Eino Koivistoinen SIIVETÖN ENKELI tai Veikko Rissanen POIKA

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Eino Koivistoinen: SIIVETÖN ENKELI. 1962 WSOY. 153-sivuinen sidottu kirja, ehjä ja siisti, ei merkintöjä, ei kansipaperia.

Siivetön enkeli (1962) romaanissa eletään kesää 1918 Viipurissa. Sota ei ole lähellä, se on kaupungissa, se näkyy tapahtumina ja kuuluu puheissa, se muuttaa kaikkien kaupunkilaisten elämän. Myös lasten, kivenveistäjä Peltolan Aapon, Holopaisen Liisan ja Dahlqvistin Akin. Eino Koivistoinen on kirjoittanut dramaattisen ja vaikuttavan teoksen – jännittävän romaanin, joka käsittelee vapaussotaa ja erityisesti Viipurin valtausta. Se on eheä kokonaisuus, jolle lapsenomainen näkökulma antaa omalaatuista lisäväriä: lapset ovat lapsia – sodankin aikana.

[Suomen sisällissota alkoi Viipurista. Viipuri 1918 (2013) -teoksen kirjoittanut historioitsija Teemu Keskisarja arvioi, että Viipuri oli raa’an sodan aikana Tamperettakin tärkeämpi tapahtumapaikka. Viipurissa ja sen läheisyydessä harjoitettiin veristä terroria ja sota jyrähteli kaupungin läheisyydessä ja aivan keskustassa kolme kuukautta.]

Eino Koivistoinen (1907 Kuopio – 1987 Kotka) aloitti merimiehen uransa purje- ja höyrylaivoilla Itämeren ja Pohjanmeren alueilla. Hän toimi sen jälkeen perämiehenä ja myöhemmin kapteenina eri varustamoiden aluksilla. Koivistoinen jäi maihin 1950-luvulla ja työskenteli sen jälkeen kirjailijana ja merenkulun järjestötehtävissä. Koivistoisen ensimmäiset teokset olivat romaanit Kirottu laiva (1942) ja Kimmeltävä meri (1944). Kolmas teos Valtamerien kasvatti: kirja merenkyntäjästä (1945) perustuu löyhästi hänen omaan elämäänsä ja meriuraansa messipojasta merikouluun menoon asti. Koivistoisen muut teokset: Meren tytär (1946), Kaukainen saari: merikertomus (1948), Saaliin jaossa Islannin vesillä (1950), Taivaanrannan takana: kertomus valaanpyyntimatkalta (1951), Etelämeren valloittaja: merenkulkija James Cookin elämänvaiheet (1953), Perheen Kerho Oy (1953), Siivetön enkeli (1962), Kertomuksia maailman meriltä (1963; toimittaja), Orfeuksen meriselitys (1964), Sininen meri ja muita kertomuksia (1967), Purjeet pullistuvat: muistiinpanoja matkalta maapallon ympäri (1970), Vanha tramppi (1973), Mä voitan kaikki (1974), Huomenna kello yksitoista: merikertomuksia (1975; toimittaja), Tahiti (1977), Sähke Jumalalle: kertomuksia (1979), Gustaf Erikson: purjelaivojen kuningas (1981), Laiva lähti Rioon: Brasilian-matkan päiväkirja (1981), Hiililasti Chileen ja muita novelleja vuosilta 1948-1982 (1982) ja Meren ja tuulen ääni: runoja ja suomennoksia (1985). Koivistoinen on kirjoittanut radiokuunnelmat Lahjomaton meri (1980) ja Kirottu Hilda (1984). Hän on yhdessä ohjaaja Raiku Kempin kanssa dramatisoinut nuortenromaaninsa Mä voitan kaikki (1974) saman nimiseksi radiokuunnelmaksi (1988).

2. Veikko Rissanen: POIKA JA SOTAVANKI. 2004 WSOY. 186-sivuinen sidottu kirja, kansipapereineen muovitettu kirjaston poisto, täysin ehjä ja siisti, ei muita kuin kirjaston merkintöjä.

Poika ja sotavanki (2004) on nuoren pojan kasvukertomus jatkosodan kotirintamalta. On  kesä 1944. Saimaan selkien takaa kuuluu kesäkuun yhdeksäntenä päivänä alkanut Kannaksen tykkien taukoamaton jyly. Viidentoista ikäinen Vesa haistelee kitkerää ilmaa ja pelkää sotaharjoituksiin määrätyn isonveljensä Mikan puolesta. Kahdeksantoistavuotiaatkin kelpaavat puolustamaan isänmaata, kun aikuiset miesikäluokat alkavat olla vähissä. Naapuritalossa on renkinä sotavanki Pjotr. Nöyrä ja ahkera, mutta silti vihollinen. Vesa onkin päättänyt, että jos Mikalle tapahtuu jotain, hän kostaa sodan Pjotrille. Hammurapin lain mukaan. Paljon muutakin on kylässä meneillään. Evakoita kulkee kohti länttä. Kuormissa näkyy oudonmallisia viikatteita ja komea sika kuuluisaa Sakkolan rotua. Ihmisetkin ovat vähän kuin toisesta maailmasta. Ennen kuin huomaakaan, Vesa on joutunut pukkihyppelyyn pitkäsäärisen ja notkean naisen kanssa.

Veikko Rissanen (1930 Pieksämäki – 2010 Helsinki) valmistui kansakoulun-opettajaksi Kajaanin seminaarista 1954. Oltuaan kaksitoista vuotta opettajana Sotkamossa ja Jäppilässä hän oli Helsingissä Pellervo-lehden toimittajana 1966–86. Hänen esikoisteoksensa on novellikokoelma Sininen siipipeili (1960), viimeiseksi jäi Sotkamon maisemiin sijoittuva omaelämäkerrallinen romaani Parkuvaaran tykkylumet (2007). Veikko Rissanen on ollut luotettava kertoja kymmeniä vuosia, erätarinoitsija, nuortenkirjailija, lämmin ja rauhallinen luonnon ja ihmissielun kuvaaja; erityisesti luonnonhavainnointi ja ihmisen sisimmän luonteen tavoittaminen on hänen teksteissään merkityksellistä. Teokset: novellikokoelmat Sininen siipipeili (1960), Yli kankaan ja kosteikon (1962), Tuulasyöt (1964), Ruskan palo ja havulintu (1966), nuortenkirja Naarasjärven jahtiyö (1968), luontokirja Lauran vasat (1970; valokuvat Veikko Rissanen), novellikokoelma Jesuiitat (1973), eräkirja Homenokka (1978; valokuvat Veikko Rissanen), novellikokoelmat Teerineva (1981) ja Kolme latua korpeen (1983), kokoomateos Vartijalinnut (1985), teos karhunkaatajasta, Kitusen kintereillä (1988), novellikokoelma Siivet ja käpälät (1990), nuortenkirja Kaverina kurki (1991), novellikokoelma Kipinöivät yöt (1995), nuortenkirjat Nelli unohtumaton noutaja (1995), Nelli löytää kätkön (1995) ja Tulipää ja karhunsitoja (1998), luontokirja Kuikka kutsui järvelläni (2001) sekä romaanit Poika ja sotavanki (2004) ja Parkuvaaran tykkylumet (2007).