuudessaan romaani on yksi suuren kirjailijan rakastettavimpia teoksia. Se on läheistä sukua Ketunkivi-romaanille (1948).

3. Helvi Hämäläinen: KAUNIS SIELU. 2001 WSOY. 144-sivuinen nidottu kirja, muuten ehjässä kansipaperissa takana hintatarran jäljeltä pieneltä alalta pintaa irti, itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Kaunis sielu (2001; kirjoitettu 1927) on kertomus nuoresta naisesta, joka on eroottisesti kiintynyt ystävättäreensä. Miesystäväänsä kohtaan nainen sen sijaan tuntee vastenmielisyyttä ja suunnittelee murhaavansa tämän. Vuolaassa ja kuumeisessa tekstissä Hämäläinen kuvaa päähenkilön itsetutkistelua, harhanäkyjä, inhoa ja pakottavaa halua, jotka johtavat intohimorikokseen.

"Piruni ovat tulleet aistillisiksi, huomaan niissä kevytmielisyyttä ja rauhattomuutta. Minussa on tapahtunut kehitys väärään, luonnottomaan suuntaan."

”Kertomus on vielä 2000-luvulla tuore ja lukijan mieltä kuohuttava, ja pakottaa pohtimaan perustavanlaatuisia kysymyksiä länsimaisen porvarillisen ihmisen elämässä.” – Asko Kaunislehto (blogi)

" ... Murhan suunnittelu ja toteutus on kertomuksen aiheena raju ja tuntuu aluksi ikään kuin liian helpolta valinnalta. Hämäläisen kieli on kuitenkin ilmeikästä ja voimakasta. Se vie mukanaan kertojaminän maailmaan. (...) Tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin, sen kaduille, puistoihin, rannoille ja raitiovaunuihin. Hämäläinen kuvaa myös upeasti luontoa, joka edustaa päähenkilölle puhtautta ja selväjärkisyyttä. ”Meihin virtaa lakkaamatta rauhaa ja puhtautta veden kiillosta ja puiden huminasta.” (...) Kaunis sielu on myös salaa hauska romaani. Hämäläisen huumori on kuivaa ja ironista. (...) Kaunis sielu on loistava, hurja pienoisromaani." – Katja Matikainen, Ylioppilaslehti

20-vuotias Helvi Hämäläinen työskenteli syksyllä ja talvella 1927 ensimmäisen proosateoksensa käsikirjoituksen parissa. Elämäkerrassaan hän kertoo olleensa tuolloin "esteettisen maailmankatsomuksen vanki" ja kirjoittaneensa teosta synkässä kellarihuoneessa käyden läpi "hurmautuneita runoelämyksiä". Valmis pienoisromaanin käsikirjoitus oli kuitenkin liikaa aikakauden kustannusvirkailijoille, ja jäi julkaisematta. Muistelmissaan Hämäläinen kertoo: ”Tarjosin Kaunista sielua Otavaan ja Kansanvalta-nimiseen kustantamoon. Sitä ei hyväksytty kumpaankaan kaiketi siksi, että sitä pidettiin lesbolaisena. Teoksen on täytynyt syntyä täysin vaistonvaraisesti, sillä en siihen aikaan tiennyt, että ihminen voi rakastaa eroottisesti ja seksuaalisesti omaa sukupuoltaan. Minä en ollut huomannu Kauniin sielun ystävättärien suhteessa mitään sukupuolista, mutta ilmeisesti romaanissa näyttäytyi liian suuri nuorten naisten keskinäinen kiintymys... Mutta siihen aikaan en osannut ajatella, että kirjani aihe olisi ollut millään tavalla erikoinen tai uskallettu." Kotimaisen kirjallisuuden voimanaisen Helvi Hämäläisen esikoiskäsikirjoitus julkaistiin vasta postuumisti vuonna 2001.

Helvi Hämäläinen (1907 Hamina – 1998 Espoo) aloitti kirjailijauransa kertomuksella Hyväntekijä (1930), mutta varsinainen läpimurtoteos oli työläiskuvaus Katuojan vettä (1935). Yli kuusi vuosikymmentä kestäneen uran aikana Hämäläiseltä ilmestyi yli kolmekymmentä teosta: romaaneja, runoja, näytelmiä ja runonäytelmiä, sekä lisäksi esseitä ja artikkeleita. Välillä pitkäksi aikaa vaiennut kirjailija tuli uudelleen julkisuuteen 1980-luvun lopulla, kun hän voitti Finlandia-palkinnon runokokoelmallaan Sukupolveni unta (1987).