Frankenfish

Syvän etelän rämeiltä löydetään viipaloitu ruumis ja cityviranomainen Sam (Tory Kittles) joutuu vastentahtoisesti tekemään tutkimuksia vieläkin syvemmällä suomaastossa jossa kilju kuin sika tuntuu olevan vieläkin arkipäivää, eikä se varsinkaan näin tummaihoisen sankarin mielestä ole järinkään elähdyttävää. No, ehkä asiat ovat kuitenkin muuttuneet sillä tämän päivän suokansa kun tuntuu niiden monen sukupolven sukulaisrakkauden hedelmien ohessa koostuvan voodoopapittarista, nudistirastafareista ja muista elämän pikku oikuista.
Avuksi Sam saa biologi Maryn (China Chow) ja pian ilman hänen taikka pääsankarimme panostusta asiaan ilmenee, että suovesissä uiskentelee kuplavolkkarin kokoisia murhanhimoisia geneettisesti muunneltuja lihansyöjäkaloja.

"Spawn-elokuvan ohjaajalta" ei ole jotain jota voisi pitää kehuna ja jos jotain niin Spawnin kannessa maininta Frankenfishin ohjaajalta olisi enemmänkin sellainen sillä on tämä elokuva ainakin tässä vertailussa se parempi tuotos. Ei hyvä, ei missään nimessä hyvä, mutta hieman harhauttavasta nimestään huolimatta ihan siedettävä vähäkoominen kauhutekele. Suurelta osin kyseessä on kuin mikä tahansa ponnettomasti tehty Tappajahai, Piraija, etc. -klooni, kuitenkin ilman mitään nyttemmin rutiiniksi muodostunutta asylumhenkeä ja näin ollen yllätyksettömyydestä sekä innostuksen puutteesta kärsivä elokuva on liukuhihnamaista, mutta sellaisenaan kelvollisen asiallista shittiä. Toki Frankenfish muuttuu loppua kohden koko ajan typerämmäksi ja typerämmäksi, ja siinä vaiheessa kun tappokalat pääsevät giallostalkeroinnista kunnolla ruutuun ja hyppivät kuivalle maalle toteuttaa elokuva sen hupsun nimensä mukaisen naurettavuuden, mutta kokonaisuutena kyseessä ei ole silloinkaan esimerkiksi Spawnin tavoin nolostuttuvan kiusallista suolistokaasua. Pelkkä turahdus kenties, mutta ei ripulimyrsky ja täten kaikesta mitäänsanomattomuudestaan huolimatta jonkinlainen positiivinen yllätys. Tai ei, ei yllätys koska olin nähnyt tämän aiemminkin, mutta kuitenkin.
Se tosin on mainittava, että jos nimeää elokuvansa Frankenfishiksi niin se edellyttäisi hieman railakkaampaa otetta, eli sitä nyttemmin jo hieman kliseiseksikin muuntunutta aiemmin mainittua asylumhenkeä. Ei kai kukaan tekisi mitään Zombeaversiakaan siten, että pyrkisi tekemään muka asiallista Night of the Living Beaversia.

Muutama hiusnaarmu levyssä, ei vaikuta toimintaan