Eila Pennanen: KAADETUT PIHLAJAT 1945 tai SE PIENI ÄÄNI 1980

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Eila Pennanen: KAADETUT PIHLAJAT. 1945 WSOY (toinen painos). 145-sivuinen sidottu kirja, kannessa kulumaa (ks. kuva) ja sivujen ulkosyrjässä vähän tahraa, muuten ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Kaadetut pihlajat (1944) on Eila Pennasen toinen teos. Pienoisromaani liikkuu kahdessa aikatasossa, se on runollinen kertomus kolmesta nuoruuden kynnyksellä olevasta lapsesta – ja nykypäivässä [1940-luku] kuvaus aikuisista sisaruksista Veikko ja Sirkka. Sisarukset ja Veikon vaimo Elsa tapaavat sisarusten lapsuudenkodissa. Heidän kasvattisisarensa Elli-Sisko on kuollut yksityisessä parantolassa ja Sirkka on ollut Elli-Siskon hautajaisissa. Sisarusten äiti on kylpylaitoksessa, ja Sirkka on ilmoittanut hänelle Elli-Siskon kuolemasta vain kirjeellä. Teoksesta kirjailija sai Kalevi Jäntin palkinnon 1945.

"Tällä teoksellaan Eila Pennanen vahvistaa asemaansa lupaavana kertojanalkuna." – Toivo Pekkanen, Suomalainen Suomi

"Eila Pennasen pienoisromaanista jää lukijan mieleen erikoislaatuisten sisäisten maisemien tuoksu, oma sielunilma, jonkalainen yksinään kykenee tekemään kertomatuotteen eläväksi." – Lauri Viljanen, Helsingin Sanomat

"Kaadetut pihlajat on voimakkaan taiteellisen innoituksen ja psykologisen selvänäköisyyden synnyttämä." – Toini Havu, Valvoja

2. Eila Pennanen: SE PIENI ÄÄNI. Päällys: Kaarina Bjerstedt. 1980 WSOY. 188-sivuinen sidottu kirja, ehjä kansipaperi, itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.
 
Se pieni ääni (1980) sisältää tarkkasilmäisen ihmiskuvaajan viisi novellia naisen elämästä. Eila Pennasen kokoelman kertomukset keskittyvät eri ikäisten, eri yhteiskuntaluokista olevien naisten ympärille. Nainen on työntekijä ja perheenäiti, hän on sisäisesti yksinäinen, mutta elää voimakkaasti keskellä arkisten tapahtumien sykettä. Kodin naisen riippuvuus, nuoren tytön ponnistelu pinnalle pääsemiseksi ja vanhuksen avuttomuus ovat antaneet aineksia näihin kertomuksiin. Tunne-elämän ristiriidat tulevat vaikuttavasti esiin niminovellin Helvissä, kovassa ja tehokkaassa talonemännässä, jolla on kuitenkin sisällään "se pieni ääni": tarve antaa ja saada hellyyttä, kunhan vain uskaltaisi avautua toiselle ihmiselle. Eila Pennasen tuotannolle on tunnusomaista harvinaisen monipuolinen ammattitaito ja tyyliä luova kirjallinen kulttuuri. Hän aloitti psykologisena kertojana ja saavutti merkittäviä tuloksia nimenomaan eettisesti valppaan, persoonallisesti rakennetun novellin taitajana. Ensimmäinen novellikokokoelmansa Tornitalo (1952) psykologisista asetelmista hän siirtyi eettis-uskonnollisiin ongelmiin ja hahmottamaan laveammin myös yksilöä ympäröivää yhteisöä.

Eila Pennanen (1916 Tampere – 1994 Tampere) oli kirjailija, kriitikko, esseisti ja suomentaja. Hän pääsi ylioppilaaksi 1936, valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1940 ja suoritti kirjastotutkinnon 1947. Pennanen osallistui talvi- ja jatkosodan aikana Karjalassa työpalveluun. Sieltä palattuaan hän kirjoitti esikoisteoksensa, ylioppilasromaanin Ennen sotaa oli nuoruus (1942). Pennanen oli tuottelias romaanikirjailija ja novellisti sekä suomentaja. Hän kirjoitti myös näytelmiä, radiokuunnelmia, esseitä ja nuortenkirjoja. Hän oli arvostettu kulttuurivaikuttaja ja oli jäsenenä mm. valtion kirjallisuuslautakunnassa ja Suomen Kirjailijaliiton johtokunnassa. Pennanen opetti 1960- ja 1970-luvulla Helsingin yliopistossa. Kirjailijantyönsä ohella hän toimi 1940- ja 1950-luvuilla arkistonhoitajana, WSOY:n kirjastonhoitajana, mainostoimittajana sekä kulttuurilehti Parnasson toimitussihteerinä.