Hannu Hautala: Minun metsäni täynnä elämää. 3.painos v.2003

TEKIJÄ: Hautala, Hannu
TEOKSEN NIMI: Minun metsäni : täynnä elämää

Kustantaja: Edita
Painovuosi: 2003
Painos: 3
Teoksen kuntoluokitus: Erittäin hyvä
Kieli: Suomi
Sivumäärä: 207, (4)
Sidostyyppi: Nidottu (pehmeäkantinen)
Muu(t) tekijät: Lehtinen, Lasse, ; Rautiainen, Lassi
Teoksen mitat: korkeus: 264mm, leveys: 212mm, paksuus: 18mm, paino: 970g
Asiasanoja: metsät ; metsätalous ; metsänhoito ; metsäteollisuus 

Muuta: vähäistä kulumaa kulmissa, sivut siistit ja hyväkuntoiset

Hannu Juhana Hautala (s. 12. toukokuuta 1941 Töysä on suomalainen luontokuvaaja ja -kirjailija.

Hautala tuli suuren yleisön tietoisuuteen kuuluisalla valokuvallaan Kotkat parittelevat, joka valittiin vuoden 1973 lehtikuvaksi. Hänelle oli kuitenkin jo edellisenä vuonna myönnetty valokuvataiteen valtionpalkinto ja hän on sittemmin saanut kymmeniä palkintoja ja tunnustuksia, muun muassa filosofian kunniantohtorin arvon vuonna 2002 Oulun yliopistosta. Vuonna 2003 Hautalalle myönnettiinSuomen valokuvajärjestöjen keskusliiton Finnfoto-palkinto ja vuonna 2012 tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinto. Vuonna 2014 hän sai Pro Finlandia -mitalin.

Kuusamossa vuodesta 1979 asunut Hautala tunnetaan erityisesti Koillismaan luonnon ikuistajana. Hänen nimeään kantava Suomen ensimmäinen luontokuvakeskus Hannun Jäljet – Hannu Hautala luontokuvakeskus avattiin yleisölle vuonna 2007 matkailukeskus Karhuntassun yhteyteen.

Hautala on alun perin ammatiltaan autonasentaja. Hän myi ensimmäisen kuvallisen luontojuttunsa Vaasa-lehteen vuonna 1958.Hänen ensimmäinen kirjansa Erämetsän elämää ilmestyi vuonna 1968. Saatuaan valtion puolivuotisen taiteilija-apurahan vuonna 1970 Hautala ryhtyi päätoimiseksi luontokuvaajaksi.

Lasse Antero Lehtinen (s. 23. tammikuuta 1947 Kotka) on suomalainen poliitikko, toimittaja ja kirjailija. Hän on toiminut SDP:nkansanedustajana (1972–1983) ja europarlamentaarikkona (2004–2009). Hänet tunnetaan myös mm. Haluatko miljonääriksi? -televisio-ohjelman juontajana.

• Koulutus

  Lehtisen isä Allan oli palopäällikkö Kuopiossa, jossa Lasse kävi koulunsa vuosina 1957–1965. Sieltä hän jatkoi Helsinkiin opiskelemaan. Hän valmistui filosofian kandidaatiksivuonna 1977. Lopputyönsä hän tosin teki Tukholman yliopistolle.

  Lehtinen väitteli filosofian tohtoriksi (poliittinen historia) vuonna 2002 Oulun yliopistossa. Väitöskirjan Aatosta jaloa ja alhaista mieltä. SDP:n ja Urho Kekkosen suhteet 1944–1981tieteellinen taso herätti tuoreeltaan keskustelua ja muun muassa dosentti Juhani Suomi oli sitä mieltä, ettei teos täyttänyt väitöskirjan vaatimuksia. Lehtinen on jatkanut Suomen poliittisen historian parissa muun muassa Hannu Rautkallion kanssa kirjoitetulla, sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä käsittelevällä teoksella Kansakunnan sijaiskärsijät (2005).

  Työura

  
  Hän työskenteli toimittajana muun muassa Yhtyneissä Kuvalehdissä ja Yleisradiossa ennen nousemistaan eduskuntaan SDP:n edustajana 1972. Lehtinen toimi kansanedustajana kolme kautta, vuoteen 1983. Kansanedustajakausiensa jälkeen Lehtinen toimi lehdistöneuvoksena ulkoministeriössä ja Suomen Lontoon suurlähetystössä 1985–1989 sekä ulkoministeriössä lähetystöneuvoksena 1989–1990 ja Amerin sidosryhmäjohtajana 1990–1993.Poliittinen ura

  Puolueensa oikean laidan kulkijana hän ei ollut koskaan puheenjohtaja Kalevi Sorsan suosiossa, joten ministerinpaikat ja muut korkeat poliittiset tehtävät kiersivät hänet. Myöhemmin Lehtinen oli yksi Martti Ahtisaaren ”keksijöistä”, jotka ryhtyivät ajamaan politiikan ulkopuolista valtiosihteeri Ahtisaarta SDP:n presidenttiehdokkaaksi vuoden 1994 vaaleihin. Puolueen esivaalissa Ahtisaari löi Kalevi Sorsan ja nousi lopulta presidentiksi.

  Vuonna 2004 Lehtinen valittiin Euroopan parlamenttiin SDP:n edustajana 47 186 äänellä. Hän toimi parlamentissa yhden kauden.

  Vuonna 2009 Lehtinen luopui Euroklubin puheenjohtajan tehtävistä yhdistyksen 20-vuotisjuhlissa johdettuaan klubia sen perustamisesta lähtien. Marraskuussa 2010 Lehtinen nimettiin Suomen jalkapallon pääsarjaa Veikkausliigaa hallinnoivan Jalkapalloliiga ry:n puheenjohtajaksi.

  Kesällä 2011 Lehtinen ilmoitti tavoittelevansa SDP:n presidenttiehdokkuutta vuoden 2012 presidentinvaaleissa. Lehtinen kuitenkin vetäytyi ehdokkuuden tavoittelusta Paavo Lipposen ilmoittauduttua kisaan mukaan saman vuoden elokuussa.

  Toimittaja ja kirjailija

  Lehtisen kirjallinen tuotanto käsittää poliitikkojen muotokuvia, yhteiskunnallisia satiireja, asiaproosaa ja romaaneja. Hän on kirjoittanut kolumneja muun muassa Ilta-Sanomiin. Hänet muistetaan myös poliittisen, satiirisen Hyvät herrat -tv-sarjan käsikirjoittajana yhdessä Aarno Laitisen kanssa.

  Lehtisellä on Firma Brutto Oy -niminen Helsingissä toimiva yritys, perustettu 1984, joka tuottaa sanomalehti- ja aikakauslehtiartikkeleita, kirjoja, televisio- ja näytelmäkäsikirjoituksia sekä ohjelmakokonaisuuksia.

  Vuodesta 1993 Lehtinen teki uraa itsenäisenä TV-tuottajana ja tuli tunnetuksi etenkin juontajana viihdeohjelmassa Anteeksi kuinka? (1993–1996) ja tietokilpailussa Haluatko miljonääriksi? (1999–2005).

  Lehtinen kirjoittaa libreton Ilmajoen musiikkijuhlilla kaudella 2013–2014 kantaesityksenä saavaan Urho Kekkosesta kertovaan oopperaan, jonka Uljas Pulkkis säveltää.

  Huhtikuussa 2012 Helsingin johtava kihlakunnansyyttäjä nosti Lehtistä vastaan syytteen törkeästä kunnianloukkauksesta liityen Onni suosii rohkeaa -romaaniin.[8] Lehtinen vältti oikeudenkäynnin pyytämällä anteeksi.[9]

  Elokuussa 2012 Erkki Aurejärvi ja 12 juristia tekivät poliisille tutkintapyynnön Lehtisen tupakoinnin vaarattomuuteen liittyvistä väitteistä. Perusteluna tutkintopyynnölle on, että Lehtinen olisi julkisesti valehdellut tupakan terveysvaaroista, pyrkinyt harhauttamaan kuluttajia ja viemään pohjan terveysviranomaisten varoituksilta. Tutkintapyyntö on tehty murhista ja murhanyrityksistä. Poliisi ei käynnistänyt tapauksesta tutkintaa.. Lehtinen toimi Amer-yhtymä Oyn Savumerkki-lehden toimittajana vuosina 1990–2002.

  Palkitsemiset ja ansiomerkit

  Vuonna 2013 joukko arvovaltaisia kansalaisia esitti Lehtiselle professorin arvonimeä. Arvonimilautakunta teki vastatarjouksen ja esitti Lehtiselle samassa arvoluokassa olevaa Lehdistöneuvoksen arvoa, josta Lehtinen kieltäytyi. Seura-lehti käsitteli tapausta laajemmassa arvonimiä koskevassa artikkelissaan (lehti nro 44/2014) ja kirjoittaa mm. "Professori on tavallisimmin yliopiston virkamies, mutta professorin arvonimi voidaan antaa ansioituneelle kulttuurivaikuttajalle." "Ehdottajat listaavat Lehtisen monipuolisen yhteiskunnallisen uran toimittajana, poliitikkona, virkamiehenä, kirjailijana ja urheiluvaikuttajana."

  Lasse Lehtisen arvonimen puoltajat: Suomen Palloliiton puheenjohtaja Pertti Alaja, Sotainvalidien Veljesliiton pääsihteeri Markku Honkasalo, Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Kalervo Kummola, ministeri Lauri Ihalainen, kansleri Risto Ihamuotila, Metsä Groupin vuorineuvos Kari Jordan, WSOY/Bonnier Books Finland kustantaja Leena Majander, Suomen Olympiakomitean puheenjohtaja Risto Nieminen, ministeri Christoffer Taxell ja ministeri Jutta Urpilainen.

  Luottamustehtävät

  Bibliografia

  Oopperalibretot

  Käännökset

  Muut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  Hyvin menee, herrat nauraa, kaskukokoelma 1983 (ilman tekijän nimeä)

  Tasavallan tulppa, 60-vuotisjuhlakirja, 2007 (Riikka Aarrevuo ja Jukka Kuikka)

  Aidankaataja, Lasse Lehtisen elämänkerta, 2011, kirjoittanut Jussi Lähde

  Filmografia[muokkaa 

  • Yhtyneet Kuvalehdet, toimittaja 1966–1969
  • Yleisradio, TV-toimittaja, uutiset 1969–1972
  • Kansanedustaja, 1972–1983
  • Lehdistöneuvos, Ulkoministeriö 1983–1985
  • Lehdistöneuvos, Suomen suurlähetystö, Lontoo 1985–1989
  • Lehdistöneuvos, Ulkoministeriö 1989
  • Lähetystöneuvos, Euroopan integraatio, Ulkoministeriö 1990
  • Amer-yhtymä Oy, viestinnän ja yhteiskuntasuhteiden johtaja 1990–1993
  • Itsenäinen TV-tuottaja ja kirjailija 1993–
  • Suomen Leijonan ritarikunnan komentajamerkki
  • Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan ritarimerkki
  • Sotilasansiomitali
  • Sotainvalidien ansioristi
  • Sotaveteraanien ansioristi
  • Sotilastiedotuksen ansiomitali
  • Pohjantähden ritarikunnan I luokan ritarimerkki (Ruotsi)
  • Puolustusvoimien kultainen ansiomitali
  • Rafael Paasio -mitali
  • Risto Ryti -mitali
  • Suomen Metsäyhdistyksen kultainen ansiomerkki
  • Urheilutoimittajain liiton ansiomerkki
  • WSOY:n kirjallisuuspalkinto
  • P. E. Svinhufvudin muistosäätiön palkinto 2011 yhdessä Hannu Rautkallion kanssa teoksesta Väinö Tanner, unohdetut päiväkirjat 1943–1944
  • Euroklubi ry, puheenjohtaja 1989–2009
  • Suomalaisen Työn Liitto, Viestintätoimikunnan puheenjohtaja 2001–2007
  • SDP:n historiatoimikunnan jäsen 2002–
  • Oopperasäätiö Cava:n hallituksen jäsen 2003–2007
  • Väinö Tannerin Säätiön hallituksen puheenjohtaja 2004–2012, 2014–
  • Euroopan parlamentin jäsen 2004–2009
  • Freeman of the City of London 2007
  • The Learned Committee of the Estonian Institute of Historical Memory, member 2009–
  • Sotainvalidien perinnejärjestön puheenjohtaja 2009–
  • Valtuuskunta Suomen maabrändin kehittämiseksi (jäsen) 2008–2010
  • Jalkapalloliiga (Veikkausliiga) ry:n hallituksen puheenjohtaja 2010–
  • Risto Ryti -seuran valtuuskunnan puheenjohtaja 2012–
  • Kekkosen lastenlapset. Mielipidekirja. Kuopio: Kustannuskiila, 1979. ISBN 978-951-6-57062-7.
  • Virolainen, tasavallan isäntärenki. Suomalaisen poliitikon muotokuva. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1980. ISBN 978-951-0-10158-2.
  • Fagerholm, Kekkosen tasavallan kakkonen. Pohjoismaisen poliitikon muotokuva. Porvoo: WSOY, 1981. ISBN 978-951-0-10851-2.
  • Työläjärvi, tasavallan tahtonainen. Naispoliitikon muotokuva. Porvoo: WSOY, 1982. ISBN 978-951-0-11460-5.
  • Uskottu mies. Porvoo: WSOY, 1983. ISBN 978-951-0-12113-9.
  • Tuntematon kersantti. Porvoo: WSOY, 1984. ISBN 978-951-0-12469-7.
  • Satumainen onni. Porvoo: WSOY, 1985. ISBN 978-951-0-13292-0.
  • Valkoinen ihmissyöjä. Porvoo: WSOY, 1986. ISBN 978-951-0-13792-5.
  • Punainen vuorineuvos. Porvoo: WSOY, 1987. ISBN 978-951-0-14612-5.
  • Novellihenkilön kuolema (kertomus, SSKK:n erillispainos, 1988)
  • Minä ja Thatcher. Lontoon matkapöytäkirja. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1989. ISBN 951-0-15999-9.
  • Fyrkanvaltaajan kuolema. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 978-951-0-16509-6.
  • Kotilaisen kotiryssä. Porvoo: WSOY, 1991. ISBN 978-951-0-17411-1.
  • Euroopan umpisuoli. Porvoo: WSOY, 1992. ISBN 978-951-0-18303-8.
  • Komulainen, Jorma & Lehtinen, Lasse: Meidän Herramme kuopiolaisia. Kuopio: Kuopion kaupunki, 1992. ISBN 978-952-9-04226-5.
  • Luodinkestävä luutnantti. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1993. ISBN 978-951-0-19040-1.
  • Täyteläistä elämää. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 978-951-1-12882-3.
  • Matkalla Mäntyniemeen. Martti Ahtisaaren tie presidentiksi. Porvoo: WSOY, 1994. ISBN 978-951-0-20147-3.
  • Keltainen noutaja. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1994. ISBN 978-951-0-19646-5.
  • Luotettavat muistelmat. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1996. ISBN 978-951-0-21490-9.
  • Luotettavat muistelmat 2. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1997. ISBN 978-951-0-22017-7.
  • Karhun varjossa. Porvoo: WSOY, 1998. ISBN 978-951-0-22893-7.
  • Entisen presidentin tekijä. Porvoo: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24357-4.
  • Luonnekuvia. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 978-951-0-25663-3.
  • Aatosta jaloa ja alhaista mieltä. SDP:n ja Urho Kekkosen suhteet 1944–1981. Väitöskirja. Helsinki: Helsinki, 2002. ISBN 978-951-0-26705-9.
  • Hautala, Hannu & Lehtinen, Lasse & Rautiainen, Lassi: Minun metsäni. Helsinki: Edita, 2002. ISBN 978-951-3-73482-4.
  • Kynällä, kameralla, kiväärillä. Espoo: Weilin+Göös, 2004. ISBN 978-951-0-29427-7.
  • Lehtinen, Lasse & Rautkallio, Hannu: Kansakunnan sijaiskärsijät. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 978-951-0-30797-7.
  • Sodankäyntiä sanoin ja kuvin. Suomalainen sotapropaganda 1939–1944. Ilmestynyt aiemmin nimellä Kynällä, kameralla, kiväärillä. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-32025-0.
  • Siivetönnä en voi lentää. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-32045-7.
  • Viiden vuoden kakku. Päiväkirjan lehtisiä vuosilta 2003–2009. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35515-2.
  • Onni suosii rohkeaa. Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36876-3.
  • Rautkallio, Hannu & Lehtinen, Lasse: Väinö Tannerin unohdetut päiväkirjat 1943–1944. Espoo: Paasilinna, 2011. ISBN 978-952-5856-48-4.
  • Nätti-Jussi. Suomalaisen seikkailijan elämäkerta. Espoo: Paasilinna, 2012. ISBN 978-952-5856-65-1.
  • Hiihtävä hautaustoimisto. Espoo: Paasilinna, 2013. ISBN 978-952-2990-006.
  • Vastarannan kiiski, Paavo Väyrysen ihmeellinen elämä. WSOY, 2013 (yhdessä Sanna Ukkolan kanssa). ISBN: 978-951-0-39490-8[13].
  • Paholaisen palkka-ampuja, Karl-Maria von Weber, 2008, Suomen Kansallisooppera, (yhdessä Juha Hemanuksen kanssa)
  • Kekkonen, Uljas pulkkis, 2013, Ilmajoen musiikkijuhlat
  • Tuntematon kersantti, 1990 Englanti, (Blood, Sweat and Bears), Brasseys
  • Keltainen noutaja, 1994 Ruotsi, (Nyfiken död)
  • Punainen vuorineuvos, 1995 Viro, (Punane mäenounik)
  • Minun metsäni, 2002 Englanti (My forest), Saksa (Mein Wald), Ruotsi (Min skog)
  • Huomenna Fidel puhuu, dokumentti, käsikirjoitus, kuvaus ja leikkaus. Esitetty Suomen, Ruotsin ja Norjan televisiossa, 1971
  • Uskottu mies, televisioelokuva romaanista, MTV, 1987
  • Satumainen Onni, televisioelokuva romaanista, MTV, 1988
  • Pieni ihmissydän, draama, 7 jaksoa, käsikirjoitus, MTV3, 1991
  • Tanen kyydissä, sketsiohjelma, käsikirjoitus, MTV3, 1991
  • Aikansa kutakin, visailu, juonto, TV1, 1992
  • Hyvät herrat, poliittinen satiiri, käsikirjoittus (Aarno Laitisen kanssa), 222 jaksoa, MTV3, 1990–97
  • Anteeksi kuinka?, viihdeohjelma, juonto ja käsikirjoitus (Pekka Karhuvaaran kanssa 1993–94), 84 jaksoa, MTV3 ja Nelonen, 1993–96
  • Taikapeili, sitcom, käsikirjoitus, TV2, 1995
  • Kekkonen ja KGB, dokumentti, käsikirjoitus ja juonto, Nelonen, 1997
  • Vrooom!!!, miesten makasiiniohjelma, tuotto, käsikirjoitus ja juonto, Nelonen, 1997–98
  • Ylähuone, seniorikansalaisten keskusteluohjelma, tuotto ja käsikirjoitus, Nelonen, 1997–98
  • Suoraan asiaan, ajankohtaisohjelma, tuotto (Arto Tuomisen kanssa), Nelonen, 1997–98
  • Ö-studio, poliittinen satiiri, tuotto, käsikirjoitus, Nelonen, 1998–99
  • Kämpin paluu, dokumentti, tuotto, käsikirjoitus ja juonto, Nelonen, 1999
  • Haluatko miljonääriksi?, visailu, 212 jaksoa, juonto, Nelonen, 1999–2005
  • Suurin suomalainen / Risto Ryti, käsikirjoitus (Anu Valveen ja Nina Stenroosin kanssa), Yle / TV1, 2004
  • Peacebroker / Martti Ahtisaaren muotokuva, haastattelu ja käsikirjoitus, Nordisk Film, MTV3, 2007
  • Kansallistietäjä, tietokilpailu, juonto, Nordisk Film, MTV3, 2008
  • Katkennut kalpa, dokumentti sotainvalideista, käsikirjoitus ja selostus, TV1, 2010
  • Hengen asein, suomalainen sotapropaganda 1939–45, (Yhdessä Seppo Hovin ja Vesa Saarisen kanssa), Yle / TV1, 2014

Lassi Rautiainen s. 1957 on kajaanilainen luontovalokuvaaja ja -kirjailija sekä matkailuyrittäjä. Luontokuvauksessa hänen erikoisalaansa ovat suurpedot, etenkin karhut.Hän ei ole kirjoittanut yksin kirjoja kovin monta mutta on ollut mukana kymmenien yhteiskirjojen kirjoittamisessa. Vuonna 2007 hän sai Vuoden luontokuva -palkinnon, vuonna 2008 Finnfoto-palkinnon, ja vuonna 2008 Kajaanin kulttuuripalkinnon.[5] Hänet on palkittu myös Norjassa ja Italiassa. Rautiainen isännöi joka syyskuu taiteellisena johtajana kansainvälistä Kuusamo Nature Photo –festivaalia, joka syntyi 1996.

Teoksia

• Vuokatti: Vuokatista Oulujärvelle (Articmedia, 1992). ISBN 9789519537658.
• Karhujen kaverina = Mina björnar = My bears = Meine Bären (Articmedia, 1995). ISBN 9789519537689.
• Lähde: Wikipedia