Emil Zilliacus: ITALIENARE. Nid. kirja 1930 Holger Schildt

Emil Zilliacus: ITALIENARE. 1930 Holger Schildt, Helsingfors. 157-sivuinen nidottu kirja, avaamaton nide, kannen ja selän taitteessa alkavaa repeämää (ks. kuva), muuten ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Italienare (1930) -teoksessa päätoimittaja, dosentti Emil Zilliacus vie lukijan usealle matkalle Italiaan ja tutustuttaa hänet maahan ja moniin italialaisiin. Kirja sisältää luvut Mariano, Marknaden i L´Impruneta, Ett påskäventyr i Chianti, Vinstäder och ”alberghi con bagno”, På ”Lopptorget” i Rom, ”Cavalleria italiana”, Bland bönder i Sutri ja Gondoljärer. 

Gustaf Emil Zilliacus (1878 Tampere – 1961 Helsinki) oli suomenruotsalainen kirjailija ja Helsingin yliopiston kirjallisuushistorian dosentti sekä antiikin kirjallisuuden professori. Hän pääsi ylioppilaaksi Viipurin suomalaisesta klassillisesta lyseosta 1896 ja valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1900, lisensiaatiksi 1905 ja tohtoriksi 1907. Emil Zilliacus toimi Helsingin yliopiston kirjallisuushistorian dosenttina 1909–1943 ja antiikin kirjallisuuden henkilökohtaisena ylimääräisenä professorina 1943–1945. Hän sai professorin arvonimen 1940. Hän sai myös filosofian kunniatohtorin arvon Göteborgin korkeakoulusta 1941 ja Oslon yliopistosta 1951. Emil Zilliacus kuului 1900-luvun alussa Euterpe-lehden piirissä toimineeseen suomenruotsalaisten kirjailijoiden ja taiteilijoiden ryhmään. Hän oli perustamassa Euterpe-lehden seuraajaksi Argus-lehteä vuonna 1907 ja toimi Nya Argus-lehden päätoimittajana 1911–1932. Zilliacus oli Finlands Svenska Författareföreningin puheenjohtajana 1929 ja 1933–1935 ja Pohjoismaisen kirjailijaneuvoston jäsen vuodesta 1919, varapuheenjohtaja 1925–1928 ja puheenjohtaja 1929, valtion kirjallisuuspalkintolautakunnan jäsenenä 1909, 1911 ja 1913 sekä kirjallisuuden asiantuntijalautakunnan jäsenenä 1918–1926. Hänen kirjallisuushistorian väitöskirjansa on Den nyare franska poesin och antiken (1905). Hän julkaisi useita tutkimuksia sekä mm. matkakirjat Pilgrimsfärder i Hellas (1923), Italienare (1930) ja Tempe och Thermopyle (1937) ja kertomuskokoelman Karelare och annat folk (1934). Suomeksi ovat ilmestyneet tutkielma Sophokles (1920; alkuteos Sophokles 1919) ja matkakirja Toivioretkiä Hellaassa (1959; Pilgrimsfärder i Hellas 1923). Emil Zilliacus käänsi ruotsiksi antiikin kirjailijoiden teoksia. Hän kirjoitti myös klassismittaisia runoja, jotka perustuivat usein omakohtaisiin kokemuksiin. Hän sai Valtion kirjallisuuspalkinnon 1926 ja 1932, SLS:n (Svenska Litteratursällskapet i Finland) Lybeckska priset 1927, Ruotsin akatemian suuren kultamitalin 1930, Svenska litteratursällskapetin palkinnon 1937 ja 1943, Waldemar von Frenckellin säätiön runoilijapalkinnon 1946 ja SLS:n Forskning och vitterhet -mitalin 1961.

Emil Zilliacus oli naimisissa vuodesta 1905 Ingrid Wegeliuksen kanssa. Heillä oli kolme poikaa ja yksi tytär. Lapsista tunnetuimmat ovat kreikan kirjallisuuden professori Johan Henrik Zilliacus (1908–1992) sekä kirjailija ja toimittaja Benedict Zilliacus (1921–2013).