Kuvaus

Eino Hanski: VAPAUDEN TUNNIT. Suomentanut Heikki Kaskimies. Kansi: Seppo Polameri. 1986 Koko Kansan Kirjakerho. 379-sivuinen sidottu kirja, ehjä kansipaperi, itse kirja ehjä ja siisti, kannen ja esilehden välisellä lehdellä aikaisemman omistajan nimi ja päiväys, ei muita merkintöjä.

Vapauden tunnit (Revolutionens barn 1971, 1972 ja Timmar av frihet 1974) -teoksen päähenkilön, Mašan, esikuvana on kirjailijan oma äiti. Romaanissa yhtyvät äidin suullinen ja pojan kirjallinen kertojantaito pitkään venäläisen epiikan perinteeseen: tapahtumissa on vahva eletyn maku. Tapahtumat alkavat dramaattisesti vuoden 1905 Verisen sunnuntain tapahtumilla. Mašan vaiheita seurataan pikkutytöstä nuoreksi naiseksi, joka on mukana talvipalatsin valtauksessa 1917, kokee riemun ja pettymyksen vallankumouksen jälkeen, hoitaa tehtävänsä rintamalla kuin mies, näkee nälkää, rakastaa ja joutuu kestämään niin henkistä kuin fyysistä kipua, sillä: "Oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan ei ole oikotietä, vain vapauden vaivalloinen tie, Maša."

Eino Hanski (1928 Leningrad, Neuvostoliitto – 2000 Göteborg, Ruotsi) oli kirjailija ja kuvanveistäjä. Hanskin vanhemmat olivat vallankumouksen jälkeen Neuvostoliittoon jääneitä suomalaisia. Trilogiassa Pitkät vuodet (1965–68) hän kertoo elämästään, joka kulki Leningradista monien vaiheiden kautta Ruotsiin. Trilogian ensimmäisessä osassa Pitkä talvi kerrotaan Leningradin piirityksestä, joka vei hengen Eino Hanskin isältä ja useilta sukulaisilta. Trilogian toinen osa Pitkä matka kertoo Hanskin sekä hänen äitinsä ja sisarensa matkasta Kaukasukselle, jonne heidän karjavaununsa neljästäkymmenestä matkustajasta vain yhdeksän pääsi hengissä perille. Saksalaisjoukkojen saapuminen heidän kotikyläänsä johti juutalaisten ja vähitellen myös monien muiden teloituksiin, ja Hanskin perhe katsoi parhaaksi paeta kohti Suomea. Trilogian päätösosassa Pitkä odotus kerrotaan Hanskien päätymisestä Ukrainan kautta Puolaan Gdanskin ja Gdynian pakolaisleireille. Lopulta perhe pääsi Suomeen, mutta kun inkeriläisiä alettiin luovuttaa Neuvostoliittoon, Hanski pakeni veneellä Pohjanlahden yli Ruotsiin ja asettui Hudiksvalliin. Ruotsissa hän kävi kansankorkeakoulun, opiskeli valokuvausta sekä työskenteli metsä- ja satama-työmiehenä, valokuvaajana, sosiaalityöntekijänä ja matkailumajan vastaavana sekä kuvanveistäjänä; hänen tunnetuin työnsä on 1996 pystytetty Evert Tauben patsas Göteborgin satamassa. Eino Hanskin romaaneista Vapauden tunnit kertoo Venäjän kahdesta vallankumouksellisesta vuosikymmenestä Pietarissa alkaen vuodesta 1905. Hanski kirjoitti myös muutamia televisionäytelmiä ja kuunnelmia sekä teki valokuvakirjan Eino Hanski Neuvostoliitossa (Eino Hanski i Sovjet).

Eino Hanskin teokset: Den långa vintern (1965; suom. Pitkä talvi 1965), Den långa resan (1967; Pitkä matka 1967), Den långa väntan (1968; Pitkä odotus 1969), Revolutionens barn (1971 *), De långa åren (1972, suom. Pitkät vuodet, sis. teokset Pitkä talvi, Pitkä matka ja Pitkä odotus), Eino Hanski i Sovjet (1974, suom. Eino Hanski Neuvostoliitossa), Timmar av frihet (1974, suom. Vapauden tunnit 1986 *), Barfotamiljonärer (1978 *), Brödrabataljonen (1979; Heimopataljoona 1982), Onda själar (1981), Levande skuggor (1984 *), Drömlös (1987), Bilder från S:t Petersburg (1992) ja År av längtan (1993).
*) Suomenkielinen teos Vapauden tunnit (1986) sisältää teokset Revolutionens barn (1971) ja Timmar av frihet (1974) ja teos Elävät varjot (1986) teokset Levande skuggor (1984) ja Barfotamiljonärer (1978).