Eila Pennanen: NAISEN KUNNIA 1975 tai VALITUT NOVELLIT 1973

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Eila Pennanen: VALITUT NOVELLIT. 1973 WSOY, Kirjallisuutta kouluille (teoksen toinen painos). 214-sivuinen nidottu kirja, lukematon, ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Valitut novellit (1973) sisältää kymmenen novellia: Kuoriaiskesä kokoelmasta Tornitalo (1952), Salaisuus ja Aamulaulu kokoelmasta Pasianssi (1957), Kaksin, Arska, Unilapsi ja Vekselipäivä kokoelmasta Kaksin (1961) sekä Pientä sievää rakkautta, Päättömät perhoskoiraat ja Sisään porttikäytävästä kokoelmasta Pientä rakkautta (1969). Eila Pennasen tuotannolle on tunnusomaista harvinaisen monipuolinen ammattitaito ja tyyliä luova kirjallinen kulttuuri. Hän aloitti psykologisena kertojana ja saavutti merkittäviä tuloksia nimenomaan eettisesti valppaan, persoonallisesti rakennetun novellin taitajana. Ensimmäisen novellikokokoelmansa Tornitalo (1952) psykologisista asetelmista hän siirtyi eettis-uskonnollisiin ongelmiin ja hahmottamaan laveammin myös yksilöä ympäröivää yhteisöä.

2. Eila Pennanen: NAISEN KUNNIA. 1975 WSOY (toinen painos). 182-sivuinen sidottu kirja, ehjä ja siisti, ei merkintöjä, ei kansipaperia.

Naisen kunnia (1975) on hilpeänsatiirinen karikatyyri suomalaisesta kulttuuriviidakosta ja sen armottomista laeista, kuva siitä mitä tapahtuu jos monet tämän päivän suuntauksista saavat jatkua. Ja naiskysymyksestä, joka meillä hoituu vain miesten ehdoin. Että Pirjo olikin niin naiivi että kuvitteli voivansa jotenkin vaikuttaa. Että ihmiset lukisivat hänen kirjansa ja… Kuka nyt kirjasta piittaisi. Sen sijaan pikku tekijä Pirjo oli mainio makupala kulttuurin suurille. Laumana niitä kerääntyi hänen sievän ruumiinsa ympärille tappelemaan ja sähisemään. Kuka henkilökohtaisista kaunoista, kuka poliittisista ambitioista, kuka muuten vaan elintilaansa laajentaakseen tai lyttyyn lyödäkseen. Napakasti siinä oli opittava puolensa pitämään, oli kuinka vähäinen kotirouva tahansa.

Eila Pennanen (1916 Tampere – 1994 Tampere) oli kirjailija, kriitikko, esseisti ja suomentaja. Hän pääsi ylioppilaaksi 1936, valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1940 ja suoritti kirjastotutkinnon 1947. Pennanen osallistui talvi- ja jatkosodan aikana Karjalassa työpalveluun. Sieltä palattuaan hän kirjoitti esikoisteoksensa, ylioppilasromaanin Ennen sotaa oli nuoruus (1942). Pennanen oli tuottelias romaanikirjailija ja novellisti sekä suomentaja. Hän kirjoitti myös näytelmiä, radiokuunnelmia, esseitä ja nuortenkirjoja. Hän oli arvostettu kulttuurivaikuttaja ja oli jäsenenä mm. valtion kirjallisuuslautakunnassa ja Suomen Kirjailijaliiton johtokunnassa. Pennanen opetti 1960- ja 1970-luvulla Helsingin yliopistossa. Kirjailijantyönsä ohella hän toimi 1940- ja 1950-luvuilla arkistonhoitajana, WSOY:n kirjastonhoitajana, mainostoimittajana sekä kulttuurilehti Parnasson toimitussihteerinä.