Hannu Niklander: SAIRASKERTOMUKSIA tai Hannu Hirvikoski:

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Hannu Niklander: SAIRASKERTOMUKSIA. Päällysteen kuva: Niilo Hyttinen, Issias. 1994 Pohjoinen. 96-sivuinen sidottu kirja (21,5 x 15,5 cm), lukematon, ehjä kansipaperi, itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Sairaskertomuksia (1994) on nimestään huolimatta melko hupaisa 15 kertomuksen kokonaisuus, joka seuraa leppoisasti pikkupojan kasvamista aikuisuuteen ja isyyteen. Samalla kuljetaan eri puolilla Suomea milloin sairaana, milloin terveenä. Kysymys on enimmäkseen pieniistä vaivoista tai ei vaivoista ollenkaan. Kertomus varusmiesten keinoista tekeytyä sairaaksi on humoristine, mutta se saa vakaviakin piirteitä. Jokaisella meistä on kokemuksia hammaslääkärissä käynneistä, rokotuksista ja sairaaloiden vierastunneista, joista Niklander auttaa meitä oivaltamaan uusia puolia. Kirjassa koetaan kuoleman peruuttamattomuus. Hannu Niklanderilla on silmää yksityiskohdille ja oivalluskykyä. Hän kirjoittaa siitä, mistä me puhumme: sairauksista.

"Sairaskertomuksia on vihtiläiskirjailija Hannu Niklanderin parhaasta päästä. Ilmaisu on täsmällistä ja kuvakieli kuivakan realistista. Nauru ja syvä murhekin on rivien välissä. Tilannekomiikka ei silti ole sattumanvaraista, ja kirjailija itse pitäytyy tarkkailijana, vaikka onkin yksi keskeisistä hahmoista. (...) kirjoittajanote on alusta loppuun hervahtamatonta, välillä hirtehisen sumeilematonta ja ehdottoman rehellistä.” - Leena Helo-Janhunen, Luoteis-Uusimaa

Hannu Niklander (s. 1951 Helsinki) varttui Helsingin Käpylässä, mutta perheellä oli tiivit yhteydet Vihtiin, missä sijainnut Salmen kartano, jonka kirjailijan isoisä Alvar Niklander vuonna 1963 oli myynyt ulkoilualueeksi Helsingin kaupungille, oli kirjailijan isän lapsuudenkoti. Sittemmin Niklander asui myös itse Vihdissä. Hän valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta 1983. Nykyisin hän asuu Karkkilan Fagerkullassa. Niklanderin kirjallinen tuotanto on monipuolinen ja käsittää muun muassa romaaneja, novelleja, matkakirjoja sekä runoutta. Esikoisteos on runokokoelma Kotiinpäin (1974). Hänelle myönnettiin 1999 Kirjallisuuden valtionpalkinto romaanista Aurinko katsoo taakseen.

2. Hannu Hirvikoski: VAPAANA MAASSA. Päällys: Pertti Anikari. 1988 Karisto Oy. 229-sivuinen sidottu kirja, lukematon, ehjä kansipaperi, itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Vapaana maassa (1988) kertoo sairaalasta vapautuneen nuoren sijoittumisesta yhteiskuntaan ja kuvaa 60-luvun alun yhteiskuntamoraalia maaseudulla ja kaupungeissa. Jatkaa Satalinna-teoksessa esiintyneen Teuvon kehitystarinaa. Vapaana maassa on romaani nuorukaisesta etsimässä paikkaansa yhteiskunnassa, kuvaus elämännälästä ja kipeästä kasvusta aikuisuuteen. Hannu Hirvikoski kuvaa koskettavasti ja vivahteikkaasti nuoren pojan kasvua aikuisuuteen, pois ahdistavista ympyröistä elämään, jossa voisi tuntea itsensä ihmiseksi ihmisten joukossa. Teuvon tie on täynnä elämännälkää ja elämänpelkoa, kokemuksia, joiden yli kasvaminen merkitsee hänelle uusien mahdollisuuksien löytymistä. Askeleet suuntautuvat ensin Helsinkiin ja sitten Tampereelle, missä Teuvo alkaa vihdoin saada otetta itsestään, käy työssä, opiskelee, maistelee vapautta, itsenäistyy.

"Hän oli karannut parantolasta, ollut jonkin aikaa kotona ja keuhkovian pahetessa joutunut takaisin. Hänen Satalinnassa ollessaan äiti oli kuollut yllättäen, vaikka vaikeasti sairaan isän ja hänen kuolemaansa kaikki odottivat.
Ennen Härmän parantolaan lähettämistä hän oli ehtinyt olla vajaan vuoden kotona, joutunut sitten jälkitarkastukseen Kokkolaan, jossa tuberkuloosipiirin vanha lääkäri Lieko oli todennut: - Uusinut on, nuori mies, se on lähtö parantolaan!
Pieni pullea mies oli siitä paikasta kirjoittanut hakupaperit Härmään.
Syksyllä hän täyttäisi viisitoista ja tunsi sielullisesti elävänsä helvetillistä aikaa."

Hannu Hirvikoski (1942 Toholampi - 2014 Helsinki) suoritti Satalinnan lastenparantolassa keskikoulun oppimäärän ja opiskeli maatutkimuslaborantiksi. Ennen päätoimiseksi kirjailijaksi ryhtymistään Hannu Hirvikoski on toiminut itseopiskelleena toimistoesimiehenä (TVL), mainospäällikkönä, toimittajana, somistajana, mainosharjoittelijana, toimistoharjoittelijana, työnjohtajana ja maatutkimuslaboranttina. 1970-luvulla hänellä oli oma mainostoimisto mm. Kokkolassa ja Turussa. 1990–2003 hänellä oli työhuone kirjailijatalo Villa Kivessä Helsingissä, missä hän toimi myös kustantajana (Edico Oy). Teokset: romaanit Satalinna (1986), Vapaana maassa (1988), Tuhottu sukupolvi 1991) ja Lähtöön aikaa kaksi minuuttia (1993) sekä Kirjailijatalo Villa Kivi: Lyhyt historia (1994), romaani Juoksijaihme (1996), Kirjailijayhdistyksen värikkäät vuosikymmenet (1998; Helsingin kirjailijat ry), Hirvikoski Hannu et al (toim.): Hirvikoski: Sukumme tarina (2003), Linnunlaulun tarina (2005) ja Arto Paasilinnan elämäntarina kuvina (2007).