Kuvaus

Huuto-/ostohinta y h d e s t ä kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Gunnar Mattsson: KUNINGAS. Suomentanut Mikko Kilpi. 1971 WSOY (toinen suomenkielinen painos). 210-sivuinen sidottu kirja, ehjä ja siisti, ei merkintöjä, ei kansipaperia.

Yhdeksännessa kirjassaan, kuudennessa romaanissaan Kuningas (1971), jonka alaotsikko on Romaani nuorukaisesta, joka kirjoitti menestysteoksen, Mattsson kertoo, mitä tapahtuu menestyskirjailijalle. Se perustuu hänen omiin kokemuksiinsa Prinsessa-kirjan menestyksestä. "Halusin kirjoittaa kirjan menestyksestä, siitä mitä ihmisessä tapahtuu, miten hän muuttuu, kun menestys sattuu kohdalle", kirjoittaa Gunnar Mattsson kirjastaan. "Yhtä hyvin päähenkilö olisi voinut olla iskelmälaulaja tai ralliautoilija. Mutta tietysti tunnen oman alani parhaiten, siksi kerron menestyskirjailijasta."

2. Gunnar Mattsson: ASUNTO OY EDEN. 1967 WSOY (toinen painos). Kirjan on suomentanut Mikko Kilpi. 186-sivuinen sidottu kirja, ehjä ja siisti, ei merkintöjä, ei kansipaperia.

Asunto Oy Eden (1967) -teoksen maantieteellinen keskipiste on talo, jossa ”on seitsemän kerrosta ja ylimmästä kerroksesta näkyy meri. Moottoritie ei ole kaukana eikä kaupunkiinkaan ole pitkä matka; kaikkein ikävystyneimmät nuoret ajavat sinne seitsemässä minuutissa. Talo oli rakennettu kalliille tontille, mutta silti sen ympärillä oli vain muutamia kolhiintuneita puita…” Mattssonin kuvaama moderni asumalähiö on steriili ja kuollut elämänympäristö, jossa on ”kolme pankkia, pikamyymälä, makkarakioski, yksi rotta ja 4000 pysäköintipaikkaa”, kalliita huoneistoja ja ikävystyneitä aviovaimoja. Avioliitto yhteiskunnallisena instituutiona on yhtä kaavamainen kuin tämä asumaympäristö; kuvatun talon asukkaista useimmat hukuttavat ikävystymisensä seksiin, alkoholiin ja riitoihin… Kuvattujen avioparien keskusteluihin, riitoihin ja rakkauden hetkiin tutustuessaan lukija kuitenkin huomaa, että teos on hätähuuto luonnollisten ja pakottomien ihmissuhteiden ja rakkauden puolesta. Kirjailijan havainnot 1960-luvulta alkaen yleistyneestä suomalaisesta asuinympäristöstä ja sen kaupunkilaistuneista ihmisistä on tarkkaa ja todentuntuista, ymmärtävää ja koskettavaa, paikoin surullista mutta kuvauksessaan hauskaakin.

3. Gunnar Mattsson: PRINSESSA. 1965 WSOY (kahdeksas painos). 196-sivuinen sidottu kirja, sidos vähän vinoutunut, muuten ehjä ja siisti, ei merkintöjä, ei kansipaperia.

Prinsessa (Prinsessan 1965, suom. 1965) kirjan Gunnar Mattsson on 26-vuotias itsevarma lehtimies ja kirjailija, nuori ja hyvää vauhtia tulossa kuuluisaksi. Hän haluaa kirjoittaa kirjoja ja etsiä itselleen sievän tytön, joka pitää saduista, saunasta, vanhoista esineistä ja ennen kaikkea Gunnar Mattsonista. Sitten hän tutustuu syöpää sairastavaan sairaanhoitajattareen – ja rakastuu. Kukaan kirjan henkilöistä ei ole mielikuvituksen tuotetta, vaan kaikki yhtäläisyydet todellisten henkilöiden kanssa ovat tahallisia. Kirjan lopussa on Lääkärin sana, jonka on kirjoittanut Suomen Syöpäyhdistyksen valistuspäällikkö lääket. lis. Gisele Gästrin. Hänen mukaansa kuva Prinsessasta ja hänen sairaudestaan on aito. Gästrinin mukaan on monta tapaa taistella syöpää vastaan. Yksi niistä on kirjoittaa tämän kirjan kaltainen kirja.

3. Gunnar Mattsson: PRINSSI. 1966 WSOY (ensimmäinen painos). Kirjan piirroskuvituksen on tehnyt Henrik Tikkanen ja kirjan on suomentanut Mikko Kilpi. 106-sivuinen sidottu kirja, kansipaperissa kulumaa ja alareunassa repeämä (pieni pala poissa; ks. kuva), itse kirja ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Prinssi (Prinsen 1966) on paitsi aurinkoinen ja onnellinen kertomus sairauden voittaneesta uudesta elämästä, kertomus lapsesta ja isyydestä, perheestä ja rakkaudesta. Kukaan kirjan henkilöistä ei ole mielikuvituksen tuotetta, vaan kaikki yhtäläisyydet todellisten henkilöiden kanssa ovat tahallisia. Oikeastaan me jo tunnemmekin prinssin, vaikka hän oli piilossa äitinsä sydämen alla silloin kun luimme "Prinsessaa". Tässä kirjassa hän nauraa ja itkee, hapuilee käsillään palloa tai television nappulaa, ryömii taka- ja etuperin, tekee sinnikkäitä kävely-yrityksiä. Hänen hiuksensa ovat pehmeät kuin sade, sääret muistuttavat nyöritettyä makkaraa enemmän kuin nyöritetty makkara. Peppu on hyvin pieni ja siinä on hymykuoppa.

Kun prinssi syntyi, silloin syntyi myös isä, uusi mies joka ei koskaan väsy leikkimästä. Mutta poika väsyy joskus häneen. Isällä on ikävä kun hän nukkuu. Kun pikkumies oli viiden kuukauden ikäinen, he aloittivat kahdenkeskiset kävelyretket ilman lastenvaunuja. Ja isä osti itselleen sellaisen paidan, jota vasten prinssi mielellään painoi poskensa. Gunnar Mattsson paljastaa koko maailmalle hellät tunteensa kertoessaan oman poikansa ensimmäisestä vuodesta. Hän sanoo saaneensa uudenlaita mielenrauhaa ja uusia ajatuksia. Hän tuntee itsensä hieman viisaammaksi.

"(...) tulvillaan hyvyyttä ja hellyyttä." – Elli Perkko, Aamulehti

"Mattssonmainen huumori pilkistää joka sivulta." – Anja Penttinen, Keskisuomalainen

Gunnar Mattson (1937 Helsinki – 1989 Helsinki) oli suomenruotsalainen kirjailija ja toimittaja. Hänen romaaninsa ovat vahvasti omaelämäkerrallisia. Esikoisteos Lapitip ilmestyi ruotsiksi ja suomeksi 1964. Tunnetuksi Mattsson tuli toisella romaanillaan Prinsessa (Prinsessan 1965), jossa hän kertoo perheensä kokemuksista vaikeaan sairauteen sopeutumisessa. Teos käännettiin 30 kielelle, ja hän sai siitä Kiitos kirjasta -mitalin. Seuraavana vuonna ilmestynyt Prinssi (Prinsen 1966) kertoo kolmesta ihmisestä: kirjailijasta itsestään, hänen pojastaan – lapsen ensimmäisestä elinvuodesta – sekä pojan äidistä, kirjailijan vaimosta. Kuningas (1971), joka on kertomus menestyskirjailijasta, perustuu hänen omiin kokemuksiinsa Prinsessa-kirjan menestyksestä. Gunnar (1987) kertoo Mattsonin alkoholismista. Pakinakokoelmissaan Ruotsalaiset vastatuulessa (1963), Suomalaiset myötätuulessa (1964) ja Suloisesta Suomestamme (1965) hän kuvaa ruotsalaisuutta, suomalaisuutta ja Suomen historiaa.